aattoillan asu

Joulu on juhlittu. Saimme viettää rattoisat kolme päivää appivanhempieni hoivissa. Olemme viettäneet joka toisen joulun minun lapsuudenkodissani ja joka toisen vastaavasti miehen kotona. Nyt kun ikää ja jälkikasvua on kerääntynyt, voisi tietysti kuvitella jonain jouluna jäävänsä myös omiin kotimaisemiin. Etenkin sellaisena jouluna, jolloin jompi kumpi meistä joutuu töihin, tämä voisi tulla kysymykseen.

Tällä kertaa oli tietysti tavallistakin mukavampi ajatus lähteä sukuloimaan, kun oman kodin sisustuksena oli lähinnä ruskeaa pakkauspahvia ja piparit ja tortut olivat pakastetaikinamuodossaan kinkuista ja laatikoista puhumattakaan. Aattoillan ohjelma mieheni kotona noudattelee samaa, tuttua kaavaa kuin monessa muussakin perheessä: riisipuuroa, saunaan, joulurauhan julistus, jouluhartaus kirkossa ja kierros lähiseudun haudoille. Tämän hieman hengästyttävän alun jälkeen rauhoitutaan illan viettoon jouluaterian ja lahjojen antamisen merkeissä.

Aattoillan asuna minulla oli joulukuun aikana monessa muussakin tilanteessa palvellut valkoinen, väljä paitapusero. Se on Samu-Jussi Kosken mallistoa niiltä ajoilta, kun hän vielä suunnitteli Marimekolle ja erinomainen esimerkki vaattesta, joka on ollut ahkerassa käytössä jo monta vuotta. Hankin varta vasten jouluksi oikein punaista kynsilakkaa (Diorin sävy 999). Minulla ei ole ikinä ennen ollut punaisia kynsiä, mutta nyt olen tähän sävyyn aivan ihastunut. Riipus on Snö of Swedenin ja musta rusettipanta sopi aattoillan teemaan.

Aattoillan juhlavuuden vastapainoksi joulupäivä vietettiinkin ihan vain verkkareissa herkkuja syöden ja lahjoja ihmetellen. Sain itsekin muutaman aika kivan jutun, jotka varmaan tulevat vilahtamaan täällä blogissa.

Joulu oli siis ihana mutta kieltämättä enää muisto vain. Loppuvuoden maksamme miehen kanssa kolmen päivän yhteisestä jouluvapaastamme ahkeralla työnteolla ja esimerkiksi uusi vuosi on osaltani työn juhlaa. Jossain välissä pitäisi ehtiä suorittaa loppusiivous vanhassa kodissa. No, asia kerrallaan. En myöskään kuulu niihin ihmisiin, jotka lopettaisivat joulun vieton Tapaninpäivään. Kuusi saa seisoa sisällä loppiaiseen asti ja kynttilöitä poltellaan varmasti vielä maaliskuussakin. Ehkä sille jäiselle piparitaikinallekin pitäisi tehdä jotain...

jouluharmonia

Haaveilen aina siitä joulusta, jolloin ehtisin tehdä kaiken rauhassa ja hyvissä ajoin. Kirjoittaisin joulukortit ajatuksella ja tunteella glögilasin äärellä fiilistellen ja veisin ne postiin punaisessa joulukuoressa odottamaan jakelupäivää. Lahjat olisin ostanut jo marraskuussa ja käärinyt ne toinen toistaan kauniimpiin paketteihin. Ensimmäisestä adventista lähtien pukisin kotia vähitellen jouluasuun. Leipoisin pipareita ja torttuja varastoon ja kokkaisin joulunpyhinä moderneja versioita perinteisistä jouluherkuista naistenlehtien työläiden mutta ah, niin palkitsevien ohjeiden mukaan.

No, selvästi tämäkään ei ollut se joulu. Tunnelma on silti korkealla, sillä olemme saaneet muuton valmiiksi: kaaos sijaitsee enää yhdessä osoitteessa. Suuri osa kodista on pahvilaatikkojen vallassa, mutta oleskelutilojen puolella vallitsee jonkinlainen harmonia. Joulukukat ovat vihdoin pääseet ruukkuihinsa, valkoisia hyasintteja, rakastan niiden tuoksua! Tärkein on kuitenkin joulukuusi. Viimeiset viikot olen elänyt sen ajatuksen voimalla, että kun muutto- ja joulurumba on ohi, pystytämme olohuoneeseen mitä tuuheimman ja tuoksuvimman joulukuusen.

Koristelussa on suosittu tarkoituksella yksinkertaista linjaa. Pari vuotta sitten kävin läpi bling bling -vaiheen kuusenkoristeissa, mutta nyt jätin glitteriperhoset ja hilepallot suosiolla pahvirasiaansa. Kuusessa on valosarjojen lisäksi hopeapalloja, Iittalan Sarjaton-lasipalloja sekä pieniä keraamisia tähtiä, jotka anoppi toi pikkujoululahjaksi Ornamon joulumyyjäisistä. En valitettavasti tiedä niiden valmistajaa.

Joulua vietämme muissa maisemissa. Ehkä joskus saan vielä kokea jouluaaton myös näiden seinien sisällä. Rauhallista ja levollista juhlaa kaikille lukijoille!

eka aamu

Kuluneen viikon aikana olemme vähä vähältä siirtäneet omaisuuttamme pisteestä A pisteeseen B ja eilen oli viimein aika siirtää myös ihmiset eli nukuimme ensimmäisen yön uudessa kodissa. Vanhalla asunnolla on vielä paljon tavaraa ja uudessa kaikki hujan hajan mutta sellaistahan se on. Ainakin minun muutoissani. En oletakaan, että saisin kaikki laatikot purettua muutaman viikon sisällä. Sitä paitsi niistä aika monen sisältö kaipaa kriittistä tarkastelua. Päätavoitteeni tässä kodissa on, ettemme omistaisi mitään turhaa, että kaikelle olisi säilytyspaikka ja että tilat olisi helppo pitää siistinä ja järjestyksessä. Se on perusta, jolle voi lähteä rakentamaan viihtyisyyttä.

Ruokapöytä pystytettiin puolenyön jälkeen. Kotini on siellä missä ruokapöytäni on! Kovin paljon muita kalusteita olohuone-tupakeittiössä ei sitten olekaan. Tammikuussa aiomme hyödyntää alennusmyynnit ainakin sohvakauppojen merkeissä.

Takkaankin viritettiin tuli aamuteen kaveriksi. Ulkona on alkanut pyryttää. Ihanaa olla kotona.

nämä tyhjät nurkat

Tänään ryhdyimme uudella talolla tositoimiin. Päivä alkoi lumitöillä (oli mahtava tunne paiskoa lumitöitä oman talon pihassa, mutta epäilen vahvasti, säilyykö tunne maaliskuuhun). Sisällä minä jatkoin siivouspuuhissa ja mies seinien paikkamaalauksen kanssa. Muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta sisätilat ovat valmiit, eikä meillä ole tarkoitus tehdä niissä suuria muutoksia.

Otin talolta myös ensimmäiset kuvat päivänvalossa. Niissä näkyy kodin paraatipaikka: keittiö, ruokailutila ja olohuone, jossa on korkeat ikkunat ja katto auki yläkertaan. Tilan keskellä on kaakeloitu takka, jossa on luukut sekä ruokailutilan että olohuoneen puolelle.

Talon sisustus on moderni, skandinaavisen vaalea muutamin tummin tehostein - moni valinta on sellainen, jonka olisin voinut tehdä itsekin. Myönnetään kuitenkin, että kun aloimme katsella näitä uudempia valmiita remontoitavien sijaan, vaadittiin melkoinen asennemuutos. Remonttia suunnitellessa olin ehtinyt luoda varsin tarkan mielikuvan unelmieni kodin laattavalinnoista, parketin sävystä ja tilaratkaisuista aina ulkoseinän rappaukseen. Kohteisiin saattoi mennä tutustumaan kiinnittäen huomionsa vain talon sijaintiin, tonttiin, pohjan muunneltavuuteen sekä rakenteisiin ja niiden kuntoon - keittiön kaapeista ei tarvinnut olla huolissaan. Uudemmissa kohteissa tarjolla on puolestaan koko paketti. Sen verran säästäväinen ja ekologinen kuluttaja minussakin asuu, että alle kymmenen vuoden ikäisten kaapistojen tai parketin repiminen irti vain siitä syystä, että ne eivät miellytä silmää, tuntuu suurelta haaskaukselta.

Viikonloppuna jatketaan ja viedään varmaan ensimmäiset muuttolaatikotkin. Onpa jännää päästä jälleen näkemään kellarikomerossa puolitoista vuotta seisoneiden laatikoiden sisältö...

uusi koti

Moni varmaan arvasikin, että valoisammat näkymät liittyvät asumisasioihimme. Aloitimme kodinvaihtoprojektin jo puolitoista vuotta sitten toukokuussa myymällä itse remontoimamme, pieneksi jääneen asuntomme. Itku olisi saattanut päästä, jos olisin silloin tiennyt mitä kaikkea oli edessä. Mutta tämän postauksen ei ole tarkoitus muistella menneitä, vaan katsoa onnellisen odottavaisena tulevaan.

Eilen saimme joka tapauksessa avaimet uuteen kotiin. Kun loppukesästä aloimme katselemaan jälleen asuntoilmoituksia, jätimme suosiolla remontoitavat sikseen. Nyt ostettu koti onkin varsin tuore, itse asiassa vielä hieman keskeneräinen. Työmaata riittää mm. pihan ja autotallin laittamisessa. Onneksi lumi on armeliaasti peittänyt alleen tontin keskeneräisyydet, mietimme niitä sitten tarkemmin keväällä. Lähiviikkojen tavoite on tavaroiden siirto vuokra-asunnolta talolle, niin että joulupyhiä saisi jo viettää uudessa kodissa.

Yritin eilisillalla kuvata talolla hieman, mutta eipä siitä oikein mitään tullut. Muutenkin minuun iski yhtäkkinen ujous postata ottamiani kuvia tänne blogiin. Luulen, että se johtuu siitä, ettei taloa vielä tässä vaiheessa miellä omakseen, vaan tuntee kantavansa tavaroitaan edellisten omistajien kotiin. Mutta se tunne varmasti laantuu ja nurkkia tulee vähitellen raotettua...

Tulossa siis: sisustushaaveita, maalipönttöjä, kuvia muuttolaatikoiden reunoista ja erittäin kiireiset joulunalusviikot. Hyvää itsenäisyyspäivää!

valoisampi näkymä

Hei kaikki ja anteeksi blogihiljaisuuteni! En voi syytellä kiireitä, kaukomatkoja tai kriisejä. Elämä on ollut tavanomaisissa uomissaan. Marraskuu pimeydessään vain vei mehut, eikä puolihämärässä kuvaaminenkaan ole inspiroinut. Pientä blogimasennusta oli viime kuun puolella aistittavissa muuallakin, mutta toisaalta kauniisti kuvitettujen postausten lukeminen suosikkiblogeistani on ollut monen päiväni kohokohta - jep, niin jännittävää elämäni on ollut.

Onneksi joulukuu näyttää alkavan kerta kaikkiaan valoisemmissa merkeissä enkä tarkoita nyt ainoastaan tuota valkoista lumipeitettä! Valoisammat näkymät tietävät todennäköisesti blogiinkin uudenlaista täytettä, jatkossa ehkä nähdään kuvia muistakin kuin teekupeista ja raakasuklaasta...

Muuten, sen sijaan että valittaisin ainaisesta hämärästä, päätin tehdä asialle jotain ja hankin vihdoin kameraani ulkoisen salaman, joka lojuu kuvassakin teekupposen taustalla yhdessä nimpparilahjaksi saamani miniatyyrijalustan kanssa (joka on niin ikään aika kätevä kapistus). Kuvittelin, ettei salamalla pysty saamaan kuviin luonnonmukaista valoa, mutta Ronjan postaus aiheesta muutti mieleni. Viime viikot olen harjoitellut salamakuvausta joten lähiaikoina tänne blogiinkin varmaan ajautuu muutama esimerkki.

Kommentit olen nyt käynyt läpi ja toivottavasti kaikkiin on vastattu. Kiitos niistä ja mukavaa, että olette pysyneet linjoilla katoamistemppujeni ajan. Mitä sinne puolen ruutua kuuluu? Ottiko marraskuu muilla koville tänä vuonna?

vielä kerran formen matot

Muistatteko vielä ostamani Formen Lumia-matot? Viime kauppareissulla katse osui Prisman mattohyllyssä hyvin tutun näköiseen kuosiin. Lähempi tarkastelu osoitti, että kyse oli identtisestä tuotteesta, joka oli epäilemättä peräisin samasta tehtaasta kuin kotona olevat yksilöt. "Made in Finland" julisti tuoteselostekin - mutta logossa komeili S-ryhmän oma sisustustavaramerkki House.

Kaupan omat merkit ovat tietysti jokaiselle tuttuja ruokaostosten ja päivittäistavaroiden puolelta. Minulle oli kuitenkin uutta, että jokseenkin kotimaiseksi designiksi luokiteltava tuote päätyy ns. private label -myyntiin - mutta toisaalta miksikäs ei? Itse maksoin 80 x 200 cm kokoisesta Lumia-matosta 129 e, kun taas verkkokaupassa vastaavan House-merkkisen Rita-maton hinta on 99 e. Tässä tapauksessa, kun olin maton jo hankkinut, tuotteen löytyminen lähimarketista sekä huvitti että ärsytti.

Voisiko tämä tarkoittaa, että jatkossa hyllystä löytyisi muitakin vastaavia sisustustuotteita ilman alkuperäisen tuotemerkin hintaa kasvattavaa markkinointilastia? Vai onko lukijoilla vinkkejä, löytyykö jo?

neljän tölkin lasagne

Eilisen sunnuntai-iltapäivän sumussa ja hämärässä tehtiin ruoaksi sitä, mihin kaapista löytyy ainekset lähes aina eli tonnikalalasagnea. Sekä lasagnen että salaatin sekaan laitoin runsaasti basilikaa. Mmm... minulla on paha basilikaputki päällä: syön sitä kaiken aikaa, kaikkialla ja kaikkien kanssa.

Pikkuveljeni saapui lounasseuraksi ja keskustelu kääntyi jälleen valokuvaukseen. Veli on nimittäin ollut pääasiallinen tietolähteeni järjestelmäkameran käytossä (yritys ja erehdys -menetelmän lisäksi) ja nytkin sain arvokkaita vinkkejä. Minun kannattaisi mm. ryhtyä kuvamaan RAW-muodossa, mikä saattaisi lieventää valkoisten alueiden puhkipalamista kuvissa. Videokuvauksestakin puhuttiin, se onkin veljen ydinosaamisaluetta, ja itse olen leikitellyt ajatuksella tuottaa videoita tänne blogiin. Valitettavasti kamerakalustoni vaatisi ensin päivityksen kunnollista videokuvaa tuottavaan malliin.

Koska tämä on ensisijaisesti ruokapostaus, laittakaamme nyt myös tämä sangen helppo tonnikalalasagnen ohje:

3 tölkkiä tonnikalaa paloina vedessä

öljyä

1 tölkki (400 g) tomaattimurskaa

1-2 dl vettä

2-3 porkkanaa raastettuna

suolaa

mustapippuria

oreganoa

basilikaa

juustokastike:

8 dl maitoa

1 dl vehnäjauhoja

2 dl juustoraastetta

valkopippuria

muskottipähkinää

täysjyvälasagnelevyjä

juustoraastetta päälle

Pyöräytä tonnikala pannulla öljyssä ja lisää porkkanaraaste, tomaattimurska, vesi sekä mausteet. Jätä tonnikalakastike hautumaan kannen alle. Vispaa vehnäjauhot ja mausteet kylmään maitoon. Kuumenna liedellä koko ajan sekoittaen kunnes kastike sakenee. Ota pois liedeltä, lisää juustoraaste ja sekoita hyvin.

Lado laakeaan vuokaan vuorotellen kerros tonnikalakastiketta, juustokastiketta ja lasagnelevyjä. Jätä päällimäiseksi kerros juustokastiketta. Viimeistele juustoraasteella. Paista uunissa 225 °C noin 50 min. Anna jäähtyä ja vetäytyä ennen tarjoilua.

viides vuodenaika

On marraskuu. Minne lokakuu hävisi? Aamulla lupasin itselleni, että tänään yritän taas hämäryydestä huolimatta nähdä kauneutta ympärilläni ja päivittää blogia edes muutamalla kuvalla. Niinpä mennään punaisen ja valkoisen teemalla:

Jemmasin blogiglögiä hyvissä ajoin tänä vuonna:

Jarmonin joulunpunainen villanuttu on luottovaate marraskuisiin aamuihin. Jotkin vaatteet ovat vain niin... turvallisia. Ne ovat kuin suojakuori oman ihon ja muun maailman välissä.

Ihanaa, loppuviikko vapaata edessä!

kadonnut bloggaaja

Kommenttiboksissa oli jo hieman huolestuneita äänensävyjä, joten ajattelin tulla ilmoittautumaan, että täällä ollaan ja kaikki on hyvin. Tai siis on, jos väsymystä ja kiirettä ei lasketa. Reiluun viikkoon en ole saanut kameraan tallentumaan mitään julkaisukelpoista ja alkuviikon olin kokonaan pois koneen ääreltä, siinäpä pääasialliset syyt postausten vähyyteen.

Loppuviikko taitaa mennä samoissa merkeissä, mutta sitten näyttää vähän helpottavan! Kuullaan siis pian.

potilas

Viikonloppu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Pikkukaverin flunssana alkanut sairastelu äityi niin pahaksi, että päädyimme lääkäriin, päivystykseen ja lopulta lastenosastolle yöksi. Onneksi pääsimme jo tänään kotiin ja kaikki tuntuu nyt olevan hyvin univelkaa lukuunottamatta.

Voi harmi näitä toistuvia flunssia! Olemme olleet todella tyytyväisiä pojan päivähoitopaikkaan, mutta miinuspuoli on tämä jatkuva sairastelu. Ensimmäistä puolta vuotta sanotaan pahimmaksi, mutta meillä se alkaa olla jo takana - helpottaako tämä ikinä?

Sunnuntai-iltaisin minulla on monien muiden lailla tapana käydä läpi tulevan viikon aikataulut ja tehtävälistat. Se tuo jonkinlaista ryhtiä arkeen, vaikka elämästä puuttuukin nine-to-five-työn säännöllisyys. Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä pyörii huomisen asuntonäyttö. Onhan sellaisilla juostu jo hyvän aikaa, mutta tästä talosta minulla on hyvät fiilikset etukäteen. Kunpa sama fiilis jatkuisi huomenna paikan päällä! Riittävän monta pettymystä on nimittäin koettu paperilla hyvältä näyttäneissä kohteissa. Ai nää salaojien vedet on johdettu kellariin? Ai tästä tontin yli kulkeekin 110 kilovoltin voimalinja? Ai siis perustusten paalutukset ovat vinossa, mutta niiden pitäisi kestää? Meistä on - yllätys, yllätys - tullut aika niuhoja ostajia aiemman kokemuksen jälkeen, mutta on markkinoilla tarjolla melkoisia pommejakin.

Pitäkäähän siis peukkuja!

helppo seurata?

Sain ensikosketukseni internetiin vuonna 1996. Kirjaston tietokoneelle sai varata puolen tunnin ajan. Kun Netscape on puhkuen ja puhisten lähtenyt käyntiin, ongelmaksi muodostui, mihin internetissä oikein pitäisi mennä. Koneen vieressä oli puhelinluettelon paksuinen katalogi, johon oli listattu hakusanoja ja niihin liittyvien nettisivujen pitkän pitkiä osoiterivejä. Sellaisena muistan netin alun: kaikki olivat hieman eksyneitä. Hyviä sivustoja löysi vahingossa pitkien seikkailujen tuloksena.

Tässä mielessä netti on muuttunut helpommin jäsennettävään suuntaan. Sivustot haluavat näkyvyyttä, eivätkä piilottele pitkien hakemistonimien takana hakukoneiden ulottumattomissa. Koska pidän suotavana, että blogillani on lukijoita, olen yrittänyt tehdä lisbet e.:n mahdollisimman helposti löydettäväksi ja seurattavaksi. Siispä odotan innolla Indiedays Inspiration -konseptin avautumista. Jos haluat jo raottaa ovea, voit käydä pyytämässä kutsun testausvaiheessa olevalle sivustolle.

Inspiration on siis uusi tapa seurata blogiani kolmensadan muun mukaan kutsutun blogin joukossa. Ylläoleva kuvakaappaus esittää, millä tavalla omat postaukseni sivustolla näkyvät. Sivustolla on uudenlainen, blogien visuaalisuuteen keskittyvä ilme, mikä asettaa aivan uudenlaisia paineita kameran käyttäjälle täällä päässä!

Toivon tietysti, että Inspirationin myötä uudet lukijat löytäisivät tiensä blogiini. Te ihanat, jotka tätä jo luette, löydätte toivottavasti perille tuttuja reittejänne. Käytän kuitenkin tilaisuuden hyväksi ja vinkkaan tavoista, jolla voit seurata blogiani. Tilastoista näen nimittäin, että aika moni lukija hakeutuu blogiini hakukoneen kautta, toisin sanoen kirjoittaa esimerkiksi Googleen "lisbet e". Tämä on tietysti täysin ok, mutta oletteko harkinneet, että siirtyisitte lukemaan blogeja jonkin lukulistan kautta? Kirjautumalla esimerkiksi Blogilistalle tai Bloglovin':iin voi yhdellä silmäyksellä nähdä kaikkien suosikkiblogiensa tuoreimmat päivitykset. Itse luen blogeja juurikin Bloglovin':in kautta. Sitä kautta löytää helposti myös ulkomaalaiset blogisuosikit, kun taas Blogilista sisältää lähinnä kotimaisia blogeja. Useimpia blogeja on mahdollisuus seurata myös tykkäämällä niistä Facebookissa, jolloin niiden päivitykset ilmestyvät muiden kaveripäivitystesi joukkoon.

Jos olet kirjautunut Bloggeriin, blogien lukeminen käy helposti liittymällä sivuston lukijaksi. Pidän tätä kuitenkin hieman hankalana, sillä blogeilla on taipumusta muuttaa - esimerkiksi monet suosikeistani ovat saaneet kutsuja portaaleihin tai vaihtaneet osoitettaan muusta syystä. Uuden osoitteen päivittäminen Bloggerin lukulistalle on kyllä mahdollista mutta vaatii käsityötä.

Eli kertauksena, blogiani voit seurata helposti:

Blogilistalla

Bloglovin':issa

Facebookissa

Bloggerissa

...ja myös kohta avautuvassa Indiedays Inspirationissa.

putting on my serious pants

Olen alkanut odotella nykyisen kapealahkeisen ja ihoa nuolevan housumuodin laantumista. Tuntuuko teistäkin, että pillifarkut ovat pitäneet pintansa yllättävän pitkään? Tiedän kuulostavani järkyttävän keski-ikäiseltä päivitellessäni, miten kamala kyseinen muoti oli jo 80-luvulla, mutta toisaalta eivätpä ne 90-luvun hippihenkiset trumpettilahkeet olleet sen paremmat. Miksei seuraava muoti voisi olla ihan tavalliset housut?

Kaapistani löytyvät yhdet mustat, villakankaiset, normaalivyötäröiset ja polvesta alaspäin lievästi levenevät housut merkkiä Boss. Mittaa on riittävästi korkkareiden kanssa pidettäväksi. Tällainen tyyli on varsin lempeä vartalon rakenteelle ja huijaa jalat pitemmiksi. Ei siis ihme, että suorat mustat housut ovat yksi lisbetin 50 -listalle päässeistä välttämättömyyksistä.

Jostain syystä päässä soi Madonnan Express Yourself. Tehokasta torstaita sinne ruutujen taakse!

daily dose of pretty

Lokakuista keskiviikkopäivää! Minulla ei ole mitään sateisia ja harmaita päiviä vastaan, mutta useimmat bloggaajat tuntevat nahoissaan sen, että valo on katoamassa. Tästä hetkestä helmikuulle kuvausaikaa on päivässä vain joitain tunteja ja nekin tunnit kuluvat monella töiden ja opintojen parissa. Itse sinnittelen näillä opeilla:

1. Järkkäriin reilusti valotusaikaa ja aukkoon kokoa. Tosin yritän nykyään välttää suurempaa kuin f2.5:n aukkoa. Esim. f1.8 jättää jo aika ison osan kuvaa epäselväksi.
2. Jalusta: yksi edullisimmista hankinnoista, jolla kuvien laatua voi parantaa. Sisäkäyttöön ja kevyelle kameralle riittää heppoinenkin versio. Jalustan virittely tuntuu usein työläältä, mutta lopputulos palkitsee.
3. Toiseksi edullisin hankinta kuvien välittömäksi parantamiseksi on "blogiobjektiivi".
4. Jälkikäsittely: blogissani ei ole varmaan yhtään kuvaa, jota en olisi käsitellyt ennen julkaisua. Lisään lähes aina kuviini valotusta, parannan kontrastia ja terävyyttä. Rajaan kuvan uudelleen ja saatan retusoida kuvista pois jonkin häiritsevän virheen. Käsittelyn teen iPhotossa.
5. Otan kuvat aina päivänvalossa ja sammutan kaikki muut valonlähteet, sillä keinovalaistus saattaa tuoda kuviin ei-toivottuja kellertäviä sävyjä.

Opittavaa on toisaalta paljon. Hyvin valotettuja kuvia on vaikea ottaa niin, etteivät vaaleat pinnat pala puhki. Tarkennuksen kanssa huomaan jatkuvasti parantamisen varaa. Salamaa tai muuta lisävalaistusta en ole opetellut käyttämään lainkaan, mutta ajatuskin marraskuusta saa harkitsemaan vakavasti. Vinkkejä?

suosikkimekko hullareilla

Olin päättänyt, että tänä syksynä en kirjoita Hulluista Päivistä mitään. Mutta pakkohan minun on mainita, että erä suosikkimekkoani tulee myyntiin lauantaina, nimittäin Tara Jarmonin oranssinpunainen yksilö tuossa kuvan keskellä. Minulla on sama mustana, mutta harkitsin viime syksynä sen ostaessani vakavasti myös oranssin hankkimista. Tuolloin mekkoa oli myynnissä lisäksi valkoisena, mutta verkkokaupan mukaan sitä ei ole näköjään tarjolla, vaikka kuvastossa sanotaankin "useita värejä". Kuvastossa sanotaan myös, että kyse on jerseymekosta, mutta mekko on todellisuudessa täysin joustamatonta materiaalia.

Hullareiden kohdalla herää monesti kysymys, ovatko myynnissä olevat tuotteet niin edullisia, kuin kampanjoinnissa annetaan ymmärtää. Tämän mekon osalta muistelen, että myyntihinta viime syksynä oli 229 e, eli kohtuullisesta alennuksesta on kyse. Ajattelin lähestyä kaunokaista verkkokaupan kautta, sillä aamuryysikseen minusta ei ole menijäksi. Nyt vain ihmetellään, mitä verkossa myynnissä olevat koot 32-40 mahtavat tarkoittaa. Jarmonin oma ranskalainen mitoitus alkaa 36:sta, mikä on Suomessa yleensä merkitty 34:ksi. Paras veikkaukseni on, että verkkokaupan 32 = suomalaisten kauppojen 34 = Jarmonin oma koko 36.

Uskotteko, että verkkokauppa pysyy pystyssä huomenna, kun sirkusmenot alkavat?

taitoluistelutyyliin

Viikonloppuna olin seuraamassa vuosittain järjestettävää taitoluistelukilpailua Finlandia Trophya Espoossa. Tapahtuma tuo Suomeen lajin kansainvälisiä huippuja, vaikka Kiiraahan sinne varsinaisesti mennään katsomaan. Kisakatsomossa on oma pukukoodinsa. Luistelua harrastavilla on päällystakkina yleensä Luhdan fleece seurapainatuksin. Vannoutuneet seuraajat puolestaan tietävät sonnustautua lämpimästi, sillä jäähalli on tarkoituksella hieman viileä ja monen tunnin istuminen paikoillaan tekee tehtävänsä. Untuvatakki ei siis ole yhtään liioittelua. Nuoremman taitoluisteluväen keskuudessa pinnit, hiuspannat, ponnarit ja nutturat ovat niin ikään suosittuja. Lisää tyylipisteitä saa, jos pääkoriste mätsää muun asukokonaisuuden väriin. Näillä elementeillä lähdin minäkin liikenteeseen.

untuvatakki Zara

neuletakki Red Valentino

farkut Zara

saapikkaat Global

laukku Michael by Michael Kors

huivi Missoni

Kiitos kannustavista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Kaikki varmaan tietävät, millainen kynnys kasvokuvien postaamiseen saattaa olla. Ehkä vielä enemmän siksi, että naamaa on jo kulutettu muuallakin. Pidätän kyllä jatkossakin oikeuden rajata kasvot pois asukuvista, sillä voi luoja miten vaikeaa asiallisen ilmeen houkuttelu esiin voi olla!

chocolate

Keitin tänään syksyn ensimmäiset kaakaot. Otettiin 2-vuotiaan assistenttini kanssa kuvia todisteeksi. Kaveri osaa jo painaa kaukolaukaisimen nappia, kun sanon "ota kuva". Tosin hän myös nostaa laukaisimen silloin silmilleen ikään kuin ottaaksen kuvan sillä. Yhtenä päivänä pölynimurin harjasuutin sai toimia leikeissä kamerana. Hmm... Onkohan tässä perheessä heiluttu liian paljon kuvausvehkeiden kanssa?

Huomatkaa kaakaon kanssa mätsäävä kynsilakka, aika syksyinen sekin.

ne formen matot

Pari viikkoa sitten ostamani Formen Lumia-matot ovat taas paikoillaan suojauskäsittelyn jälkeen. Mattoja on kaksi ja ne ovat mitoiltaan 80 cm x 200 cm. Lähtökohta hankinnassa oli helppohoitoisuus ja mahdollisuus pestä matto kotioloissa. Pienen koon ansiosta laakapesu onnistuu niukemmissakin tiloissa ja puuvilla-paperinarumatolta on helppo imuroida roskat pois. Myyjä suositteli lisäksi käsittelyä kosteutta hylkivällä verhoilusuojalla, jolloin matoille läikkyvä neste jää pisaroiksi pinnalle eikä imeydy suoraan tekstiiliin.

Formella on paljon muitakin kivoja ja moniin kotimaisiin kilpailijoihinsa nähden kohtuuhintaisia mattoja. Useimmat mallit voi tilata haluamillaan mitoilla ja väreillä. Jonkin aikaa haikailin raitamattojen, esimerkiksi näiden mustavalkoisten Ainojen perään, mutta tähän tilaan liki yksivärinen oli turvallisempi ratkaisu. Muutenkin olen huomannut, että sisustuksessa makuni on siirtymässä graafisesta mustavalkoisuudesta valkoisen ja luonnonsävyjen kodikkaaseen yhdistelmään.

Toivon näille pitkää ikää! Tosin pupun- ja punaviinin kestävää mattoa ei ole taidettu vielä keksiäkään ja joo, muovimattoja ei lasketa.