mutsin vappu

Veikkaan, että useimmat teistä ovat jo sukeltaneet vappuhumuun. Itselläni on aika arkinen meininki täällä kotona: siivousta, kokkausta ja järjestelyjä huomista varten. Meillä on iltapäivällä pienimuotoiset kutsut, pojan syntymäpäivät nimittäin sattuvat vapun tienoille. Alunperin suunnitelma oli viettää juhlaa piknikillä, mutta sankarin lievän kuumeilun vuoksi tapahtuma on siirretty sisätiloihin. Tällä hetkellä mies ja poika ovat tosin peräkärrynhakumatkalla ja palaavat vasta huomiseksi, joten saan tehdä valmisteluja kaikessa rauhassa. Hieman haikea fiilis on kuitenkin. Olisipa mukava kävellä kaupungilla yhtenä perheenä, ostaa pojalle järjettömän kokoinen (ja hintainen!) vappupallo, ehkä ottaa pienet lasilliset kuoharia...

Mitäs jos löisinkin munkkitaikinat tiskiin ja lähtisin kaupungille hippaloimaan kodin kuuraamisen sijaan? Niin kuin silloin joskus, kun vappu oli tämänkin opiskelijan tärkein juhla? Haalarivappujen perään voi olla vähän haikeana, mutta tosiasia on, etten mistään hinnasta haluaisi enää olla parikymppinen. (19-vuotias sen sijaan voisin olla anytime.) En kaipaa sitä epävarmuutta ja suunnattomuutta. Kolmekymppisenä on mukavaa. Kun ei vain olisi kaikkea tätä. Joskus, kun joka puolelta tulevat vaatimukset painavat päälle, huomaan haaveilevani siitä, että olisin nelikymppinen. Luvatkaa minulle, että elämä on silloin rauhoittunut! Lapsi on silloin isompi, koti on valmis (tai please, edes asumiskelpoinen), kannukset työelämässä on hankittu ja parisuhde kukoistaa. Niinhän?

Nyt menen paistamaan niitä munkkeja.

nainen ja teräase

Vihdoinkin ne saapuivat! Hajotin edelliset pinsettini väärinkäyttämällä niitä työkaluna tehtävässä, johon niitä ei ollut suunniteltu. Samalla sain hyvän syyn hankkia kauan himoitsemani Tweezermanin pinsetit, joita mainostetaan maailman parhaiksi ja kaupan päälle luvataan elinikäinen teroitustakuu. Kuosejakin on mistä valita, mutta olin tylsä ja tilasin mustat.

Tilasin nämä BeautyBaysta. Vasta jälkeenpäin tulin lukeneeksi keskustelupalstoilta, miten huonoja kokemuksia joillakin on kyseisestä nettikaupasta. Toimitus oli ilmainen, mutta kesti huomattavasti kauemmin kuin sivuilla mainitun 3-5 työpäivää. Kulmieni tilanne alkoi lähestyä - no, ei aivan Frida Kahloa, mutta sanotaanko että hälyttävää. Helpotus oli suuri, kun sain Tweezermanit käteeni ja ne toimivat kuin unelma.

Tykkään nyppiä kulmat pinsettien tylpemmällä kulmalla. Karvat eivät tällä tavoin katkeile niin herkästi vaan tulevat ulos juurineen. Riittävän terävillä pinseteillä hyvän otteen saa tylpemmälläkin puolella.

Viikonloppuna on tiedossa kampaajakäynti, pojan synttärivalmisteluja ja tietysti remonttityömaallakin pyöritään. Niin, sellainenkin ihana juttu tässä tapahtui, että minusta tuli täti <3

sunnuntain aamupalapöydässä

Meillä on ollut aamupalan suhteen taipumusta urautumiseen. Yleensä syömme yhtä ja samaa aamupalaa joka ikinen aamu 6-9 kuukauden ajan, kunnes kyllästymme totaalisesti ja siirrymme seuraavaan aamiaiseen. Kaurapuuron, paahtosämpylöiden ja munakkaan kautta on päädytty lautaselliseen pilkottuja hedelmiä. Tästäkin on ollut kierrossa useampi versio: alkuperäinen nautittiin kermavaahdon kanssa (kyllä, joka aamu!), välillä joukkoon on jauhettu rukiinjyviä, nykyään seurana on luomujogurttia.

Niinpä tämänaamuinen ei poikkea merkittävästi siitä, mitä meillä arkiaamuisinkin syödään. Yleensä se, joka nousee ensimmäisenä, pilkkoo hedelmät nukkuvalle. Mies ei osoita kyllästymisen merkkejä nykyaamiaiseemme, mutta minua hedelmät ovat vähitellen alkaneet tympiä. Mitä seuraavaksi? Viherpirtelöitä kehutaan nyt kovasti, pitäisikö kokeilla sellaista?

Aamiaispöytään kuuluisi itseoikeutetusti myös sanomalehti, mutta meille sellaista ei ole tullut enää vuosiin. Uutiset on saatu sähköisen median kautta. Tällä hetkellä meillä on kuitenkin Hesarin verkkolehden koetilaus, ja kyllä sitä kieltämättä lukee kätevästi tablettikoneen avulla. Kuvassa ruudulla on muuten Kuukausiliitteen juttu Pamela Druckermanin kirjasta Bringing up Bébé. Kirja kuulostaa lukemisen arvoiselta uhmaikään tulevan lapsen vanhemmalle.

Sunnuntain kunniaksi tarjoillaan "jälkiruoaksi" sydänkohtaus lautasella. Om nom.

baby shower (not mine)

Tämän päivän ohjelmaan kuuluivat eräät baby shower -kutsut, jonne vein lahjaksi kuvan Sophie-kirahvin. Sophie saa tietysti vielä jonkin aikaa odotella ensimmäisten pienten hampaiden hellää kosketusta. Vauvakutsut ovat ihan hauska idea muistaa tulevaa äitiä, vaikka minun puolestani saisi sitä isääkin muistaa. Vauvan tulo perheeseen taitaa olla ihan yhtä suuri mullistus molemmille vanhemmille. Joko vauvakutsuista on tullut käytäntö joka puolella Suomea - oletteko osallistuneet vauvakutsuille tai onko teille pidetty sellaiset?

Ihanaa, että huomiseksi on tiedossa vihdoin lämpöisempää ja aurinkoisempaa säätä. Kun kerran vapaapäiväkin sattui sään kanssa yksiin, ajattelin aloittaa päivän valmistamalla herkkuaamiaisen ja ulkoilla mahdollisimman paljon.

tossuja ja balleriinoja

Pikku perheemme näkökulmasta tämä on ollut jännittävä viikko, sillä poika aloitti päivähoidossa. Onneksi kaikki on mennyt hyvin. Tähän asti olemme järjestäneet työt niin, että olemme voineet hoitaa lasta kotona, mutta nyt saadaan hoitopaikasta tervetullutta vetoapua. Uudet Robeezin tossut ovat tietenkin hoitopaikkaa varten. Näitä on jo kolmas pari menossa - miten nopeasti pienet jalat kasvavat! Ajattele, jos vielä itsekin pitäisi jatkuvasti uusia pieneksi jäävää garderobia...

Pyörähdin pikaisesti Hullareillakin tänään. Ostin pojalle sadevaatteet ja itselleni Biothermin puhdistusmaidon. MK:n mustia balleriinoja pitelin käsissäni jonkin aikaa mutta en lopulta edes sovittanut. Vieressä oli jäljellä muutama pari väärän kokoisia ja värisiä eilen myyntiin tulleita Vagabondin balleriinoja, jotka näyttivät kutakuinkin täydellisiltä. Kesäksi pitäisi saada mustat perusbaltsut, ja vaikka olen pyöritellyt verkkokauppojen ostoskoreissa niin Repetton kuin Tory Burchinkin malleja, taidan budjettisyistä päätyä ostamaan Vagabondilta jonkun vastaavan perusmallin, joita Hullareillakin oli myynnissä. Vagabond on kyllä siinä mielessä luottomerkki, että voin ostaa kengät vaikka sovittamatta.

ilmassa leijuu

Pyrkimyksissäni olla pikkuisen enemmän high maintenance olen alkanut käyttää kaapissa lojuneita tuoksuja. Aiemmin yhdistin hajuveden vahvasti juhliin tai juhlimiseen. Esimerkiksi Salvador Dalin Lagunasta tulevat mieleen nuorempana vietetyt baari-illat, voih! Arkisin en ole puolestaan käyttänyt tuoksuja lainkaan, saippuat ja vartalovoiteetkin ovat olleet tuoksuttomia. Olen ajatellut, että tuoksut saattavat häiritä muita ihmisiä työpaikalla. Työskentelen enemmän tai vähemmän avokonttorissa, ja jos joku työtoveri on kotoa lähtiessä hajustanut runsaasti, saavat siitä nauttia kaikki muutkin.

Pidän kuitenkin siitä huolitellusta tunteesta, joka hajuvedestä minulle tulee. Lähden usein kotoa meikittä ja hiukset hätäponnarilla, mutta tuoksun ehtii aina suihkaista.

Chanelin Coco Mademoiselle EdP on tosin liian voimakasta arkeen. Käytän tätä vain silloin, kun on jotain isompaa juhlaa tiedossa. Kuten pullon sisällyksestä näkyy, niitä juhlia ei ole ollut kovin usein. Periaatteessa hajuvesi säilyy avattuna vain vuoden pari, ja tunnustan, että tämä on sen jo ohittanut...

Nina Riccin Nina EdT on puolestaan ihanan hedelmäinen, vähän sitruksinen tuoksu, jota olen nyt uskaltautunut käyttämään arkisinkin. Ainakaan vielä työtoverit eivät ole kommentoineet, heh. Käytättekö te tuoksuja arkisin?

synttäreille

Onpa taas pilvinen päivä! Tässä heleässä mekossa olen lähdössä rennoille nelikymppisille. Ehkä vähän ylipukeutuneena?

mekko Tara Jarmon

balleriinat Reed Krakoff

rannekoru Unicef

Balleriinat ovat nyt toista kertaa jalassa. En ole vielä laitattanut näihin niitä lisäpohjia. Ajattelin, että pidänkin ne ehkä tällaisina pehmoisina tossukoina, jotka on kiva ottaa mukaan mentäessä juhlimaan jonkun kotiin. Mielestäni juhlatyyliin kuuluvat jonkinlaiset kengät, mutta kaikki eivät varmaankaan riemuitse vieraiden piikkareista olohuoneensa parketilla.

Nyt menen herättämään pojan päiväunilta, mukavaa lauantaita!

sveitsiläisten lahja ihmiskunnalle

Mikä päivä! Tähän ei auta kuin Mövenpickin Swiss Chocolate -jäätelö. Söimme tätä mieheni kanssa suoraan purkista yksillä ensimmäisistä treffeistämme... ja se oli minusta silloin aika pahaa, jotenkin tunkkaisen makuista. Vaikka makunystyräni ovat sittemmin tottuneet voimakkaan suklaajäätelön makuun, muutama nokare tätä herkkua riittää edelleen.

Teekupin äärellä käsi hakeutuu kuin itsekseen selailemaan keltaista kuvastoa...

Kuvastoshoppailu on hauskaa, mutta en ole lainkaan varma, ostanko Hullareilta mitään. Tiedä, menenkö edes paikan päälle. Ainakaan rattaiden kanssa sinne ei ole mitään asiaa. Kuvastossa oli kivan näköiset kellot MK:lta ja DKNY:ltä, Vagabondin balleriinat ja Burberryn kashmirneule (joka arvatenkin revitään käsistä). Biothermin ihonhoitotuotteitakin voisi jemmata. Ehkä yritän täsmäiskua jonain sopivana aamupäivänä?

random pretty/pretty random

Pää on nyt ihan tyhjä, joten tänään vain muutama viime kuukausina kameraan tallentunut otos.

Ostoksia Helsingin Mikonkadulta.

Men of my life come in two sizes.

Musiikkimaustani en ota vastaan kommentteja.

S:n 19-vuotislahja. S on tulossa viikonloppuna tälle suunnalle kyläilemään, jei!

keskellä viikkoa, keskellä päivää

Tämä on niitä hetkiä, joista olen haaveillut pitkin talvea. Istun lasitetulla parvekkeella läppärin ja naistenlehtien kanssa ja siemailen jääkylmää siideriä. Olkoonkin, että parveke on täynnä kaninkarvoja ja että läheiseltä työmaalta kuuluu koneiden jyske. Kun työajat ovat mitä sattuu, on omista vapaahetkistä nautittava silloin, kun ne osuvat kohdalle. Pääsiäinen meni töissä ja nyt olen taas muutaman päivän vapaalla.

En ole koskaan tehnyt muuta kuin vuorotyötä. Toistaiseksi koen, että se sopii minulle, mutta kyllä iän karttuessa vajaaksi jääneet yöunet joskus painavat. Nykyään ei enää voi ottaa maratonpäiväuniakaan, kun jälkikasvu roikkuu hihassa. Välillä kadehdin ihmisiä, joilla on säännöllinen viikko- ja päivärytmi, mutta toisaalta minun ei tarvitse jonottaa aamuruuhkissa, miettiä koska voin käydä jossain virastossa ja ruokaostoksetkin hoituvat silloin, kun kaupassa on hiljaisinta.

Pidin muuten kovasti viimeisimmästä Gloriasta, erityisesti editoriaali mustavalkoisesta pukeutumisesta osui ja upposi.

Onko lukijoiden joukossa vuorotyöntekijöitä tai peräti oman aikansa herroja? Entäpä te, jotka teette siistiä virka-aikaa, miten sen koette?

lentämisen hillitty charmi

Kai te katsoitte eilen illalla Ylellä alkanutta sarjaa Pan Am? Jos jäi väliin, Areenasta näkee ensimmäisen jakson vielä kahden viikon ajan. Olin vartonut pitkään tämän alkamista enkä pettynyt. Vihdoinkin sarja, jota voi oikein odottaa joka viikko! Tarina sijoittuu 60-luvulle lentämisen kulta-aikaan ja kertoo pääasiassa neljän lentoemännän seikkailuista Atlantin yllä ja sellaisissa amerikkalaisittain eksoottisissa kohteissa kuin Lontoo, Rooma ja Pariisi.

Ensimmäinen jakso oli herkullinen sekoitus Sinkkuelämää, Mad Meniä ja vakoilujännäriä ja kaikesta laskelmoinnistaan huolimatta (häistään karkaavia morsiamia ja asun vaihtoja taksin takapenkillä, anyone?) vei minua ihan 1-0.

viitta Romwe, lakki Diesel, olkalaukku Milly, bleiseri Miu Miu, hame Tara Jarmon, huivi Pucci, riipus ja korvakorut Tiffany & Co, passin suojakannet Smythson, matkalaukun osoitetagi Reed Krakoff, hansikkaat Mulberry, korkkarit Rupert Sanderson

Lentämisen glamour voi olla mennyttä - tai sitten vain lennän väärässä luokassa - mutta sallin itselleni pienen haaveiluhetken kokoamalla kollaasin lentoemäntätyylistä. Mielikuvituslentoyhtiöni pakottaa henkilökuntansa pitämään kiusallista lippahattua osana työasua mutta vastapainoksi kaulaan saa kietaista Puccin silkkihuivin. Matkoilta on ostettu hillittyjä Tiffanyn hopeakoruja ja matkalaukun osoitetagi mätsää tietenkin passin suojakansiin.

Jos ette vielä saaneet kylliksenne lentoemäntätyylistä, käykää tutustumassa Cliff Muskietin kokoelmaan, joka käsittää 1103 erilaista lentoyhtiön univormua.

P.S. Terveiset teille oikeille ammattilaisille, jotka huolehditte meidän matkustajien turvallisuudesta ja viihtyvyydestä lennolla.

pääsiäispuput

Vaikka tohtiiko näitä pupuiksi kutsua, jäniksen kokoisia molemmat. Melkoisia riiviöitä myös sille päälle sattuessaan. Herkkua ovat niin pyyheliinojen reunat kuin laturien johdot. Todellakin olen välillä harkinnut teettäväni talveksi kauniit ja lämpimät mustavalkoiset rukkaset... ihan vain ohimenevän hetken tietysti!

Luulenpa, että nekin ovat iloisia, kun kerrostaloasuminen vaihtuu oman nurmikon popsimiseen.

pitkäperjantai

mekko Tara Jarmon

paitapusero Marimekko/Samu-Jussi Koski

korkkarit Unisa

Päivän asussa päästin sisäisen kirkkokuorolaiseni valloilleen. Ei täällä oikeasti noin synkissä tunnelmissa olla. Käsillä on itse asiassa suosikkini kaikista juhlapyhistä. Pääsiäinen on juhla, johon ei liity minkäänlaisia velvoitteita. Ei ole pakko juhlia yötä myöten kuten vappuna, juhannuksena tai uutena vuotena. Ei tarvitse koristella, kuluttaa ja kokata kuten jouluna. Saa kuitenkin syödä suklaata. Ah, introvertin paratiisi.

Pääsiäistä vietetään kotosalla, mutta ohjelmassa on myös töitä ja tenttiinlukua. On meillä vähän lammasta ja punaviiniäkin odottamassa sellaista juhlahetkeä, että kaikki asianosaiset ovat paikalla.

Rauhallista ja velvoitteetonta pääsiäistä sinne ruutujen taakse.

hääpäivän perinne

Meillä on tänään hääpäivä. Vaikka aina emme ole sitä sen kummemmin ehtineet juhlistaa, on joka vuosi sentään haettu kakku. Sen kuuluu olla Kakkugallerian triplasuklaakakku, sama, jota häissämme tarjottiin. Tosin pari vuotta sitten Kakkugalleria uudisti reseptejään niin, että nykyään kyseisen kakun sisus on marmoroitu eikä kolmikerroksinen. Tänä vuonna kakun päällä on sitä paitsi koristeena muutama macaron-leivos aiempien marja-asetelmien sijaan. Tarkkaa tarkkaa!

Kakun päälle asetellaan samat Disney-figuurit, jotka Mikkiä fanittava sulhanen valitsi alkuperäisen hääkakun koristeeksi. Hmm, ne ovat nyt eri päin kuin juhlissa, haittaakse? Eikös Mikin kuulu vilkuilla puolisoonsa päin eikä flirttailla muualle?

Tänään on upea aurinkoinen päivä, juuri sellainen, josta haaveilin, kun hääpäivä asetettiin huhtikuulle. Juhlapäivänä kävikin niin, että oli koleaa ja tihkusateista. Merimaisema, jonka perusteella juhlapaikka oli valittu, peittyi näkyvistä sankan sumun sisään. Uskotteko, kun sanon, että se ei haitannut yhtään?

seeing what all the fuss is about

Niin monessa blogissa on hehkutettu Massimo Duttin vaatteita, että pitihän minunkin käydä Nizzassa katsastamassa merkin liike. Ketju kuuluu Zaran ohella espanjalaiseen Inditex-konserniin ja on lanseerattu hieman enemmän high end -ideologialla kuin Zara. Ihan kivoja vaatteita sieltä löytyi, vaikka Nizzasta löytämäni liike olikin melko pieni ja esillepano vaatimatonta. Jos en olisi tiennyt mitään hypetyksestä ko. merkin kohdalla, olisin varmaankin ohittanut sen olankohautuksella. Nyt kuitenkin ostin yhden neuletakin - tai rehellisyyden nimissä on sanottava, että äitini (eläkeläinen) osti sen minulle (yli 30-vuotias palkansaaja). Myös tuo vaalea biker-takki jäi mieleen, vaikka jäikin sovittamatta.

Lentokoneessa tavailin kouluranskallani Le Figarosta, että myös H&M olisi lanseeraamassa uutta ketjua, jossa hinnat olisivat hieman korkeammat ja tuotteet ehkä siten laadukkaammasta materiaalista. Nettihuhujen mukaan ketjun nimi olisi & Other Stories. Tuleekohan tästä liikettä Suomeen, kun ei ole vielä COS:kaan meille rantautunut?

ranskan rivieraa

Takana on ihana viikonloppu Nizzassa. Osuimme paikalle nähdäkseni aika onnistuneeseen aikaan. Sesonki ei ollut vielä päällä mutta kevät kuitenkin pitkällä - tai suomalaisittain kesä. Hotelleissa, ravintoloissa ja kaduilla oli siistiä ja väljää. En ole käynyt Nizzassa aiemmin, mutta voisin kuvitella, että kesällä kaupunki on tunkkaisempi ja kuvaan astuvat turismin ikävät lieveilmiöt.

Rantabulevardin hotellien komeat julkisivut toivat mieleen Agatha Christien dekkarit. Aivan varmasti uima-altaasta löytyy kohta perijätär hukkuneena...

Nämä kuvat ovat kuitenkin vain puoli totuutta, sillä suurimman osan ajastamme vietimme viileässä ja ikkunattomassa jäähallissa seuraamassa taitoluistelun MM-kisoja. Suomalaiset eivät olleet aivan kärkikahinoissa mukana, sillä Kiira Korpi jäi kisasta pois jalkavaivojen vuoksi ja edeltäville viikoille osui myös Laura Lepistön lopullinen ilmoitus luistelu-uran päättämisestä. Naisten kisassa tulokkaat Juulia Turkkila ja Alisa Mikonsaari esiintyivät kuitenkin edukseen ja selvisivät mukaan lauantain vapaaohjelmaan. Pahoittelut, että itse kisoista ei ole järkeviä kuvia, sellaisia saisi vain kunnon teleobjektiivilla.

Täällä kotimaassa odottikin sitten yli kymmensenttinen lumihanki. Voi huoh.