Vaikka tohtiiko näitä pupuiksi kutsua, jäniksen kokoisia molemmat. Melkoisia riiviöitä myös sille päälle sattuessaan. Herkkua ovat niin pyyheliinojen reunat kuin laturien johdot. Todellakin olen välillä harkinnut teettäväni talveksi kauniit ja lämpimät mustavalkoiset rukkaset... ihan vain ohimenevän hetken tietysti!
Luulenpa, että nekin ovat iloisia, kun kerrostaloasuminen vaihtuu oman nurmikon popsimiseen.
Oi, mitä suloisuuksia! Itse pääsen ihailemaan vain naapuruston rusakkoja.
VastaaPoistaTäällä pk-seudulla pääsee kyllä näiden lähisukulaisiakin ihailemaan luonnossa...
PoistaSööttejä ovat! Myös meidän edesmenneestä dalmatialaisesta meinattiin useaan otteeseen tehdä rukkaset ;)
VastaaPoistaCruella de Vil -meininkiä:)
PoistaSuloisia!
VastaaPoistaOlen uusi bloggaaja ja etsin kävijöitä blogiini. Käythän katsomassa uuden blogini osoitteesta:
http://avecvaish.blogspot.com/
Kiitos!
Pitääpä käydä kurkkaamassa!
PoistaAjattele positiivisesti: kanielämä kouluttaa vallan päteväksi sähkömieheksi! Meidän kanit on jo edesmenneitä, mutta aika monen vempeleen johto muistuttaa jänösistä edelleen. Sen verran paljon on tullut sähköjohtoja korjailtua. Varmasti taidosta on hyötyä teidän taloprojektissakin, heh.
VastaaPoistaMeillä eivät onneksi olleet jyrsimiä pahimmasta päästä, mutta sisäsiisteys, se oli toiselle kanille ihan ylivoimainen juttu. Haaveilen toisinaan kaniparista edelleen, mutta se hirveä mattopesurumba jarruttaa haaveita...
Hauska kuulla, että sullakin on kokemuksia jänöläisten kanssa elämisestä. Joo, onneksi mies osaa puljata johtohommissa, vaikka itsekin olen nykyään aika kätevä sähköteipin kanssa, tsih.
PoistaOi mitä suloisuuksia :)
VastaaPoista