Veikkaan, että useimmat teistä ovat jo sukeltaneet vappuhumuun. Itselläni on aika arkinen meininki täällä kotona: siivousta, kokkausta ja järjestelyjä huomista varten. Meillä on iltapäivällä pienimuotoiset kutsut, pojan syntymäpäivät nimittäin sattuvat vapun tienoille. Alunperin suunnitelma oli viettää juhlaa piknikillä, mutta sankarin lievän kuumeilun vuoksi tapahtuma on siirretty sisätiloihin. Tällä hetkellä mies ja poika ovat tosin peräkärrynhakumatkalla ja palaavat vasta huomiseksi, joten saan tehdä valmisteluja kaikessa rauhassa. Hieman haikea fiilis on kuitenkin. Olisipa mukava kävellä kaupungilla yhtenä perheenä, ostaa pojalle järjettömän kokoinen (ja hintainen!) vappupallo, ehkä ottaa pienet lasilliset kuoharia...
Mitäs jos löisinkin munkkitaikinat tiskiin ja lähtisin kaupungille hippaloimaan kodin kuuraamisen sijaan? Niin kuin silloin joskus, kun vappu oli tämänkin opiskelijan tärkein juhla? Haalarivappujen perään voi olla vähän haikeana, mutta tosiasia on, etten mistään hinnasta haluaisi enää olla parikymppinen. (19-vuotias sen sijaan voisin olla anytime.) En kaipaa sitä epävarmuutta ja suunnattomuutta. Kolmekymppisenä on mukavaa. Kun ei vain olisi kaikkea tätä. Joskus, kun joka puolelta tulevat vaatimukset painavat päälle, huomaan haaveilevani siitä, että olisin nelikymppinen. Luvatkaa minulle, että elämä on silloin rauhoittunut! Lapsi on silloin isompi, koti on valmis (tai please, edes asumiskelpoinen), kannukset työelämässä on hankittu ja parisuhde kukoistaa. Niinhän?
Nyt menen paistamaan niitä munkkeja.
Täällä yksi melkein nelikymppinen joka ei uskalla luvata kovin seesteistä ja stressivapaata tulevaisuutta (anteeksi!). Joo, kannuksia on hankittu ja kotiakin laitettu, mutta sellainen vähän suorittajahenkinen tyyppi ei näköjään vain osaa höllätä tahtia - ei ainakaan vielä tässä iässä :-)
VastaaPoistaEhkä viisikymppisenä?! Malja sille näin vapun kunniaksi ja mukavaa koti-iltaa sinulle!
t. HMH/ Hues of Black
Näin vähän pelkäsinkin. Elämän rauhoittumiseksi täytyisi kai opetella itse ottamaan sitä aikaa. Koskahan sen oppis...
PoistaTäällä nelikymppinen, joka tykkää elämästään enemmän nyt kuin kolmikymppisenä. Vaan mistäpä sen tietää, mitä elämä tullessaan tuo, minun elämänkouluni oli silloin. Hyvää vappua Lisbet!
VastaaPoistaEi kai tässä muuta voi kuin mennä pelottomasti eteenpäin ja ottaa vastaan, mitä elämä tuo tai on tuomatta? Mutta kiva kuulla myös tämänsuuntainen kommentti:)
PoistaTäällä yksi parin vuoden päästä nelikymppinen ja nyt elämä tuntuu kiireisemmältä kuin ikinä. Kun kotiäitivuodet ovat ohi, niin elämä tuntuu olevan säntäilyä paikasta toiseen. Toisaalta, luulen, että juuri näitä ruuhkavuosia sitten kiikkustuolissa lämmöllä muistelee. Seesteisyys - olisikohan sitä sitten eläkkeellä ;)
VastaaPoista-A-
Joo, en viitsi aloittaakaan miten mahtavaa eläkkeellä varmaan on! :D
PoistaTäällä taas on tunne, että aika hieman yli kolmikymppisenä olisi jotenkin lähempänä loppuaan. Entä jos ei saakaan elämässä sitä kaikkea, mitä haluaisi, entäs jos vuodet vierii liian nopeaan ja elämä on ohi ennen kuin huomaakaan. Hö, hieman negatiivinen ajatus, mutta minkäs sille voi. ;)
VastaaPoistaIhanaa vappua kuitenkin! :)
No en mä tiedä, onko se mikään katastrofi, jos ei vielä kolmekymppisenä ole saanut kaikkea, mitä halusi. :) Onhan tässä aikaa, eikä se elämäkään ihan vielä ole ohi. Mutta se on kyllä totta, että ne vuodet menee kamalaa vauhtia. Pitää vain osata pysähtyä ja nauttia hetkestä.
PoistaMusta kolmekymppisenä on ollut kivaa sen vuoksi, että taloudellinen puoli on opiskeluaikojen jälkeen jo vähän vakiintunut, meillä on jo oma kiva koti, ollaan saatu matkustella ja viettää sellaista hyvin huoletonta lapsettoman nuorenparin elämää. Ollaan tehty kovasti töitä, mutta toisaalta myös nautittu vapaa-ajasta täysillä. Mulla tosin lienee jonkinlainen asenneongelma, kun pidän itseäni edelleen tosi nuorena. Havahduin jotenkin viime vuonna siihen, että kai sitä biologista kelloakin pitäisi jossain vaiheessa fundeerata, kun en oikeasti ole enää ihan niin nuori kuin luulen. :D
Lisbetille kiitos tosi lämpimästä ja ajatuksia herättävästä postauksesta. :) Jaan kyllä osan sun mietteistä ja aloin vastaavasti tuskailemaan jotain omaa vastaavaa ajatustani. Kivaa vappua!
Mindfullness! Kunpa oppisi elämään tässä hetkessä. Ehkä käytän sen, mitä tästä vuosikymmenestä on jäljellä nytkun-asenteen opetteluun sitkun-asenteen sijaan.
PoistaTäällä eräs ihanjustkohtavoiapua nelikymppinen toteaa, että näköjään ne ruuhkavuodet jatkuu edelleen... ainakin meillä. Tyttöjen kasvaminen on tuonut mukaan harrastuksiin kuskaukset... talo ei liene ikinä valmis - uudesta lähinnä haaveilen :) Niin ja näin vappuna huomaan aina välillä muistelevani kaiholla niitä opiskeluvuosien hieman railakkaampia vappuja... tosin, ihan mukavia nämä rauhallisemmat kotivaputkin ;)
VastaaPoistaMutta kippis siis ja aurinkoista alkanutta toukokuuta! Niin ja mukavia synttärijuhlia!
Kun on aina projektia pukannut niin kaipa sitä pukkaa jatkossakin:)
PoistaKävelin vappuaaton iltapäivällä töistä kotiin, työlaukku kädessä, mekko ja balleriinat jalassa ja katselin joka puolella liikkuvia haalareita. Vielä toissa vuonna olin itsekin tuollainen, jollain tapaa huolettomampi haalaripukuinen vappujuhlia, joka eli kaksi päivää täysillä. En tiedä, tunsinko kuitenkaan haikeutta. Ehkä vain sellainen jännä tunne, että elämä on muuttunut..
VastaaPoistaJoo, en tosiaan ikävöi niitä rientoja, mutta ohi ne todellakin ovat, sille ei mahda mitään.
PoistaLuulen Lisbet, että tuo tunne kumpuaa eniten teillä Talosta. Sen keskeneräisyydestä. Itsestä nimittäin taas tuntuu, että nyt kun täytän parin vkn päästä 32, elän juuri ihan parasta aikaa. Ihana koti ja perhe ja hyvät työt - kaikki ne isot jutut jo tässä. En haluaisi ollenkaan olla nuorempi, mutta en välttämättä kyllä vanhempikaan. Just hyvä näin. Tsemppiä!
VastaaPoistaOsin varmaan on kyse remontista, mutta kyllä mun elämässä on kaikenlaisia muitakin keskeneräisyyksiä. Omasta puolestani en tosiaankaan voi sanoa että "All I ever wanted is here", jos sallit! Mutta kiitos tsempeistä, monesti koen, että mulla olisi paljon opittavaa sun rauhallisesta elämänasenteestasi.
Poista