ahtisaaren pöydässä

Länsirannikon kauniit pikkukaupungit ovat jääneet minulle aika tuntemattomiksi, olenkohan Naantalissakaan käynyt koskaan aiemmin? Joka tapauksessa vietimme siellä mukavan viikonloppuloman kylpylän ja Muumimaailman merkeissä. Aika moni oli aurinkoisena kesälauantaina liikkeellä samoissa merkeissä ja matkarattaat olivatkin kaupungin ylivoimaisesti suosituin kulkupeli. Älkää huoliko, säästän teidän muumikuvastolta. Katsellaan sen sijaan vähän Naantalin vanhaa kaupunkia.

Samettikuonojen kanssa touhuamisesta uuvahtanut pikkusankari nukkui rattaissaan hyvän pätkän, jonka aikana ehdimme käydä rantaravintolassa lounaalla, kierrellä vanhan kaupungin kujia ja pääsimme vielä kahvillekin.

Kaffittelupaikaksi valikoitui ihastuttava Cafe Antonius. Kirkas kesäpäivä vaihtui sisällä hämärään, kristallikruunuin, pitsiverhoin ja vanhoin huonekaluin sisustettuun salonkiin. Omistajapariskunta tarinoi, että olin valinnut istumapaikakseni Ahtisaaren paikan (leveä ja upottava sohva), Koivistojen pöytä oli askeettisempi ikkunapöytä. Saapa nähdä, mihin Niinistö rouvineen istahtaa, sillä hehän saapuivat samana iltana ensi kertaa Naantaliin kesän viettoon. Visiitin ainoa ikävä puoli oli se, että olin niin täynnä rantaravintolan kanaranskalaismättöä, etten kyennyt maistamaan "Aatoksen unelma" -mansikkatorttua.

Tänään ajeltiin paluumatka vesisateessa. Kotona pesukone pyörii ja laukkuja puretaan ja pakataan jälleen huomista varten. Nyt ollaan lähdössä reissuun aikuisten kesken. En ole valitettavasti ehtinyt vastailla kommentteihin mutta kiitos niistä kaikista, palaan asiaan mahdollisimman pian!