viikonlopun saavutuksia

Raatelin rosmariinipensasta poron kaveriksi.

Vähän tuli siivottuakin. Mutta ei paljon.

Ja silitettyä. Ai mitä? Pieniä vauvanvaatteita tietenkin. Jo nyt projekti näyttäytyy hieman tarpeettomana mutta toisaalta antaa sen erheellisen tunteen, että tulokkaaseen ja elämänmuutokseen on varauduttu..

Tärkein edistysaskel tapahtui kuitenkin olohuoneen korkean tilan yläikkunoissa. Niissä olleet sälekaihtimet oli sidottu nippusitein ylös talon ostaessamme, ja pitkään harkitsimme kaihtimien kohtaloa. Suomen pitkää, kuumaa ja aurinkoista (yeah, right) kesää ajatellen suuret ikkunat vaativat jonkinlaiset varjostimet. Ikkunoihin asennetuissa sälekaihtimissa nyt vain oli sellainen ongelma, että niiden säätimet sijaitsivat neljän metrin korkeudessa.

Moottoroituja rullaverhojakin mietittiin, mutta lopulta päädyimme asentamaan kaihtimiin Coulissen paristokäyttöiset kääntömoottorit, joita operoidaan alemman kuvan Apple-henkisesti muotoillulla kaukosäätimellä. Moottorit katoavat kätevästi verhokiskojen sisään.

Sälekaihtimet tuovat ikkunaseinälle kivaa, viimeisteltyä ilmettä, vaikka syövätkin vähän tilan valoisuutta. Edelleen häiritsevät nuo kömpelöhköt ja kellertävät listat ikkunoiden ympärillä. Tarkoitus on vaihtaa ne jossain vaiheessa kapeampiin. Ihanne olisi tietenkin täydellinen listattomuus...

Huomenna taas uuteen työviikkoon, toiseksi viimeiseeni ennen äitiyslomaa.

leppäkerttuja

Tänään olimme yhden ihanan neitokaisen 1-vuotissynttäreillä. Sympaattinen lahjapaperi on ostettu Helsingin Kruunuhaassa sijaitsevasta Papershopista. Papershopilla on myös verkkokauppa, vaikka siellä ei näkynyt olevan kyseistä printtiä. Kortti taas on allekirjoittaneen käsialaa.

Viikon päästä meillä ollaan puolestaan 3-vuotisjuhlatunnelmissa. Huh, taitaapa ensi viikostakin tulla melkoinen rutistus! Suunnitelmissa olisi kohentaa olohuonetta, pullottaa simaa ja laittaa jotain syötävääkin tarjolle - saapa nähdä, mitä oikeasti ehditään.

pöytä paloina... ja kokonaisena

Täällä etelässä on meneillään ensimmäinen kunnon kevätviikonloppu. Kuiva ilma on houkutellut meidänkin väen pihalle ja olen päässyt hiomaan Huutiksesta ostamaani 60-luvun sohvapöytää, jonka kunnostamisesta puhuin Haussa sohvapöytä tai parikin -postauksessa. Pöydän kannessa on useampi kerros lohkeillutta lakkaa, joten sitä on saanut jynssätä hiomakoneella ihan olan takaa. Muista osista lakka lähtee käsin hiomalla. Alla olevassa kuvassa näkyy vielä keskeneräinen pöytälevy, koskematon alempi pöytälevy sekä pöydän jalat, joista toinen on hiottu.

Pöytiä on kaksi samanlaista, sillä toinenkin Huutiksesta ostamani saapui eilen perille. Se oli jo valmiiksi osissa, joten kuvia ei ole, mutta alla on reilun viikon takainen kuva ensimmäisestä pöydästä. Mitään valmistajan leimoja tai merkkejä ei pöydissä ole, mutta olisi hauska tietää, kuka näitä on tehtaillut. Vastaavia pöytiä on nimittäin liikkeellä runsaasti, mistä kertoo sekin, että onnistuin löytämään kaksi yksilöä nettihuutokaupasta muutaman viikon sisällä. Tori.fi:ssä oli niin ikään hetken myynnissä identtinen pöytä, jota myyjä väitti peräti Artekin malliksi (ja hintakin oli kolmin-nelinkertainen minun löytöihini verrattuna). Pitihän tuo johtolanka tarkistaa; selailemissani Artekin historiikeissä ei kuitenkaan näy mitään tähän pöytään viittaavaa.

Olin ihan tyytyväinen, kun pöytä ei osoittautunut nimekkääksi designiksi, sillä suunnitelmissani on pikemminkin tuunata kuin entisöidä pöydät. Haluaisin sahata toisen pöydän hieman matalammaksi, niin että ne voi sijoittaa lomittain, ja poistaa alemman pöytälevyn toisesta tai molemmista pöydistä. Tarkoitus on myös maalata ne mattamustiksi. Joissain piireissä varmaan kohtautellaan kulmia moiselle vanhojen huonekalujen turmelemiselle oli kyse Artekista tai ei...

vintage courrèges

Jatkona eiliselle Courrèges!-postaukselle ajattelin esitellä teille viime vuosien vappumekkoni, 70-luvun alusta peräisin olevan Courrègesin villasekoitemekon. Edellisen vuosikymmenen puolella olin erityisen kiinnostunut vintagemuodista; tämäkin vaate on ostettu silloin eBaylta. Töissäkin se on ollut yllä värikkäimpinä vuosinani.

Kuvista näkyy, että mekko kaipaisi vierailua luotettavaan vintagevaatteisiin erikoistuneeseen pesulaan.

Mekko on Courrègesin Hyperbole-linjaa, joka lanseerattiin 1971 houkuttelemaan nuorempia naisasiakkaita. Arvelen tämän mallin olevan peräisin juuri noilta 70-luvun alkuvuosilta. Vaikka vaate on valmistuotantoa, sen niskalappuun on painettu juokseva sarjanumero "073600" (haute couture -puolella valmiit vaatteet saivat aina yksilöidyn numeron). Materiaalit saattoivat noina keinokuitujen kulta-aikoina olla aika mielikuvituksellisia. Mekon pinta on tukevaa neulosta, joka on tuoteselosteen mukaan 30% villaa ja 70% cryloria eli eräänlaista akryyliä. Vuori on puolestaan polyamidia.

Courrègesin Couture future -valmisvaatelinjalta on peräisin alemman kuvan neulosmekko (1972), jossa on paljon samoja yksityiskohtia: korotettu vyötärö, painonapit, suuret muoviset vetoketjut sekä tietysti vinyylinen AC-logo miehustassa. Kuva on Valerie Mendesin kirjasta Dressed in Black.

Viikonloppuna palataan taas kotijuttujen pariin. Onko lukijoissa vintagemuodin ystäviä? Mikä on paras löytönne?

courrèges!

Vaikka blogin nimessäkin lukee tätä nykyä "interior & lifestyle", eivät pukeutumisjutut tule täysin katoamaan. Alkuvuoden postaukset ovat hyvin kuvastelleet sitä, mikä elämässäni on keskeistä tällä hetkellä: koti, sisustaminen, kotona oleilu, kodin laittaminen... sanoinko jo koti? Henkilökohtaisesti en jaksa kiinnostua raskausmahan pukemisesta, vaan näen tämän vaiheen välttämättömänä pahana. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, loppuvuoden tulen puolestaan hengailemaan lähinnä puklutahraisissa imetyspaidoissa.

Siispä matkaamme haaveiluosastolle. Jos minun pitäisi - tai saisin - koostaa puvuston vain yhdeltä vaatemerkiltä, ranskalainen Courrègesin muotitalo olisi vahva vaihtoehto. André Courrèges aloitti omaa nimeään kantavan merkin 60-luvulla ja tuli tunnetuksi ennennäkemättömän modernien, space age -henkisten vaatteiden ja asusteiden sekä minihameen luojana.

80-luvulle tultaessa muotitalo oli hiipunut ja vaatetuotanto ajettu alas, mutta 2000-luvulla Courrègesin sixties-estetiikkaan on puhallettu uusi henki. Prêt-à-porter-mallistoa myydään Courregesin omissa konseptimyymälöissä ja niitä on saatavissa joistain eurooppalaisista verkkokaupoistakin. Netissä lippulaivana on Courrègesin oma online boutique.

Minuun purevat vaatteiden selkeä värimaailma ja nokkelat leikkaukset. Courrèges haki inspiraatiota lastenvaatteiden mutkattomuudesta - miten hauska ajatus, että aikuinen pukeutuu kuin lapsi, kun nykyään usein kuulee kritisoitavan, että lapset pukeutuvat kuin aikuiset. Rakastan capsule wardrobe -ajattelua eli sitä, että käyttöpuvusto koostuisi muutamasta keskenään yhdisteltävissä olevasta laadukkaasta ja ajattomasta vaatekappaleesta. Courregesin verkkokaupasta sellaisen puvuston saisi muodostettua vaivatta - jos raha ei olisi este.

Onneksi toiselta suosikkimerkiltäni Tara Jarmonilta löytyy samaa tyyliä saavutettavampaan hintaan. Ja onhan minulla yksi Courrèges vaatekaapissani... siitä lisää huomenissa.

Kuvat: Courrèges online boutique

artekin huono päivä

Nyt pääsivät Artekin A330S-valaisimet kattoon työpöydän ylle. Nämä olivat edellisessä kodissa eteisessä ja olisivat hyvin sopineet samaan tarkoitukseen täällä uudessakin; nykyisellä eteiskäytävällä on jo kuitenkin kattoon upotetut halogeenit. Lamput ovat työpöydän yllä hauskat ja hyödylliset, vaikka maastoutuvatkin tehokkaasti saman väriseen seinään. Jos olisin hankkimassa valaisimia nyt, saattaisin valita A330S:t suosituksi käyneessä kromivärissä.

Valaisimien hankkiminen ei ollut viime syksynä aivan yksinkertainen prosessi. Olin kuvitellut käveleväni ulos Helsingin keskustan Stockmannilta lamput kainalossa, mutta varastosta löytyi vain yksi kappale. Toinen laitettiin tilaukseen, mutta kun se muutaman viikon kuluttua saapui, olivat kupujen maalipinnat selkeästi erilaisia. Jälkimmäisessä oli silminnähden himmeämpi mattapinta kuin ensiksi hankitussa. Muutamia muitakin pieniä, joskin huomaamattomia eroja yksityiskohdissa oli sen verran, että valaisimet olisivat voineet olla peräisin eri tuotantolinjoilta. Marssin eriparilamppujeni kanssa takaisin Stoccalle, jossa luvattiin tilata vielä kolmas lamppu, ja näistä valittaisiin kaksi samanlaista (tällä kertaa asioin Jumbon Stockmannilla, jossa Artekia ei ole vakiovalikoimassa). 

Lamppu saapui ja se oli samaa himmeää mattamustaa kuin lamppu nro 2, mikä oli hieman sääli, koska pidin enemmän siitä ensimmäisestä, kiiltävämmästä väristä. Jo kaupassa kuitenkin huomattiin, että kuvussa oli ylimääräinen metallinroiske, jonkinlainen valmistusvirhe - ei kuin uutta lamppua tilaukseen. Neljäs käsiini saama valaisin oli himmeän matta ja vaikutti kaupassa moitteettomalta; kotona kuitenkin havaitsin senkin maalipinnassa pienen virheen ja kuvun alareunassa olevassa rei'ityksessäkin oli pienoinen epäjatkuvuuskohta. Uskotteko, kun sanon, etten jaksanut enää lähteä reklamoimaan?

Kaikilla valmistajilla on tietysti huonot päivänsä, enkä suunnittele totaalista Artek-boikottia. Mielikuvani brändistä sai kuitenkin kolauksen. Oli myös mielenkiintoista kuulla Stockmannilta, että kyseiset Artekin valaisimet valmistetaan tätä nykyä Kiinassa.

Onko teillä vastaavia kokemuksia? Mitä odotatte, kun ostatte hintavan designtuotteen?

haussa sohvapöytä tai parikin

1. Hay Bella // 2. Muuto Around // 3. Stolab Yngve // 4. &Tradition Hoof

Palataanpa olohuoneen sisustamiseen. Sohvapöytäpuolella olen ihastunut ajatukseen usean pienen pöydän sarjasta. Pikkupöytiä voi sijoitella haluamallaan tavalla ryhmäksi tai nostaa helposti nojatuolin viereen teekupin alustaksi. Mieluiten olisin hankkinut pari-kolme samanmallista mutta eri väristä ja kokoista pöytää. Tällä idealla löytyy sarjoja usealta valmistajalta, joista ylläolevassa kollaasissa on vain muutama esimerkki.

Sohvapöytä tuntui kuitenkin sopivalta tilaisuudelta kokeilla ensi kertaa siipiäni vanhojen kalusteiden osto- ja entisöintimarkkinoilla. Samalla ehkä saisi säästettyä jonkin roposen ja osoittaisi ekologisuutta ja kenties omaperäisyyttäkin. Kuinka ollakaan, muutkin olivat samalla asialla ja 50-60-lukulaiset, täyspuiset sohvapöydät livahtivat nettihuutokaupoissa aivan nenäni edestä. Pari viikkoa sitten minua kuitenkin onnisti pienen pyöreäkantisen sivupöydän kanssa. Aivan perään löysin identtisen pöydän eräältä toiselta myyjältä ja eilen huusin sen nimiini. Tänään olenkin jo purkanut ensimmäisen pöydän osiin ja aloitellut hiontaurakkaa. Tästä tulee vielä hauska projekti - kuvia tulossa pian!

saunaremontti edistyy

Saunaremontti on hyvällä mallilla. Uusi panelointi listoineen ja valaistuksineen on ollut paikoillaan jo jonkin aikaa, ja eilen mies hioi ja käsitteli myös ikkunan sisäpuitteet valkoiseksi. Vain lauteet puuttuvat (ja listat ikkunasta). Etualalla näkyy osittain kivistä tyhjennetty Harvian Kivi-kiuas, joka tullaan upottamaan lauteen sisään vähän tähän tyyliin.

Paneelit ovat valkoisella vahalla käsiteltyä tervaleppää. Käsittely on tehty kahteen kertaan ennen paneelien asentamista. Puun oma väri kuultaa vielä vähän läpi, eikä lopputulos ole oikeasti ihan niin peittovalkoinen kuin miltä näissä kuvissa näyttää. Lauteet tulevat niin ikään olemaan valkoiseksi käsiteltyä tervaleppää.

Loppuun vielä kuva hieman toisessa valaistuksessa. Mies asensi remontin yhteydessä led-valot saunan seinustoille ja lasiseinän yläreunaan. Ne muodostavat jännän kuvion syvennyksiin. On se vain aika nikkari.

Tänään käytiin noutamassa lisää puutavaraa lauteita varten, joten ehkä tässä päästään juhannukseksi saunaan!

vatsan kautta

Meillä laitetaan usein ruokaa jo ihan siitä syystä, että vaihtelevien työaikojen vuoksi kumpikaan meistä ei syö säännöllisesti työpaikkalounasta. Uuden kodin lähistöllä ei pahemmin ole paikkoja, joista tulisi haettua mitään mukaan ja hmm... koskahan olisin viimeksi syönyt illallisen ravintolassa? Kerran on taidettu nauttia siitä luksuksesta tämän vuoden puolella.

Vaikken ole koskaan pitänyt itseäni kummoisena kokkina (saati leipurina), ruoanlaittokin näyttää kumma kyllä olevan laji, jossa harjoittelemalla tulee paremmaksi. Olen vähitellen luopunut ajatuksesta valmistaa vain huipputerveellisiä aterioita ja keskityn tekemään ruoasta ennen kaikkea hyvää ja kaikille perheenjäsenille maistuvaa. Monen kotikokin tapaan vannon yksinkertaisten reseptien ja hyvien, puhtaiden raaka-aineiden nimiin. Viimeisin suuri onnistumiseni oli pääsiäisenä nautitut lampaankyljykset ja epäonnistumiseni... no, mustikkapiirasta, jonka reunalla saa kaapin oveen lommon, ei varmaan toivota uudelleen lähiaikoina.

Alkuvuoden aikana olen jopa pariin otteeseen ostanut kauppareissulla ruokalehden. (Tiedoksi parikymppisille, että keski-ikä hiipii elämään salakavalasti aluksi sisustus- ja myöhemmin ruokalehtien muodossa.) Hyllystä mukaan on valikoitunut Glorian Ruoka & viini, joka on kokenut aikamoisen faceliftin siitä, kun sitä viimeksi muistelen pidelleeni. Lehden kuvat ovat kauniita, blogihenkisiä lähiotoksia ja resepteistä löytyy paljon sellaisia raikkaan oloisia, joita tekee mieli päästä soveltamaan heti paikalla. Maistiaisia uudesta sisällöstä löytyy vaikka heti Glorian nettisivuilta.

 Harmi vain, että Ruoka & viini -lehden VIINIPUOLI on vielä testaamatta!

raksakyttääjä

Ah, kevät ja rakennustyömaat. Lähistöllä rakennetaan paljon uutta ja viime viikkojen aikana tyhjillä tonteilla ovat työt pyörähtäneet toden teolla käyntiin. Rakennustyömaiden kulmilla pyörii isomahainen nainen ja pieni poika kolmipyöräisensä selässä. Poikaa kiinnostavat tonteilla pakertavat työkoneet, kun taas äiti seuraa mielenkiinnolla, miten perustukset syntyvät ja miten rakennus tulee sijoittumaan tontille.

Vaikka ostimmekin oman kotimme vain viimeistelyä vailla, ajatus ihka omasta rakennustyömaasta ei ole kadonnut minnekään. Iltakävelyillä laadimme miehen kanssa viisivuotissuunnitelmia, jotka saattavat toteutua tai olla toteutumatta. Haaveilu on mukavaa. Tässä kodissa meillä on hyvää aikaa opetella omakotiasumista, ja minityömaakin tuleviksi vuosiksi löytyy omasta takaa.

Seuraan tietysti myös raksablogeja, joissa pääsee sisälle rakentamisen tai rakennuttamisen saloihin tonttien reunalla kyttäämistä syvällisemmin. Esimerkiksi Moderni puutalo, Villa Hedda sekä tietysti Valkoinen Harmaja ovat pitkään seuraamiani blogeja, joissa omaan kotiin on jo päästy muuttamaan ja painopiste on siirtynyt sisustamisen suuntaan. Yksi tämän kevään kiinnostavimmista tulokkaista raksablogien joukkoon on Musta ovi, jossa valmistellaan kivitalon rakentamista. Suosittelen tutustumista kaikille, sillä tässä visuaalisesti harkitussa blogissa on paljon muutakin katseltavaa kuin työmaakuvat. Villa Luova on puolestaan raksakertomus modernista puutalosta supertyylikkäissä puitteissa. Tämä työmaa on tosin ollut vauhdissa jo viime keväästä lähtien. Pakettitalopuolella Ison kiven juureen -blogissa on vastikään aloitettu kaivuutyöt ja päämääränä on upea Kannustalon Lato.

Lisää blogivinkkejä saa laittaa kommenttiosastoon!

hautomisia

Vielä viimeiset pääsiäiskuvat. Kananmuna on yksi kauneimmista asioista, jonka tiedän. Amforan Trinkula-lautasliinarenkaat tekevät tarvittaessa myös munakupin virkaa.

Itsellänikin on vähän "munaolo" tällä hetkellä. Eilen kävelylenkillä piti pyytää miestä jo hiljentämään vauhtia, jotta pysyisin mukana. Töissä ajattelen nyt jänteellä tästä päivästä vappuun. Vapun jälkeen on vielä vähän jäljellä ennen äitiyslomaa. Pääsiäisloman aikana kaivelin esiin vaunukoppaa ja turvakaukaloa ja pesin niiden pehmusteet, seuraavaksi ajattelin käydä läpi varastossa olevat pienet vaatteet. Tuplarattaat ja sitteri ovat hankintalistalla - tuplarattaat siksi, että koen niiden olevan meidän tilanteessamme välttämättömät, ja sitteri oli puolestaan edellisellä kierroksella lainassa tuttavaperheeltä.

Toisaalta yritän pysähtyä miettimään, kuinka tässä on kokonainen ihana huhtikuu välissä ennen kuin edes töistä pois jäänti tulee ajankohtaiseksi: aikaa olla vielä syli yhdelle ja toimitella omiani suhteellisen vapaasti. Laittaa kotia, lukea pari kirjaa kenties?

buduaarin puolelta

Vaihteeksi uutta kuvakulmaa kodistamme: vilkaisu makuuhuoneeseen. Täällä ei ole tehty sen kummempia sisustuslikkeitä kuin maalattu tumma tehostetapettiseinä valkoiseksi ja kannettu runkopatjat sisään. Niin, pinnasänkykin on koottu hyvissä ajoin uutta matkustajaa varten, koska sille ei ole säilytystilaa muuallakaan.

Makuuhuone on nykystandardein melko tilava ja yhdelle seinustalle on upotettu muutaman neliön suuruinen, liukuovien taakse piiloutuva vaatekomero - tai melkein vaatehuone, jos kriteerinä pidetään sitä, että kaappiin mahtuu kävelemään sisään. Tällä hetkellä siellä on Elfan sisusteet ja kahden aikuisen vaatteet. Kuten arvata saattaa, minulla on suuria suunnitelmia vaatesäilytystä ajatellen. Ensinnäkin tila on liian pieni kahdelle, joten toisen on lähdettävä. Miehen kanssa on onneksi neuvoteltu sopuratkaisu, jossa hänen vaatteensa siirtyvät työhuoneen yhdelle seinustalle rakennettavaan liukuovikomeroon. 

Mittailujeni mukaan myös nykyiset Elfan sisusteet voisi siirtää työhuoneeseen. Meillä on ollut Elfaa aiemman kodin vaatehuoneessa, mutta jos tila toden totta jää vain minun käyttööni, haluaisin sinne mieluusti jotain viimeistellympää ja naisellisempaa. Vilkaisu Pinterestin haaveilukansiooni kertoo varmasti parhaiten, mitä tarkoitan. Mielikuvitusta rajoittaa komeron 2,5 metrin leveys, hankala kotelointi toisessa ja lattialämmityksen jakotukki toisessa nurkassa sekä nuo liukuovet, joiden vuoksi esimerkiksi lipastojen sijoittaminen kaappiin on hankalaa. Suunnitelmia kuitenkin rustaillaan ja ennen pitkää niitä ilmestyy blogiinkin. Antaa palaa, jos teillä herää joitain ajatuksia tai ehdotuksia!

P.S. Ihan hengitystä en suosittele pidättämään vaatekomeron valmistumista odotellessa. Tämä on enemmänkin sellainen joululahja itselleni -tyylinen projekti.