kasvoille ulkoisesti ja sisäisesti

Ihonhoitotuotteeni tulivat poseeraamaan teille sunnuntaipäivän ratoksi. Aluksi varoitus, että minun pitäisi pikemminkin saada kuin jakaa ihonhoitovinkkejä. Oma ihoni on onneksi melko ongelmaton, mitä nyt pintakuivuutta tahtoo esiintyä varsinkin tähän aikaan vuodesta.

Kuten kuvista näkyy, olen hyvin merkkiuskollinen. Suurin syy taitaa olla laiskuus. En millään jaksaisi ryhtyä testaamaan eri merkkejä löytääkseni täydellisen tuotteen, joten olen tyytynyt siihen, minkä olen kohtuullisen hyväksi havainnut. Toisekseen visualistin silmää hellii, kun kylpyhuoneen kaapissa on toisiinsa sointuvia pakkauksia. Kolmannekseen ihonhoito on se alue, jossa olen valmis hieman pihistelemään, enkä haaveile kalliista ryppyvoiteista. Vaikka yleensä ottaen ajattelen, että kalliimpi hinta viittaa korkeampaan laatuun, en yhtä helposti usko tämän pätevän kosmetiikkaan. Rehellisesti sanottuna en usko ryppyvoiteista olevan mitään hyötyä.

No, tässäkin mieli voi muuttua, kun ikää tulee lisää.

Ihonhoito lähtee tietenkin puhdistusemulsiosta niinä päivinä, kun olen käyttänyt meikkiä. Muina päivinä pelkkä huuhtaisu riittää. Kasvoveden merkityksestä en ole vakuuttunut, mutta käytän sitä silti. Jos investoisin johonkin kalliimpaan ihonhoitotuotteeseen, saattaisin ostaa juuri jonkun superhyväksi mainostetun kasvoveden.

Kasvojen kuorinta kuuluu ohjelmaan kerran viikossa. Pidän kuorintavoiteista, joissa ei ole isoja tuntuvia osasia joukossa, mutta jotka kuitenkin tuntuvat karkealta iholla. Oikeaa koostumusta voisi kuvailla hieman hammastahnamaiseksi. Biothermillä oli tähän ennen vielä parempi tuote, jonka tuotanto kuitenkin lopetettiin, nyyh. Kasvonaamioita olen opetellut käyttämään vasta hiljattain, mutta ainakin talvi-iho tuntuu tykkäävän. Joskus naamio katoaa ihon uumeniin pelottavan nopeasti.

Kosteusvoide on Biothermin Aquasourcen herkälle ja kuivalle iholle tarkoitettu versio. Kesällä saatan käyttää kevyempiä, emulsiomaisia tuotteita. Olen käyttänyt Aquasourcea jos vuosia, mutta nyt tammikuussa, kun ostin tämän purkin, koostumus tuntui jotenkin erilaiselta. Se on paksumpi kuin ennen ja imeytyy iholle huonommin. Kasvoille saattaa jäädä vaaleita voidelaikkuja, joita saa tosissaan hieroa näkymättömiin. Onko muilla vastaavia kokemuksia vai onkohan erässä ollut jotain vikaa?

Silmänympärysvoiteena on tällä erää Cliniquen tuote, joka vetelee jo viimeisiään. Minulle on suositeltu tehokkaampiakin silmänympärysvoiteita, vaikka ensimmäiset rypyt ovat kyllä ilmaantuneet ihan muualle kuin silmien ympärille.

Tätä Cliniquen tuotetta en ole vielä uskaltautunut testaamaan. Äitini tuo usein matkoiltaan minulle tuliaiseksi Cliniquen Dramatically Different Moisturizeria (se keltainen pullo), mutta viimeksi tulikin tällainen. Mitähän äiti yrittää kertoa?

Sanoin aluksi, etten usko ryppyvoiteiden voimaan. Sen verran voin pehmentää sanomisiani, että niistä saattaa olla paikallista ja hetkellistä hyötyä ihonhoidossa. Pitemmällä jaksolla uskon kuitenkin, että tärkeämpää on sisäisesti, ei ulkoisesti nautittu rasva. Erityisesti olen havainnut kalaöljykapseleiden positiivisen vaikutuksen. Käsivarsiini muodostuu hyvin herkästi tukkeutuneita talirauhasia muistuttavia näppylöitä, mutta kalaöljyä syömällä nekin ovat hävinneet. Tajusin yhteyden oikeastaan vasta viime kesänä, jolloin pidin taukoa kapselien syömisestä ja näppylät palasivat.

Toinen ihonhoitovinkki talvipuolelle on ilmankostutin. Pakkasella huoneilma on yleensä rutikuivaa. Meillä ilmankostutin tohottaa makuuhuoneessa. Mielestäni sillä on ollut positiivista vaikutusta sekä ihon että hengitysteiden kuntoon. Ilman erillistä kostutintakin kuulemma pärjää vaikka tuomalla pyykinkuivatustelineen oleskelutiloihin tai avaamalla kylpytilojen oven saunaillan jälkeen.

shopping with a plan

Minulla on meneillään projekti, jossa hankin vaatekaappiin niitä kuuluisia kulmakiviä. Osittain kyse on myös puhkirakastettujen luottokamojen uusimisesta. Olen kirjoitellut puutelistaa muistikirjaan ja täydentänyt sitä aina, kun uusia aukkoja on tullut vastaan. Voitte kuvitella, että lista on melko pitkä ja kauppojen kiertelyyn tarvitaan tarkempi sotasuunnitelma. Niinpä otin asiakseni valita listalta ne tärkeimmät hankinnat täksi kevääksi:

1. Siisti välikausitakki mieluiten neutraalissa värissä - ei mustaa. Kuvan Miu Miun takki olisi aivan täydellinen, muttei aivan istu budjettiini.
2. Konjakinvärinen käsilaukku, jossa on irrotettava olkahihna. Kuvassa Michael Korsin laukku, jota on ollut myynnissä ainakin Helsingin Stockmannilla. Hyllyssä ei ollut kuitenkaan kuin mustia, kun kävin siellä kuluneella viikolla.
3. Lompakko: musta tai ruskea, eikä liian suuri. Kuvan lompakko See by Chloé.
4. Mustat balleriinat. Sopivia voisin katsella vaikkapa Tory Burchilta (kuvassa), Repettolta tai French Solelta. Onko lukijoilla suosituksia?
5. Kapea musta vyö väljien puseroiden ja mekkojen kuromiseen. Kuvassa vyö 3.1 Philip Limiltä.
6. Chanelin herkullinen poskipunapaletti ja kynsilakka kevään karkkiväreissä.

Kylläpä listan teko jälleen kerran selkeyttää ajatuksia, vaikka en näitä kaikkia päätyisi edes hankkimaan. Monelta osin tulee varmaankin käännyttyä nettikauppojen puoleen, mutta takkeja pitää kyllä päästä sovittelemaan paikan päällä. Se onkin listan vaativin ostos. Mikään ei kuitenkaan tee oloa niin itsevarmaksi kuin hyvin istuva, sievä takki!

mitä en ostanut tänään

Yllä oleva kuva on Tokiosta, tarkemmin sanottuna paikallisen Zaran näyteikkunasta. Veikeä nahkapaljettihame houkutteli minut poikkeamaan liikkeessä vain todetakseni, että hinnat olivat jostain syystä huomattavasti kalliimmat kuin Suomessa. Eräskin toppi, jota olin vasta hipelöinyt kotimassa, oli hinnoiteltu kaksinkertaiseksi. Hame jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni. Se oli poreilevan raikas ja space age. Saatoin kuvitella itseni jossain keväisissä kekkereissä huimissa koroissa, valuvassa pastellisävyisessä puserossa ja coolissa hameessani.

Onneksi yhtenäiskulttuuri mahdollistaa sen, että se mitä myydään Japanissa, on todennäköisesti tarjolla myös Suomessa. Lähimmässä Zarassa hametta ei ollut, mutta ystävälliset myyjät selvittivät, että sitä on tullut Aleksin liikkeeseen ja minulle varattiin sinne kappale sovitettavaksi.

Tänään astelin sovituskoppiin toiveikkain mielin. Tiedättehän sen tunteen, kun on visualisoinut jonkin asian mielessään etukäteen ja sitten karmea totuus paljastuu? Iines Ankka. Jep. Hieman nolona poistuin paikalta.

Siellä ne roikkuvat kuitenkin Aleksin Zarassa, valkoiset keinonahkapaljettihameet. Menkää ostamaan ne pois, ne ovat edelleen ihania - jonkun muun kuin minun päälläni.

a room with a view

Yksi parhaita juttuja Tokion-matkassa oli hotellimme. Pitääkin tästä lähtien jättää aina majoituksen varaaminen miehen vastuulle. Vaikka olenkin kokovalkoisen ystävä, maanläheisin sävyin toteutettu sisustus oli kyllä niin kiva, että voisin harkita sellaista seuraavaan kotiini. Huonetila oli jaettu osiin liukuovilla, joista kuvissa näkyvät japanilaistyyliset paperiverhoillut ovet. Parasta huoneessa oli kuitenkin näkymä 29.:stä kerroksesta kaupungin ylle. Koska kylpytilassa oli lasiseinät, saattoi sieltäkin ihailla maisemia.

Ylipäätään seuraavassa kodissa saisi olla vanhemmille oma tilava makuuhuone, kylpyhuone ja pukeutumistila. Nyt vain pitäisi löytää ne neliöt jostain.

Olimme matkassa koko perheen voimin, joten iltaisin ei riekuttu kaupungilla. Sen sijaan laitoimme lapsen nukkumaan liukuoven taakse ja nautimme itse sushit öisen maiseman ääressä.

Rentouttavaa lomaa kaikille, jotka sitä tällä viikolla viettävät!

minun tokioni

Kotona ollaan. Kolme yötä Tokiossa, vuorokausi lentokoneessa, hyrrät aikaerosta sekaisin mennen tullen. Koska matkamme oli näinkin lyhyt, olimme liikkeellä lähinnä fiilistelymielessä. Ajelimme junalla ja metrolla kaupunginosasta toiseen ja katselimme paikkoja ja ihmisiä.

Odotin matkalta jotain erilaista, mutta näkemäni Tokio oli monelta osin hyvin länsimainen. Esimerkiksi yllä oleva kuva voisi olla mistä tahansa eurooppalaisesta kaupungista. Ymmärretyksi tuleminenkaan ei ollut ongelma, sillä melkein jokainen vastaantulija puhui muutaman sanan englantia. Toisaalta kyllä sitä erilaisuuttakin löytyi ja varmasti hieman sivummalta olisi löytynyt vielä lisää. Jos palaan joskus Japaniin, haluan nähdä millaista on metropolialueiden ulkopuolella.

Yksi salaisista haaveistani muuten toteutui: koin ihan pienen maanjäristyksen. Yhtenä päivänä tuntui, että maa jalkojen alla oli jatkuvasti liikkeessä. Paikalliset eivät tietenkään reagoineet asiaan millään tavalla, mutta itselle tuli hieman epämukava olo, vähän niin kuin huimaisi koko ajan.

Linjakas minimalismi oli kunniassa ja miellytti skandinaavin silmää. Toisaalla vallitsi paljous: kun jotain oli, sitä oli paljon: ihmisiä, vaatekauppoja, pehmoleluja, mainoskylttejä, häkkyrän näköisiä kirjaimia. Shoppailujen kanssa kävi niin kuin minulle usein runsaudenpulan edessä käy: en osta mitään. Tuntuu, etten osaa tehdä juuri sitä oikeaa valintaa kaiken ihanan keskeltä. Ja entä jos tuolla nurkan takana onkin jotain vielä parempaa?

Ihmiset olivat tyylikkäitä ja olisin mielelläni kuvannut kadulla enemmänkin, jos olisin kehdannut. Koulupukuista nuorisoa oli paljon liikkeellä bleisereissään, tytöt polvisukissa ja vekkihameissa. Mieleen jäi erityisesti pieni tyttö, korkeintaan 6-7-vuotias, joka matkusti yksin metrolla. Hän oli tomeran näköinen tummansinisessä villakangastakissaan, huopahatussaan ja valtavan kokoisessa koulurepussaan. Harvassa suurkaupungissa, tuskin edes Helsingissä, näkee lapsen liikkuvan ilman vanhemman seuraa. Tyttö tosin piteli kädessään pussukkaa, johon oli kiinnitetty vihellyspilli - ilmeisesti uhkaavia tilanteita varten.

Nyt viikonloppuna on suunnattu hyrriä takaisin Suomen aikaan, sillä huomenna alkavat taas työt. Ja tänään olisi laskiainen eikä meillä ole vielä edes laskiaispullaa. Hillolla tietysti!

katse kaukoitään

Lähdössä reissuun, palaan perjantaina. Blogi siis hiljenee hetkeksi.

rose is a rose is a rose

Lentokentän heräteostos oli Diorin Rose Collectionin huuli- ja luomiväripaletti. Miniruusupensas on puolestaan Prismasta, jonka kukkaosastolle jään usein vielä kiertelemään ruokaostosten päätteeksi. Minulle on ihan uutta, että marketissa voi olla noinkin hyvä leikko- ja ruukkukukkavalikoima.

Paletissa on neljä hentoa sävyä luomille ja huulille rasva, kaksi kiiltoa ja puna. Se sopii siis hyvin esimerkiksi kevyeen arkimeikkiin. Muutenkin Diorin tämänkeväinen puutarhajuhlateema on tehnyt vaikutuksen ainakin minuun. Huomaan esimerkiksi haaveilevani sarjan vihreästä kynsilakasta!

Näissä väreissä kevät ei voi olla kovin kaukana!

jotain uutta, jotain vanhaa...

Lauantaina juhlittiin kavereiden häitä. Olipa ihanat juhlat! Morsian oli satumaisen kaunis, sulhanen komea, talvipäivä kylmä ja kirkas, juhlapaikka lämmin ja tunnelmallinen. Mitään asukuvia ei kirkkoon lähdettäessä tullut otettua, mutta tässä muutama otos juhlatamineistani.

Mekko oli kaapin perukoilta esiin kaivettu olkaimeton pallohelmainen taftimekko, joka on aikanaan hankittu Zarasta. Jakku oli alkuillasta lämmittämässä hartioita mutta päätyi aika nopeasti tuolin selkänojalle tunnelman kohotessa.

Näitä juhlia varten hankin uudet mustat korkokengät ja korut. Uskon näille tulevan paljon käyttöä jatkossakin. Mustilla helmillä kirjottu Globalin laukku on taas muutaman vuoden takainen ostos.

Asun väriin mätsäävä kynsilakka ei todellakaan ole jokapäiväinen näky lisbetlandiassa.

Olen Calvin Klein -korkkareihin varsin tyytyväinen. Korkoa on juuri sopivasti ja silti ne ovat mukavat jalassa. Edelliset mustat juhlakenkäni olivat jo elämää nähneet, joten uusien hankinta oli edessä ennemmin tai myöhemmin. Olin haaveillut kyllä investoivani ihka omiin Louboutineihin mutta niiden hankinta lykkääntyi nyt siihen asti kunnes keksin riittävän hyvät perustelut itselleni jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Zaran mekko teki juhlissa viimeisen esiintymisensä, sillä sen vetoketju otti ja petti loppuillasta Van Halenin Jumpin kohdalla. Sain onneksi kurottua vetoketjun naistenhuoneessa takaisin raiteilleen, mutta sen jälkeen piti ottaa vähän rauhallisemmin. Onko lukijoilla wardrobe malfunction -kokemuksia? Kuulisin mielelläni, etten ole ainoa nolojen tilanteiden nainen...

don't you just love airports?

Silloinkin, kun lento on myöhässä.

Etenkin silloin, kun lento on myöhässä.

Tässä suorituskeskeisessä maailmassa lennon myöhästyminen (kuvan lentoyhtiö ei liity tapaukseen) on yhtäkkiä lupa istua alas, juoda kuppi teetä ja syödä viikko sitten pahvirasiaan pakattu leipä. Saa kerrankin katsella rauhassa ympärilleen tai lukea naistenlehteä. Ja melkein on lupa tehdä heräteostoksia.

Pahoittelut hiljaisuudesta täällä blogin puolella. Kiirettähän on pitänyt. Yritän kuitenkin koko ajan tietoisesti hiljentää tahtia. Konkreettinen esimerkki: viime viikolla kieltäydyin eräästä työtilaisuudesta. Haluan tehdä hyvin ne asiat, jotka teen - en haalia enää mitään lisää.

kahdeksan asiaa

No nyt on tulppaaneja!

Sain Inanaalta haasteen, jossa pitää kertoa itsestään kahdeksan asiaa, joita lukijat eivät vielä tiedä. Sinänsä haaste ei ole vaikea, sillä en ole kertonut itsestäni vielä kovinkaan paljon.

Kokeillaanpa:

1. Lapsuuden haaveammattini oli sisustusarkkitehti. Lama-aikana kuulin kuitenkin arkkitehtien suuresta työttömyydestä ja rationalistina heitin moiset epävarmat haaveet romukoppaan. Todisteeksi on selvinnyt muutamia pohjapiirroksia taloista sisustuksineen. Miltä kuulostaa kauttaaltaan pinkki makuuhuone ja kokonaan sähkönsinisellä sisustettu olohuone? Kaikissa suunnittelemissani taloissa oli myös 80-luvun villitys, talvipuutarha eli viherhuone.
2. Olen vuorotyöläinen, joka ei juo kahvia.
3. Jalkoihini ei saa koskea. Niitä ei saa hieroa, kutittaa, raapia eikä hivellä. Hrrr.
4. En koskaan kaivannut äidiksi tuloa, mutta olen onnellinen, että olen äiti.
5. Aloin lukea lifestyleblogeja marraskuussa 2010, kun eksyin All I Ever Wanted -blogiin etsiessäni tietoa vauvan flunssan hoidosta. Sitä ennen luin vain aiheeltaan tarkasti rajattuja blogeja, kuten liikunta- ja käsityöblogeja. Lifestyleblogit olivat mielestäni hajanaista hömppää.
6. En harrastanut liikuntaa lapsuudessani. Kaiken liikuntaan liittyvän olen joutunut "keksimään" itse aikuisiällä.
7. Olen kömpelö. Kauniisti sanottuna minulla on heikko motoriikka. Esimerkiksi astioita rikkoutuu käsissäni säännöllisin väliajoin.
8. Elämänohjeeni on: "What would Audrey Hepburn do?"

Haaste taitaa olla jo kiertänyt useimmat seuraamani blogit, mutta jos haluat osallistua omassa blogissasi, haastan juuri sinut!

Huomenna olemme menossa ystävien häihin. En olekaan pitkään aikaan ollut häissä, vaikka vielä muutama vuosi sitten niitä oli ruuhkaksi asti. Pukeutumisesta oli vähällä nousta kriisi, kun netti- ja livekaupoista ei tuntunut löytyvän mitään kelvollista. (Ompelukseni ei siis todellakaan ole valmistumassa huomiseksi!) Lopulta kuitenkin päädyin kaivamaan kaapista vanhan koltun, joka on oikeastaan ihan hyvä. Muutamia asusteita päivitin, mikä onkin varmasti parempi sijoitus kuin hankkia jälleen yksi lähes kertakäyttöinen juhlamekko.

Viikonloppuna lisää häätunnelmista!