skandinaavista seinäpaperia

Yläaulan tapettivaihtoehtoja kartoittaessani törmäsin ruotsalaisen Boråsin By Scandinavian Designers -mallistoon ja näihin upeisiin tuotekuviin. Mallisto sisältää viime vuosisadan puolivälin designklassikoita nimekkäiltä suunnittelijoilta. Olen pitkään ajatellut, että tapetit eivät vain ole oma juttuni, mutta viimeistään nämä kuvat saivat minut toisiin aatoksiin.

Periaatteessa kelpuuttaisin näistä meille jokaisen, mutta suosikkini ovat ensimmäisessä ja viimeisessä kuvassa esiintyvät Arne Jacobsenin printit. Itse asiassa hyvin samantapainen kuvio kuin yllä kummitteli jo edellisessä postauksessani norjalaisen Storeysin versiona. Mittakaavassa on tosin huomattava ero; esimerkki Storeysin tapetista löytyy Stylizimo-blogista, kun taas käsityksen Boråsin printin koosta saa tämän postauksen ensimmäisessä kuvassa taustalla näkyvästä seinästä. Kumpi on teidän mielestänne onnistuneempi?

yläkerran tabula rasa

Kurkataanpa välillä yläkertaan. Sen muodostavat kolme makuuhuonetta, kylppäri ja avoin yläaula, joka on oikeastaan kuin toinen olohuone. Tähän asti aula on ollut kalustamaton ja toiminut niin muuttolaatikoiden varastointipaikkana, jumppahuoneena, leikkitilana kuin laudemaalamonakin. On varsin kätevää, kun talossa on avoin tyhjä tila, mutta pitkiä talvi-iltoja ajatellen olisi aika saada yläkertaan myös hieman kodin tuntua.

Makuuhuoneista yksi on tällä hetkellä työhuoneena ja yksi lastenhuoneena. Suurin makuuhuone on oikea makuusali, nukumme siellä nimittäin kaikki neljä. Esikoinen nukkui omassa huoneessaan puolitoistavuotiaasta alkaen mutta kun pikkuveljen syntymän aikoihin uniin alkoi ilmaantua kaikenlaisia häiritseviä mörköjä ja pörriäisiä, päätimme ottaa hänetkin yhteiseen makuuhuoneeseen. Ajatus on, että sopivan hetken tullen poikien sängyt voivat siirtyä yhtä aikaa takaisin lastenhuoneeseen.

Yläaulan rooliksi on siten muotoutumassa leikki- ja tv-huoneen virka. Telkkaritaso on tällä hetkellä alakerran olohuoneessa, mutta siirtäisin sen mielelläni sieltä pois. Jotenkin se ei istu ihanneolkkarini kalustukseen ja tupakeittiötilassa on sitä paitsi jo toinenkin tv keittiön saarekkeen yhteydessä.

Normann Copenhagenin Norm 69 -valaisin, Fatboyn säkkituolit, Storeysin Dania-tapetti, Artekin N66-tuoli mustana, Linie Designin Asko Mixed -matto, Brion taaperokärry

Yläkerrassa jatkuu neutraali värimaailma, sillä lelut ja legot pitävät kyllä huolen iloisesta kirjavuudesta. Sohvat ajattelin ainakin toistaiseksi korvata helposti siirreltävillä säkkituoleilla. Kotoa löytyy entuudestaan miehen poikamiesaikojen peruja oleva harmaa Fatboy, joka kaipaa perusteellista puhdistusta ja uutta täytettä. Ajattelin metsästää sille kaverin - harmaan, mustan, valkoisen? Entä mitäs tuumaatte tuosta tapettitehosteesta yhdelle seinälle?

paperittomampaa elämää

Eteisessä meille saapuvaa tervehtii musta Malm-lipasto, jonka päälle on kätevä tyhjentää taskunsa kotiin tullessa. Roinalipasto on yleensä sellainen kaluste, jonka idea on hyvä mutta käytännön toteutus ontuu. Vai kuulostaako tutulta: lipaston päällys lainehtii siihen kuulumatonta tavaraa ja ennen kaikkea epämääräisiä paperikasoja?

Minä olen meillä se, joka käy taistelua epämääräisiä kasoja vastaan. Lähtökohtaisesti olen minimoinut saapuvan paperin määrän tilamalla laskut verkkopankkiin, kieltämällä mainos- ja ilmaisjakelun ja paperinen sanomalehtikin meille on tullut viimeksi vuonna 2007. Käyn yleensä päivän postit ja muut paperit läpi välittömästi ja heitän samalla paperikeräykseen eli mustan lipaston alimmaiseen laatikkoon kaiken sinne kuuluvan.

Miehellä on puolestaan tapana kerätä kasaa keittiön saarekkeen nurkalle. En ole testannut, kuinka korkeaksi pino saisi kasvaa, jotta se tulisi lajitelluksi. Sen sijaan olen ryhtynyt sihteeriksi ja käyn ystävällisesti hänenkin paperinsa läpi. Jos joukossa on jotain sellaista, jolle en itse osaa tehdä mitään ja jonka ajattelen olevan säilyttämisen arvoista, laitan sen mustan lipaston toiseksi alimmaiseen laatikkoon. Kun sitten jonkin ajan kuluttua mies kaipailee paperiaan, hän tietää mistä etsiä.

Henkilökohtaisella paperittomuusrintamalla olen tänä syksynä ottanut ison askeleen: elän nyt ensimmäistä kertaa ilman paperikalenteria sitten vuoden... 1988? Aika oli vihdoinkin kypsä siirtyä   sähköiseen kalenteriin. Oikeastaan viimeistä paperista saareketta elämässäni näyttelevät sisustuslehdet, Moleskinen muistikirja ja lapulle raapustetut kauppalistat. Niitä varten hankittu puukuvioitu kirjoituslehtiö kuvissa näkyvine mietelauseineen on Ikean Paper Shopista.

alakerran kylppäri

Nyt on vuorossa kuvia alakerran wc:stä kutakuinkin siinä asussa kuin aiemmassa postauksessa suunnittelin. Allaskaappi on saanut vetimensä, matto saapunut perille ja orkideakin löysi tiensä altaan kulmalle. Sain teiltä monia hyviä vinkkejä vähävaloisissa tiloissa viihtyvistä kasveista ja kenties hankin jonkin niistä siinä vaiheessa, kun tämä yksilö (ennemmin tai myöhemmin) saapuu tiensä päähän. En ole koskaan onnistunut kukittamaan orkideaa uudelleen.

No niin. En väitä, että tuo Ikean Lerberg-hyllykkö olisi aivan napakymppiratkaisu, mutta se tuo kylppäriin lisää säilytys- ja laskutilaa. Kaikkein paras olisi mielestäni edelleen allaskaapin viereen porattu kiinteä kaapisto, mutta seinän sisässä kulkevat yläkerrasta tulevat viemäriputket estävät sellaisen asentamisen. Ikean tuotannosta poistunut hylly ostettiin käytettynä ja Luhta Homen polyrottinkiset sisustuskorit löytyivät kotoa entuudestaan, joten kokonaisuus syntyi edullisesti.

Lattialla on Brita Swedenin Gunnel-matto, josta jo kirjoittelinkin.

Että olenkin tykästynyt kesällä hankkimiini Lähde-pyyhkeisiin! Siispä olikin suru kuulla, että Lapuan Kankurit ovat lopettamassa niiden valmistuksen. Ainakin näitä käsipyyhkeitä on tarkoitus hamstrata lisää sitä ennen...

se toinen ruotsalainen muovimatto

kuva: Brita Sweden

Siinä missä ruotsalaisen Pappelinan muovimatot ovat monille tuttuja ja jälleenmyyjiäkin Suomesta löytyy iso liuta, lähes identtistä tuotetta valmistava Brita Sweden on jäänyt hieman pikkusiskon asemaan. Minulle ei ole selvinnyt, kuka teki ensin ja mitä, mutta merkkien matot muistuttavat hämmästyttävästi toisiaan aina materiaaleja, mittoja, kuvioita ja hintaa myöten.

Yritin viime kesänä hypätä mukaan muovimattojen maailmaan tilamaalla eteisen lattialle Brita Swedenin Gunnel-maton. Instagramista löytyy todiste sovitussessiosta. Mattoa mallaillessa kävi selväksi, että valkoiset osat ovat häiritsevän luonnonvärisiä sopiakseen laminaatin viileään sävyyn. Suurin ongelma oli kuitenkin koko: käytävämattojen leveys on vain 70 cm, mikä näyttää eteiskäytävällä naurettavan kapealta, kuten Instagramin kuvastakin käy ilmi. Samaiset ongelmat - luonnonvalkoisuus ja kapea mitoitus - löytyvät myös Pappelinan matoista.

Pidin palautukseen lähteneestä muovimatosta kuitenkin niin paljon, että päätin antaa sille toisen mahdollisuuden. Kylppärin pientä makeoveria -postauksessa kaavailin muovimattoa alakerran wc-tiloihin ja nyt on samainen mustavalkoinen Gunnel tilauksessa lyhyempänä versiona. Eteisestä matto sen sijaan puuttuu edelleen. Käytän tilaisuuden hyväkseni ja lähetän terveisiä Pappelinaan ja Brita Swedeniin: voisitteko valmistaa hauskoja mattojanne myös 90 cm levyisinä? Toivoo Lisbet.

miltä luulet, että meillä tuoksuu?

Ihanteeni on pitkään ollut, että kotona ei tuoksu miltään. Tai jos tuoksuu, niin korkeintaan mopatulle lattialle, vastavaihdetuille lakanoille tai omenapiirakalle. Sisustaminen on kuitenkin muutakin kuin silmää miellyttävän elinympäristön luomista. Parhaimmillaan se ottaa huomioon kaikki aistit. Perjantai-ilta olohuoneessa on vielä mukavampi, kun taustalla soi lempimusiikki, maton pehmoinen nukka kutittelee varpaita ja kotona tuoksuu... niin, miltä?

On hauska ajatus, että kodilla olisi jokin alitajuisesti tunnistettava hyvä ominaistuoksu. Esimerkiksi vaatekaupat ovat hyödyntäneet mielikuvia luovia tuoksuja jo pitkään. Näistä asetelmista lähdin Indiedays Inspiration-bloggaajana Indiedaysin ja Gladen yhteistyökampanjaan kokeilemaan, millainen tuoksusisustus meidän kodillamme voisi olla.

Etsi yllä olevasta kuvasta ilmanraikastin!

Siellähän se kurkistelee keinutuolin ja ikkunan välissä. Glade Discreet on pistorasiaan kiinnitettävä sähköinen raikastin, johon on saatavissa kaksi eri tuoksuvaihtoehtoa. Hieman varovaisena asensin koteloon eksoottisten hedelmien mukaan nimetyn tuoksun, joka kuitenkin yllätti positiivisesti. Se ei ollut lainkaan hyökkäävä, vaan levisi mietona taustalle. Parhaiten tuoksun havaitsee kotiin saapuessa, ja siitä onkin näiden parin viikon aikana ehtinyt muodostua tervetulleeksi toivottava elementti. Tästä tuli suosikkituotteeni, eikä vähiten kotelon kauniin muotoilun vuoksi.

Toinen tapa levittää kotiin tasaista ja mietoa tuoksua ovat kynttilät. Gladen valikoimista löytyy kestosuosikkien lisäksi vuodenaikojen mukaan vaihtuvia tuoksuja. Mausteinen omenan ja kanelin aromi sopii hyvin syksyselle iltateelle sekä lähestyvään joulukauteen. Tunnustan, etten ole tainnut poltella tuoksukynttilöitä koskaan aiemmin. Seuraavaksi pitääkin kokeilla tuotepaketin mukana tullutta mustaherukkakynttilää.

Ominaistuoksuista puheenollen: mies piti eniten tästä Sense & Spray -laitteeseen asetetusta Clean Linen -tuoksusta. Meistä molemmista puhtaan pyykin tuoksu vaikutti tutulta... ja aivan, miehen vanhempien kodinhoitohuoneessa tuoksuu juuri tältä! Ilmankos äidin pyykit olivatkin miehen mieleen. Sense & Spray -raikastimessa on liiketunnistin ja se suihkauttaa tuoksua havaitessaan jonkun liikkuvan huoneessa.

Mikä näistä tuotteista voisi olla sinun suosikkisi? Indiedaysin kampanjasivulla voit perehtyä lisää tuoksusisustamisen saloihin ja osallistua Glade-tuotepakettien arvontaan.

ostin viherkasvin

Olen trendin uhri. Trendi on peräisin neljänkymmenen vuoden takaa, ajalta jolloin olohuoneen sisustukseen kuuluivat kuvaputkitelevisiot, virkatut pitsiliinat ja pistokkaista vaalien kasvatetut viherkasvit. Minun anopinkieleni on ostettu tietysti valmiiksi aikuisena yksilönä. Nahkealehtisenä kasvina sillä on mahdollisuus selviytyä kotimme savannityyppisessä mikroilmastossa, johon kuuluvat pitkät kuivat jaksot ja äkilliset, voimakkaat sadekaudet.

Nyt kun löytäisi jostain vielä sellaisen mahtavan seitsemänkymmentäluvun TV-tason, jossa on pyörät alla ja teline lehtiä varten.

kamerahaave

Mietin nykyään vähän väliä uuden kameran hankkimista. Olen jo vakuuttunut siitä, että seuraavaksi haluan täyskennoisen kameran; sillä saan objektiiveistani irti laajemman kuvakulman ja kotikuvien ottaminen yksinkertaistuu. Vaikka 30 mm:n linssini on jonkin verran helpottanut tilannetta, edelleen täytyy peruuttaa huoneen takanurkkaan saadakseen kuvaan mahtumaan sekä sohvan että sohvapöydän. Yläkerran pienissä makkareissa kuvaaminen on sitäkin hankalampaa kylpyhuoneista puhumattakaan. 

Tulevan kameran merkki on jo siinä mielessä lyöty lukkoon, että objektiivini ovat yhteensopivia vain Canonin mallien kanssa, eikä suunnitelmissa ole niiden uusiminen. Niinpä olikin hienoa, kun sain heinä-elokuun taitteessa Canonilta kokeiluun EOS 6D:n, joka on Canonin pienin täyskennoinen malli. Harmin paikka, että juuri noina viikkoina oli niin paljon kaikenlaista menoa, että kuvasaalis jäi suppeaksi - testailin kyllä kameraa eri olosuhteissa mutta blogimateriaalia syntyi vain tämän postauksen verran.

Olen liian amatööri kertoakseni, miten kuvanlaatu tarkkaan ottaen eroaa esimerkiksi EOS 550D:stä, jolla tällä hetkellä kuvaan. Voin vain todeta, että paremmalta näyttää. Myös ISO-herkkyydet huitelevat 6D:ssä viisinumeroisiin lukuihin asti. Vaikka kuvaankin blogitarkoituksiin lähinnä päivänvalossa ja minulla on lähes aina mahdollisuus käyttää jalustaa, luulisi laajemmasta ISO-herkkyydestä olevan etua etenkin talviaikaan.

Säästäminen kamerahankintaa varten on käynnissä, ja 6D vaikuttaa vahvalta ehdokkaalta. Kompakti koko ja kevyt rakenne takaa sen, että kameraa tulee vietyä myös kodin seinien ulkopuolelle. Uutuutena 6D:ssä on WiFi-yhteys, jolla kuvat saa siirrettyä langattomasti kameran muistikortilta tietokoneelle.

Onko jollain muulla tästä mallista kokemuksia?

perhealbumin puolelta

Valkoisen Harmajan Suvi haastoi minut kaivelemaan seitsemän kuvamuistoa kuluneelta kesältä ja kuvailemaan kunkin kuvan tunnelmaa yhdellä sanalla. Yhteenvetona voisi todeta, että viime kesä ei ollut pelkkää laineiden liplatusta laituria vasten, vaan aika rankka paketti. Alkukesä meni kirjaimellisesti odottaessa. Aloin valmistautumaan kuopuksen tuloon jo kesäkuun alkupäivinä mutta lopulta meni pitkälle juhannuksen yli ennen kuin synnytys käynnistettiin. Talon ulko- ja pihatyöt pitivät miehen ja minutkin kiireisenä koko kesän. Onneksi joukkoon mahtui muutama sellainen hengähdyshetki, että ehti kaivaa kameran esiin.

Ohimenevä

Itsekseen

Ylioppilas

Syntymäpäivä

Maalari

Mustio

Viimeinen

Jaan haasteen eteenpäin Caralle, Hennalle ja Sofialle!