ensimmäinen vuosi uudessa kodissa

En ole postannut ulkokuvia kodistamme, joten tässä niitä tulee - ihanan piparkakkutalon muodossa. Kiitos Sofia upeasta joululahjasta!

Muutimme tähän taloon vuosi sitten joulun alla. Tuoreemmille lukijoille kerrotakoon, että olimme etsineet uutta kotia jo pitemmän aikaa. Alun perin haussa oli remontoitava omakotitalo, ja sellaisen ostimmekin keväällä 2012. Talosta löytyi kuitenkin vakavia vaurioita, ja kauppa purettiin syksyllä 2012. Kokemus oli sen verran opettavainen, että toisella kierroksella katselimme vain tuoreempia yksilöitä. Myös rakentamista mietittiin ja tonttitarjontaan tutustuttiin. Sitten vastaan tuli tämä talo, jossa yhdistyivät sopiva hinta ja koko, kannaltamme edullinen sijainti ja silmää miellyttävät ratkaisut.

Kyseessä on Design-talon Hailuoto-mallista muokattu kaksikerroksinen puutalo. Talon ulko- ja pihatyöt olivat ostettaessa kesken ja autotalli rakentamatta. Raksaa on tehty töiden, opiskelun ja perheen ohella lisälainaa ottamatta, ja moni asia on vierähtänyt mukavasti eteenpäin, mutta kyllä tekemistä vielä riittää.

Olemme olleet enimmäkseen tyytyväisiä. Tärkeintä on tietysti se, että meillä on mukava ja toimiva koti. Muistan, kun esikoisen ensimmäisenä vuotena kanniskelin itkuista vauvaa kaksiossamme ja kuvittelin itseni avaraan ja valoisaan asumukseen. Ihanaa, että se haave on toteutunut. Miehessä ja minussa taitaa vain olla sellaista vikaa, että kun yksi askel on otettu, mietimme jo seuraavaa. Välillä haaveilemme keskusta-asumisesta tyyliin 00100 Helsinki ja välillä suunnittelemme rantatontin hankintaa Keski-Suomesta. Todennäköinen tulevaisuus ei varmaan ole kumpaakaan näistä, mutta pieni kivitalo saattaisi kirvesvarsitontille jonain päivänä nousta.

Mitä kodin sisustamiseen tulee, se sujuu niin hitaasti, että välillä oikein hävettää kutsua itseään sisustusbloggaajaksi. Joissain asioissa olen ollut ainoastaan päättämätön ja saamaton, joissakin taas tiedän liian tarkkaan mitä haluan. Vaikka kotoa löytyy myös väliaikaisratkaisuja, pääasiassa ajattelen, että mielummin olen kokonaan ilman ja odotan, että minulla on varaa hankkia juuri se, mitä haluan. Hitaassa sisustamisessa on monia hyviä puolia. Ratkaisujen voi olettaa olevan loppuun asti mietittyjä ja kotiin tulee omaa tyyliä ja kerroksellisuutta, kun hankintoja ei tehdä kerralla vallitsevien sisustustrendien mukaisesti. Blogin lukijoiden mielestä loputon harkitseminen ei varmastikaan ole erityisen kiinnostavaa. Ja kyllä kaiken keskeneräisyys ajoittain ottaa itseäkin päähän. Nyt kun vuosi asumista on takana, ei voi enää oikein sanoa että sori, täällä on nyt vähän tällaista kun on just muutettu...

Toivotaan siis parempaa sisustusvuotta 2014. Sofia, tässä piparitalossa on yksi vika: sitä ei henno syödä!

joulupuu skandinaavisessa hengessä

Koska vietämme osan joulua tänäkin vuonna muissa maisemissa, päätimme tuoda kuusen sisään hyvissä ajoin. Vaikka meillä on vesisäiliöllinen kuusenjalka (tämä malli), yleensä joulureissusta palatessa kotona on odottanut kuivunut ja variseva ranka. Nyt kuusesta pääsee itsekin nauttimaan ja toiveita on, että kuusi kestäisi joulupyhien yli omin voimin. Puun vedenkulutus on nimittäin suurimmillaan näinä ensimmäisinä päivinä ja pienenee merkittävästi 4-5 päivän kuluttua sisälle tuomisesta.

Joulupuu on koristeltu viime vuoden tapaan skandinaavisen minimalismin hengessä: hopeapallojen lisäksi siinä on Sarjaton-lasipalloja ja Päivi-anopin keraamisia ruusukkeita.

Ei joulua ilman pientä raksaa. Meillä on tehty takuukorjauksena ikkunaseinän lisätiivistyksiä ja kuten näkyy, osa listoista on iloisesti pois paikoiltaan. No, eipä tuo joulun viettoa haittaa. Ikkunoiden listat ovat olleet muutenkin melkoinen murheenkryyni ja haaveilen, että saisimme ne vaihdettua kapeampiin ja vähemmän kellertäviin.

Tänä iltana otetaan toinenkin varaslähtö jouluun itsetehtyjen jouluruokien merkeissä. Huoh, kaikkien joulutouhujen jälkeen olen ansainnut lasin kinkkuviiniä!

everyday design: arvonnan voittaja ja alekoodi

Mikä viikko takana! Täällä on mietittu kaikkea muuta kuin joulua ja vähän ikäviäkin asioita on tapahtunut. Niistä ehkä myöhemmin. Tänään pääsimme vihdoin joululahjaostoksille ja kuusikaupoille, ja yritän huomenna napata päivänvalossa pari kuvaa joulukuusesta koko komeudessaan.

Hyvä uutinen on se, että Everyday Designin pikkupöydän voittaja on arvottu. Onnetar valikoi Juliaanan, onneksi olkoon! Laitoin sinulle jo sähköpostia, otathan pian yhteyttä. Arvonta sai hyvän vastaanoton, joten Everyday Design haluaa muistaa blogini lukijoita alennuksella verkkokauppaansa. Koodilla LISBET20 saat 20% alennuksen kaikista tuotteista 18.12.2013 asti.

P.S. Arvuuteltu yhteistyökumppani oli tietysti Woodnotes, jonka valmistaman lehtitelineen runko on Everyday Designin käsialaa.

tripe tripe tripp trapp

Eilen neuvolassa terveydenhoitaja totesi, että vauvaa voisi ruveta istuttamaan lyhyitä aikoja syöttötuolissa. Innostuimme ajatuksesta niin, että jo samana iltana kiiruhdimme ostamaan toisen Stokken Tripp Trapp -tuolin ruokapöydän ääreen. Uusi tuoli meni esikoiselle, ja vanhaan kaivettiin varastossa ollut vauvakaari. Oletteko muuten huomanneet, että Tripp Trappin malli on muuttunut niin, ettei vanhanmallista vauvakaarta voi enää asentaa uusiin?

Syöttötuoliin ja samalle tasolle muun perheen kanssa pääseminen oli iso juttu sekä pienelle miehelle että hänen äidilleen. Taas on otettu yksi askel poispäin vauva-ajasta. Kohta puolivuotias pötkylämme on jo iso kaveri, joka kertoo juttuja omalla kielellään ja käsittelee taitavasti isoveljeltä pihistämiään leluja. Enää toinen mokoma ja kotona asuu tyyppi, joka kenties ottaa askelia ja juttelee muutaman sanan. Olen aivan haltioissani. Niin ihanaa kuin onkin painaa nenä hennon nukan peittämää päätä vasten ja tuoksutella pientä ihmettä, on totisesti myös ihanaa, että hän kasvaa, kehittyy ja tarvitsee minua yhä vähemmän. On mahtavaa olla välillä muutakin kuin äiti; saa olla vaikkapa taitoluistelija, kuten Instagramista on viime päivinä käynyt ilmi (heikkolahjainen taitoluistelija - mutta kuitenkin).

uusi kaverini everyday designilta

Minulla on uusi kaveri. Se seuraa mukanani ympäri olohuonetta pitkin päivää: sohvan nurkalta divaanille ja siitä kiikkutuolin ääreen. Sille voi laskea teekupin tai tuttipullon tai kaukosäätimen, sen päällä voi ajaa pikkuautoilla ja vihdoin lasten mentyä nukkumaan siihen voi laskea glögimukin. Kaveri saattaisi palvella hyvin myös yöpöytänä.

Kaverista on moneksi. Jos sen kääntää ylösalaisin ja levyn asentaa toisin päin, se toimii lehtitelineenä. Tai vaikka halkotelineenä. Kaveri on blogiyhteistyön kautta Everyday Designin sarjapöytä, kotimainen avainlipputuote, joka on osittain valmistettu kierrätysmateriaalista.

Everyday Designin arkipäivää helpottavat ja kaunistavat tuotteet on suunnitellut Helena Mattila, jonka kanssa pääsin vaihtamaan pari sanaa Ornamon Design-myyjäisissä itsenäisyyspäivänä. Helena vinkkasi myös tulevasta Everyday Designin tuottamasta Joulupuu-torista Uuden Lastensairaalan 2017 hyväksi. Tori on avoinna 10.-22.12.2013 Helsingin Lasipalatsissa. Paikan päällä voi tutustua mm. Vuokko Nurmesniemen, Seppo Kohon, Bruno Beaugrandin, Anu Penttisen sekä Harri Syrjäsen näkemyksiin joulupuusta, jotka tullaan huutokauppaamaan tapahtuman aikana.

Saan ilokseni arpoa yhden tällaisen kaverin blogini lukijoiden kesken. Sarjapöydän väri on joko musta tai valkoinen voittajan valinnan mukaan. Osallistua voit jättämällä kommenttiosastoon sähköpostiosoitteesi. Tiedättekö muuten, minkä toisen kotimaisen merkin kanssa Everyday Design on tehnyt yhteistyötä? Vihje on yläpuolisessa kuvassa ja se, joka sen ensimmäisenä hihkaisee, saa nimelleen kolme arpaa ja siis kolminkertaistaa voittomahdollisuutensa.

Arvonta päättyy sunnuntaina 15.12.2013 klo 23.59. Palkinnon toimitus on mahdollinen vain kotimaassa sijaitseviin osoitteisiin. Voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti sähköpostilla. Arpaonnea kaikille!

olohuoneen jouluvalot

Kuvissa esiintyvät viime viikonloppuna olohuoneen kattoon viritetyt, Clasulta ostetut jouluvalot. Kuten kaupassa ounastelin, neljä metrin kokoista tähteä hukkuvat hetkessä tuohon korkeaan tilaan, joten näitä olisi hyvin voinut ostaa vaikka kolme lisää. Päätettiin kuitenkin, ettemme ole niin kunnianhimoisia jouluihmisiä. Ensi vuonnakin ehtii. Pari pienempää sen sijaan pitäisi vielä hankkia tielle näkyviä pikkuikkunoita koristamaan.

Ihana, pitkä viikonloppu edessä monella! En muista montakaan itsenäisyyspäivää, jolloin minä tai mieheni ei olisi ollut töissä, mutta tänä vuonna sekin ihme koetaan. Mitä teillä on suunnitelmissa? Itse en ole varma, jaksanko innostua laahuksettomista linnan juhlista, mutta kyllä sitä varmaan tulee ainakin sivusilmällä kurkittua...

tällainen joulukalenterista tuli

Eilen illalla tontut askartelivat yömyöhään ja niinpä tänä aamuna seinällä komeili valmis joulukalenteri. Pussukat on taiteltu Sinellistä ostetuista art deco -henkisistä askartelupapereista. Päivällä puolestaan puuhasteltiin olohuoneen jouluvalojen kanssa, joista löytyy jo kuvaa Instagramista.

Miten kello voi olla vasta 20.45? Ulkona on ollut pimeää jo ikuisuuden. Päivä painaa joka raajassa ja kurkku on lupaavasti karhea. Taidan painua pienten perässä pehkuihin...

adventtivalmisteluja

Aloitin jouluhengen loitsimisen kynttilä- ja glögiostoksilla sekä tietysti hankkimalla valkoisia hyasintteja. Viikonlopun tavoitteena on myös saada jouluvalot Claes Ohlsonin paperikassista olohuoneen kattoon.

Kai te olette jo kaikki kuulleet minun sanovan, että lempijuhlapyhäni on pääsiäinen? Se sisältää useimmat joulun hyvät puolet ilman ikäviä lieveilmiöitä. Niistä sain esimakua tämän lauantaipäivän markettireissulla. Ensin taisteltiin parkkipaikoista (keski-ikäinen rouvashenkilö kurvasi paikan edestäni) ja sitten jonotettiin pullonpalautusautomaatille (epäreilut jonotusjärjestelmät saavat sappeni aina kiehahtamaan). Kaupassa hamstrattiin adventtisuklaita kuin viimeistä päivää, ja kun huomasin kassajonossa unohtaneni maidot, mikään ei olisi saanut minua enää kääntymään takaisin taistelutantereelle.

On aivan mahdottoman hyvä idea, että vuoden pimeimpään aikaan sattuu juhla, johon liittyy kynttilöiden polttelua, perhettä, ystäviä, suklaata ja pörröisiä villapaitoja. Joka vuosi mietin, miten voisin sulkea joulun ikävät lieveilmiöt ulkopuolelle. En ole onnistunut siinä kertaakaan ja perheellistymisen myötä ralli tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta hullummaksi. Huomaan huokaisevani helpotuksesta, kun ollaan tammikuun loppupuolella ja viimeinenkin alennettu led-valosarja on korjattu kauppojen hyllyistä pois.

Mutta lupaan, että tämä oli viimeinen nurinani tältä erää. Joulukuun puolella minäkin yritän rakentaa hyvää mieltä ja ottaa hieman rennommin kuin tämänpäiväisellä kauppareissulla. Ja ehkä tänä jouluna onnistun tekemään juhlasta enemmän itseni näköisen.

Illaksi on vielä tällainenkin projekti... joulukalenterihan se siinä. Huomenna saa avata ensimmäisen luukun!

annaleena leino copycat

Aurinkoista maanantaita! Palaan vielä aiempaan kodinhoitohuonepostaukseen ja erityisesti tähän kuvaan:

Kodinhoitohuoneessa on sellainen puute, että seinänaulakkojen lisäksi ripustustilaa ei ole lainkaan. Kuvassa näkyvä pöytätaso on pari metriä pitkä ja sen yläpuolinen tila tyhjä. Vaikka pyykit meillä kuivataankin enimmäkseen kuivausrummussa, jonkinlainen ripustusmahdollisuus esimerkiksi henkareille ja märille pyyhkeille olisi paikallaan.

Muistanette myös viime kesän asuntomessuilta Maja-talon kodinhoitohuoneen (kuva: Scandinavian Deko). Tilan katseenvangitsijana toimivat mustat vaatetangot ovat Annaleena Leinon käsialaa.

Tangot ovat jääneet muillekin mieleen, ainakin Kerttu on kirjoittanut aiheesta. Yhdessä on sitten yskitty tuotteiden hintalapuille. Periaatteeni on, että designista, jota ei ole tehty halpatuotantona, voi vähän maksaakin, mutta lähes kolmesataa euroa taivutetusta metallista taitaa olla minulle liikaa. Jos esimerkiksi Ikea valmistaisi näitä, hinta olisi varmaankin jotain 7,90 e - ja senhän tiedämme miksi.

Mies katseli kuvaa ja totesi, että siinähän on metallista vesijohtoa taivutettu kulmapuristimilla, hitsattu ja maalattu. "Annat mulle vaan mitat." Kovin helpolta kuulostaa, saapa nähdä... Mitä mieltä olette tällaisesta kopioinnista omaan käyttöön: säälittävää fuskaamista vai viisasta omatoimisuutta?

kodinhoitohuone kuvina

Nyt kurkataankin paikkaan, joka ei ole aiemmin blogissa näkynyt, eli kodinhoitohuoneeseen. Tämä on yksi omakotiasumisen parhaita puolia: vaatehuollolle ja muille kodin askareille on varattu oma tila. Tosin meilläkin kodinhoitohuone näyttelee kaksoisroolia saunan pukuhuoneena. Ovesta on suora käynti takapihan paljulle, jota emme ole vielä kertaakaan saaneet aikaiseksi lämmittää.

Voisinpa sanoa, että kodinhoitohuoneessa näyttää aina tältä, mutta normaalisti tila on täynnä lajittelematonta ja silitystä odottavaa pyykkiä, työkaluja ja muuta tasoille unohtunutta tavaraa. Oikeastaan inspiraatio järjestelyyn ja kuvien ottamiseen lähti tällä kertaa siitä, että tänään siirsimme jänikset kanit ulkomajoituksesta sisätiloihin, eikä niiden häkille oikeastaan ole muuta hyvää paikkaa kuin tuossa takaoven edessä. Pitäisi joskus kuvailla pupulaisia tänne blogiin! Ne ovat vilahtaneet postauksessa vain kerran aiemmin.

Tulevina talvina puput voidaan toivottavasti majoittaa autotalliin, mutta se ei ole vielä lämmin vaikka hyvällä mallilla onkin. Kovasti odotan autotallin valmistumista senkin vuoksi, että saamme vihdoin kunnon varastotilan, ja esimerkiksi täältä kodinhoitohuoneen kaapeista voi siirtää rakennustarvikkeet ja työkalut niille sopivampaan paikkaan. Valkoisten kaapistojen seesteisen ulkomuodon sisällä piilee melkoinen ahtaus ja tavaranpaljous.

Minulla on tapana silittää liinavaatteet pesun jälkeen. Silittäminen on ihanan rentouttavaa touhua jos siihen vain on aikaa. Ajattelin aiemmin, että hankin mankelin heti kun tilaa on. Nyt on alkanut tuntua siltä, että se saattaisi sittenkin jäädä käyttämättä. Onko teillä kotona käytössä mankelia?

nalkuttava seinätarra

Viime keväänä tilasin tämän House Rules -sisustustarraan nähtyäni sen norjalaisen Tonje Boganesin sisustusblogissa. Tarra jäi kuitenkin pakkaukseensa, sillä aloin epäröidä, sopisiko se kotimme tyyliin ja mihin sen oikeastaan haluaisin sijoittaa. Tänä viikonloppuna totesin, että kamoon, se on vain sisustustarra eikä verrattavissa esimerkiksi seinän kaatamiseen tai parkettivalintaan. Jos en pidä siitä, se on helppo poistaa. Asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että olemme olleet kotosalla ihan vain kahdestaan vauvan kanssa, kun mies on ollut työreissussa ja esikoinen isovanhemmilla. Olen siis saanut sisustella kaikessa rauhassa ilman kanssa-asujien häiritseviä mielipiteitä. (Kuten alkuviikosta vihjailin, meidän piti alunperin lähteä vauvan kanssa työreissulle mukaan, mutta toisin kävi.)

Nyt kun tarra on seinässä, olen oikein tyytyväinen. Se on juuri oikean kokoinen sijoituspaikkaansa ja hauska katseenvangitsija eteiskäytävällä. Tuohon kohtaan olisi voinut sijoittaa myös jonkin kehystetyn printin, mutta pidän siitä, miten sisustustarra sulautuu luonnolliseksi osaksi seinää. "Säännöt" ovat kaikki sellaisia, jotka voin allekirjoittaa. Erityisesti "Pick up after yourself" ja "No whining"!

Virhearvio tapahtui ainoastaan siinä, miten kauan kuvittelin asentamisen kestävän. Tarraa ei noin vain läntätä seinään nelikuisen katsellessa sitteristä. Kun sijoituspaikka oli huolellisesti mitattu ja merkitty maalarinteipein, kuva piti siirtää asennuskalvolle ja siitä seinään, ja koko ajan pienet kirjainosaset pyrkivät pois sijoiltaan. Kaiken kaikkiaan työ vei pari tuntia.

Yksi pieni juttu vain: minun tarrani, joka on tilattu seinätarrat.fi:stä (mutta ei ole enää valikoimissa), ei ole sama kuin Tonjen blogissa nähty. Tämä on pienempi ja siinä on - kirjoitusvirhe! Kuka löytää?

taas yksi villamattopettymys

Olen taas miettinyt mattoja. Kyllä, monikossa: eteisen mattoa, yläaulan mattoa, leikkimattoa ja nyt viimeisimpänä työhuoneen mattoa. Normaalioloissa työhuoneesta löytyy kaksi Formen luonnonvalkoista Lumiaa, jotka ovat tällä hetkellä pesulassa. Ne hankittiin edelliseen kotiin, mutta tässä nykyisessä pikkumatoille ei ole ollut sopivaa paikkaa. Sitä paitsi niiden lämmin sävy sopii huonosti yhteen vaaleanharmaan laminaatin kanssa. Vein Lumiat juuri pesulaan ja mietinkin, jospa luopuisin niistä kokonaan. Haluaisin työhuoneeseen yhden ison maton kahden pienemmän sijaan.

Hetken jo luulin Formen uuden Vilma-villamaton olevan täydellinen ehdokas työhuoneeseen, mutta kun tänään kävin tutustumassa siihen livenä, koin saman pettymyksen kuin usein villamattojen kohdalla. Graafisesti kuvioidut, mustavalkoiset villamatot näyttävät valokuvissa niin kauniilta, mutta paikan päällä matto tuntuu ohuelta, villa karhealta ja värit kellertävät. On kai vain tunnustettava, että minulla ja villamatoilla ei synkkaa yhtään. Sen sijaan suhteeni puuvilla- ja paperinarumattoihin kukoistaa. Vastaus työhuoneen matto-ongelmaan löytyneekin olohuoneen lattialta. Woodnotesin kitti- ja harmaasävyinen Avenue-matto sopisi kotona melkein mihin huoneeseen hyvänsä, mutta onhan Woodnotesilla muitakin kauniita malleja...

Mutta nyt kiirehdin ajoissa pehkuihin. Meillä on nukuttu viime viikkoina melko rauhattomasti. Kunpa ensi yö olisi vähän parempi. Hyvää yötä!

yläkerran tabula rasa

Kurkataanpa välillä yläkertaan. Sen muodostavat kolme makuuhuonetta, kylppäri ja avoin yläaula, joka on oikeastaan kuin toinen olohuone. Tähän asti aula on ollut kalustamaton ja toiminut niin muuttolaatikoiden varastointipaikkana, jumppahuoneena, leikkitilana kuin laudemaalamonakin. On varsin kätevää, kun talossa on avoin tyhjä tila, mutta pitkiä talvi-iltoja ajatellen olisi aika saada yläkertaan myös hieman kodin tuntua.

Makuuhuoneista yksi on tällä hetkellä työhuoneena ja yksi lastenhuoneena. Suurin makuuhuone on oikea makuusali, nukumme siellä nimittäin kaikki neljä. Esikoinen nukkui omassa huoneessaan puolitoistavuotiaasta alkaen mutta kun pikkuveljen syntymän aikoihin uniin alkoi ilmaantua kaikenlaisia häiritseviä mörköjä ja pörriäisiä, päätimme ottaa hänetkin yhteiseen makuuhuoneeseen. Ajatus on, että sopivan hetken tullen poikien sängyt voivat siirtyä yhtä aikaa takaisin lastenhuoneeseen.

Yläaulan rooliksi on siten muotoutumassa leikki- ja tv-huoneen virka. Telkkaritaso on tällä hetkellä alakerran olohuoneessa, mutta siirtäisin sen mielelläni sieltä pois. Jotenkin se ei istu ihanneolkkarini kalustukseen ja tupakeittiötilassa on sitä paitsi jo toinenkin tv keittiön saarekkeen yhteydessä.

Normann Copenhagenin Norm 69 -valaisin, Fatboyn säkkituolit, Storeysin Dania-tapetti, Artekin N66-tuoli mustana, Linie Designin Asko Mixed -matto, Brion taaperokärry

Yläkerrassa jatkuu neutraali värimaailma, sillä lelut ja legot pitävät kyllä huolen iloisesta kirjavuudesta. Sohvat ajattelin ainakin toistaiseksi korvata helposti siirreltävillä säkkituoleilla. Kotoa löytyy entuudestaan miehen poikamiesaikojen peruja oleva harmaa Fatboy, joka kaipaa perusteellista puhdistusta ja uutta täytettä. Ajattelin metsästää sille kaverin - harmaan, mustan, valkoisen? Entä mitäs tuumaatte tuosta tapettitehosteesta yhdelle seinälle?

paperittomampaa elämää

Eteisessä meille saapuvaa tervehtii musta Malm-lipasto, jonka päälle on kätevä tyhjentää taskunsa kotiin tullessa. Roinalipasto on yleensä sellainen kaluste, jonka idea on hyvä mutta käytännön toteutus ontuu. Vai kuulostaako tutulta: lipaston päällys lainehtii siihen kuulumatonta tavaraa ja ennen kaikkea epämääräisiä paperikasoja?

Minä olen meillä se, joka käy taistelua epämääräisiä kasoja vastaan. Lähtökohtaisesti olen minimoinut saapuvan paperin määrän tilamalla laskut verkkopankkiin, kieltämällä mainos- ja ilmaisjakelun ja paperinen sanomalehtikin meille on tullut viimeksi vuonna 2007. Käyn yleensä päivän postit ja muut paperit läpi välittömästi ja heitän samalla paperikeräykseen eli mustan lipaston alimmaiseen laatikkoon kaiken sinne kuuluvan.

Miehellä on puolestaan tapana kerätä kasaa keittiön saarekkeen nurkalle. En ole testannut, kuinka korkeaksi pino saisi kasvaa, jotta se tulisi lajitelluksi. Sen sijaan olen ryhtynyt sihteeriksi ja käyn ystävällisesti hänenkin paperinsa läpi. Jos joukossa on jotain sellaista, jolle en itse osaa tehdä mitään ja jonka ajattelen olevan säilyttämisen arvoista, laitan sen mustan lipaston toiseksi alimmaiseen laatikkoon. Kun sitten jonkin ajan kuluttua mies kaipailee paperiaan, hän tietää mistä etsiä.

Henkilökohtaisella paperittomuusrintamalla olen tänä syksynä ottanut ison askeleen: elän nyt ensimmäistä kertaa ilman paperikalenteria sitten vuoden... 1988? Aika oli vihdoinkin kypsä siirtyä   sähköiseen kalenteriin. Oikeastaan viimeistä paperista saareketta elämässäni näyttelevät sisustuslehdet, Moleskinen muistikirja ja lapulle raapustetut kauppalistat. Niitä varten hankittu puukuvioitu kirjoituslehtiö kuvissa näkyvine mietelauseineen on Ikean Paper Shopista.

alakerran kylppäri

Nyt on vuorossa kuvia alakerran wc:stä kutakuinkin siinä asussa kuin aiemmassa postauksessa suunnittelin. Allaskaappi on saanut vetimensä, matto saapunut perille ja orkideakin löysi tiensä altaan kulmalle. Sain teiltä monia hyviä vinkkejä vähävaloisissa tiloissa viihtyvistä kasveista ja kenties hankin jonkin niistä siinä vaiheessa, kun tämä yksilö (ennemmin tai myöhemmin) saapuu tiensä päähän. En ole koskaan onnistunut kukittamaan orkideaa uudelleen.

No niin. En väitä, että tuo Ikean Lerberg-hyllykkö olisi aivan napakymppiratkaisu, mutta se tuo kylppäriin lisää säilytys- ja laskutilaa. Kaikkein paras olisi mielestäni edelleen allaskaapin viereen porattu kiinteä kaapisto, mutta seinän sisässä kulkevat yläkerrasta tulevat viemäriputket estävät sellaisen asentamisen. Ikean tuotannosta poistunut hylly ostettiin käytettynä ja Luhta Homen polyrottinkiset sisustuskorit löytyivät kotoa entuudestaan, joten kokonaisuus syntyi edullisesti.

Lattialla on Brita Swedenin Gunnel-matto, josta jo kirjoittelinkin.

Että olenkin tykästynyt kesällä hankkimiini Lähde-pyyhkeisiin! Siispä olikin suru kuulla, että Lapuan Kankurit ovat lopettamassa niiden valmistuksen. Ainakin näitä käsipyyhkeitä on tarkoitus hamstrata lisää sitä ennen...

miltä luulet, että meillä tuoksuu?

Ihanteeni on pitkään ollut, että kotona ei tuoksu miltään. Tai jos tuoksuu, niin korkeintaan mopatulle lattialle, vastavaihdetuille lakanoille tai omenapiirakalle. Sisustaminen on kuitenkin muutakin kuin silmää miellyttävän elinympäristön luomista. Parhaimmillaan se ottaa huomioon kaikki aistit. Perjantai-ilta olohuoneessa on vielä mukavampi, kun taustalla soi lempimusiikki, maton pehmoinen nukka kutittelee varpaita ja kotona tuoksuu... niin, miltä?

On hauska ajatus, että kodilla olisi jokin alitajuisesti tunnistettava hyvä ominaistuoksu. Esimerkiksi vaatekaupat ovat hyödyntäneet mielikuvia luovia tuoksuja jo pitkään. Näistä asetelmista lähdin Indiedays Inspiration-bloggaajana Indiedaysin ja Gladen yhteistyökampanjaan kokeilemaan, millainen tuoksusisustus meidän kodillamme voisi olla.

Etsi yllä olevasta kuvasta ilmanraikastin!

Siellähän se kurkistelee keinutuolin ja ikkunan välissä. Glade Discreet on pistorasiaan kiinnitettävä sähköinen raikastin, johon on saatavissa kaksi eri tuoksuvaihtoehtoa. Hieman varovaisena asensin koteloon eksoottisten hedelmien mukaan nimetyn tuoksun, joka kuitenkin yllätti positiivisesti. Se ei ollut lainkaan hyökkäävä, vaan levisi mietona taustalle. Parhaiten tuoksun havaitsee kotiin saapuessa, ja siitä onkin näiden parin viikon aikana ehtinyt muodostua tervetulleeksi toivottava elementti. Tästä tuli suosikkituotteeni, eikä vähiten kotelon kauniin muotoilun vuoksi.

Toinen tapa levittää kotiin tasaista ja mietoa tuoksua ovat kynttilät. Gladen valikoimista löytyy kestosuosikkien lisäksi vuodenaikojen mukaan vaihtuvia tuoksuja. Mausteinen omenan ja kanelin aromi sopii hyvin syksyselle iltateelle sekä lähestyvään joulukauteen. Tunnustan, etten ole tainnut poltella tuoksukynttilöitä koskaan aiemmin. Seuraavaksi pitääkin kokeilla tuotepaketin mukana tullutta mustaherukkakynttilää.

Ominaistuoksuista puheenollen: mies piti eniten tästä Sense & Spray -laitteeseen asetetusta Clean Linen -tuoksusta. Meistä molemmista puhtaan pyykin tuoksu vaikutti tutulta... ja aivan, miehen vanhempien kodinhoitohuoneessa tuoksuu juuri tältä! Ilmankos äidin pyykit olivatkin miehen mieleen. Sense & Spray -raikastimessa on liiketunnistin ja se suihkauttaa tuoksua havaitessaan jonkun liikkuvan huoneessa.

Mikä näistä tuotteista voisi olla sinun suosikkisi? Indiedaysin kampanjasivulla voit perehtyä lisää tuoksusisustamisen saloihin ja osallistua Glade-tuotepakettien arvontaan.