12 viikon liikuntaprojekti

Vaikka edellisessä postauksessa heiluttelinkin bikineitä, tarvitsen liikuntaa ennen kaikkea henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Lapsena ja nuorena minulla ei ollut liikuntaharrastuksia, joten olen joutunut opettelemaan liikunnan harrastamisen aikuisiällä. Herätys tapahtui jossain kaksivitosen kieppeillä, kun opiskelu ja istumatyö alkoivat oireilla ensimmäisen kerran. Suosikkilajikseni muodostui kuntosaliharjoittelu, kun taas ryhmäliikuntatunneista en ole koskaan nauttinut. Lenkkeiltyä on tullut jonkin verran, mutta siitä en oikein osaa ottaa tehoja irti.

Ennen äidiksi tuloa liikuntaharrastukseni oli ehtinyt muodostua jotakuinkin säännölliseksi, vaikka mikään aktiiviurheilija en ole koskaan ollut. Voin raskausajan erinomaisesti ja tein jalkakyykkyä vielä kahdeksannella kuulla. Jälkikäteen voi vain muistella, kuinka yksinkertaista liikunnan harrastaminen oli silloin. Lapsen saannin jälkeen olen viritellyt kuntosaliharrastusta useampaan otteeseen ja välillä yrittänyt luoda säännöllistä kotijumpparutiinia, mutta huonolla menestyksellä. Nyt alkuvuonna en ole liikkunut juuri lainkaan. Siispä kuntokuurini tavoite on luoda säännöllisen liikunnan tapa, jossa kävisin salilla ainakin kaksi kertaa viikossa ja harrastaisin jotain muuta liikuntaa, vaikkapa sitä lenkkeilyä 2-3 kertaa viikossa. Tavoite on siis 4-5 hikiliikuntakertaa viikkoon. Seurantajakson kesto olkoon klassiset 12 viikkoa alkaen tänään ja päättyen 21.10. - ja tietysti loppuelämä sen jälkeen liikunnallista elämäntapaa, heh.

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei sporttinen ulkomuoto kiinnosta liikunnassa yhtään. Tietenkin se motivoi. Painoa olen tosin lakannut seuraamasta jo hyvän aikaa sitten ja keskittynyt seuraamaan muutamaa kriittistä ympärysmittaa kehossani. Vyötärö on itselläni se paikka, joka kerää ylimääräisen ensimmäisenä ja josta se lähtee viimeisenä. En panisi pahakseni muutaman sentin kaventumista tältä kohdin, tosin se edellyttää liikunnan lisäksi myös ruokavalion tarkkailua. Siitä ehkä lisää myöhemmin...

Postailen projektin etenemisestä kerran viikossa. Lähinnä tarkoitus on käyttää blogia puuttuvan itsekurin korvikkeena. Edellisessä postauksessa ainakin Nanna, Zeta, Mia, Tibs ja Karla ilmoittautuivat treeniseuraksi, joten toivon heidän heittelevän virtuaalisia mätiä tomaatteja, jos lipsun tavoitteistani ilman perusteltua syytä. Saavat muutkin toki osallistua. Lupaan vastavuoroisesti tehdä saman, jos sitä toivotaan :)

perfektionismi

...iskee sillä hetkellä, kun bikinit kaivetaan esiin. Taidan valita hieman peittävämmän asun uimarannalle. Nämä Chloén bikinit jäävät tänäkin kesänä käyttämättä. (Kuinka mahtavat olisivat piparkakkureunaiset rusketusrajat?)

Ensi viikolla aloitan taas kuntosalin. Siis oikeasti. Löytyisikö blogiväestä tsemppiseuraa?

hellepäivän asu

Kaipa se on niin, että jos ei hellemekkoa Atsonpäivään mennessä niin ei koko kesänä. Tämä päivä on oltu kotosalla lukuunottamatta lyhyttä reissua, jolla kävimme miehen aloitteesta hypistelemässä elektroniikkaa ostamatta kuitenkaan mitään ja samalla söimme salaattilounaat Fasulla.

Eilen illalla sen sijaan olin vapaalla ystäväni kanssa. Kävimme syömässä Teatterin terassilla ja orastavan keski-ikäisyytemme aikuisuutemme tunnossa jatkoimme mummotunneliin, eli nelikymppisten suosimien ravintoloiden muodostamaan kujaan Helsingissä. Kotiintulo venähti sellaiseen kellonaikaan asti, etten oikeastaan muista, koska olisin viimeksi niin pitkään valvonut (tarkoittaa siis, että ehdin kotiin juuri parahiksi näkemään olympiatulen syttymisen).

Ivana Helsingin mekko on viimekesäinen ostos Seinäjoelta vaateliike Sipilästä, jonka takana ovat Muodin huipulle -kakkoskauden voittaja Linda Sipilä ja hänen äitinsä. Suosittelen käymään, jos tuolle suunnalle satutte! Lindan oman malliston lisäksi liikkeessä on paljon sekä kotimaisia että ulkomaisia merkkejä. Se, mikä kuvista ei käy ilmi, mutta jonka haluan kertoa on, että mekon puuvillakankaaseen on kudottu sydämiä ja revolvereja villin lännen hengessä, heh.

Jännä muuten seurata, miten säät vaikuttavat blogin kävijämäärään. Eilen ja tänään liikennettä on ollut verraten vähän, mikä kertoo joko omien juttujeni tasosta tai sitten siitä, että lukijat ovat keksineet kesän kuumimpana viikonloppuna muutakin tekemistä kuin nettisurffailun...

kesämeikkailuja

Aiemmin lupailin jo jotain juttua kesämeikkailuistani. Suurimman osan vapaa-ajastani kuljen edelleen meikittä, mutta niinä päivinä, kun tähän osa-alueeseen on tullut panostettua, kasvoillani on ollut ainakin näitä:

1. Aurinkopuuteri kuuluu tietenkin kesämeikkiin. Käytän silti vaaleaa sävyä, jotta voin huoletta roiskia menemään puuterin kanssa ilman että seurauksena on epätasaisia ja epäluonnollisia varjostuksia.
2. Meikkivoide. Monet jättävät meikkivoiteen kesällä kokonaan pois, mutta itse en osaa meikata ilman sitä. Tosin Diorin Nude on sen verran ohut, että sillä voi loihtia kesäilmoihinkin sopivan pohjan. Minulla on samasta tuotteesta kaksi eri sävyä, joista sekoitan kulloisellekin rusketusasteelle sopivan cocktailin. Vaihtoehtoisesti kasvojen eri osiin voi käyttää hieman eri sävyistä pohjaa luonnollisemman lookin saavuttamiseksi.
3. Chanelin kevätkampanjan poskipuna on ollut ahkerassa käytössä.
4. Romanssini YSL:n valokynän kanssa alkoi jo vuosikymmen sitten, mutta meillä meni poikki eräiden selkkausten takia (tiesittekö, että valokynä hohtaa diskoteekin UV-valoissa?). Tällä saa myös nopeasti loihdittua itselleen pöllömäisen lookin, jos ei ole varovainen annostelun ja levitysalueen kanssa. Tänä kesänä olen kuitenkin vähitellen uskaltautunut takaisin valokynän käyttäjäksi ja on-off-suhteessamme menee hyvin.
5. Diorliner on ostos lentokentältä. Olen aiemmin käyttänyt luomirajauksiin kynää, sillä pidän siitä, miten rajauksen saa pehmennettyä siveltimellä. Kokeilut tussimaisen rajauskynän kanssa ovat kuitenkin lupaavia. Tästä saattaa tulla uusi arkimeikin hittituote, kunhan käsialani paranee.

Kuljetteko te kesäisin meikissä vai meikitttä?

viimeinen lomapäivä

Viimeisen lomapäivän sää oli pilvinen, mutta ei se oikeastaan haittaa. Omasta mielestäni tämän kesän sää on toistaiseksi ollut mitä parhain. Helle ei ole ollenkaan minun juttuni! Totaalipilvisiä päiviä saisi tosin olla vähemmän, sillä blogikuvien otto alkaa varsinkin näin iltapuolella olla hankalaa.

Mistä oli viimeinen lomapäivä tehty? Teekupillisista, retkestä vadelmapusikkoon, liian pitkistä päiväunista, yhdestä heräteostoksesta ja siitä hieman levottomasta tunteesta, joka minut valtaa tähän aikaan vuodesta, kun alan odottaa vuodenajan vaihtumista.

CK:n korkkareita hipelöin jo täysihintaisina. Kun ne tulivat 40%:n alennukseen, sovitin niitä, totesin ne mukaviksi, mutta ajattelin, että ei nyt. Viime viikolla 50%:n alennuksessa jäljellä oli enää yksi pari, joka oli tietenkin minun kokoani. Tänään 60%:n kohdalla luovutin ja annoin kodin näille vaaleanharmaille kaunokaisille. Tiedän niiden olevan hyvä ostos, sillä omistan samat myös kiiltomustina, ja ne ovat yhdet mukavimmista korkokengistäni. Tänä vuonna on tullut ostettua paljon kenkiä ja ihan tarpeeseen, jonkinlaista vajausta on sillä puolella selvästi ollut.

Huomenna paluu töihin, mutta kesää en ole manaamassa pois, päinvastoin. My Summer Bucket List:illä on vielä paljon tekemättömiä juttuja!

inspiraatiota mustikoista

Inspiroiduin Caritan mustikkapostauksesta niin, että tänään, kun sateissa oli muutaman tunnin tauko, suuntasin pikkumiehen kanssa mustikkametsälle. Saalis ei ollut suuren suuri, mutta sitä saatiin. Kotiin tultua halusin tietenkin kuvata saavutukseni tänne blogiin. Mutta miten? En todellakaan jaksanut ruveta leipomaan eikä mitään jogurttia kummoisempaa rekvisiittaa ollut saatavilla. Oikeastaan halusin vain kuvata mustikat valkoisessa, keraamisessa kulhossa juuri kuten Caritakin oli tehnyt!

Joten tässä mustikkani nyt ovat. Ehken syyllistynyt vakavaan tekijänoikeusrikkomukseen, mutta halusin teidän tietävän, mistä inspiraationi tällä kertaa oli peräisin.

Olisihan se mahtavaa, jos voisi aina vain inspiroitua omasta fabulöösistä elämästään, mutta kyllä ainakin minun täytyy välillä hakea innoitusta muualta, jotta muistan, mikä omassa arjessani saattaa olla bloggaamisen arvoista. Mistä sitten haen sitä? Varmaankin vähän kaikkialta: lehdistä ja online-julkaisuista, mainoksista, Pinterestistä... Weheartit-tililleni olen kerännyt varta vasten sellaisia kuvia, joiden tunnelman haluaisin toisintaa omissa blogikuvissani - jostain syystä pidän tuosta sivustosta edelleen Pinterestiä enemmän. Kirjoittelen postausten aiheista listaa muistikirjaan ja joskus teen hämmentävän tarkkoja suunnitelmia tulevista postausaikatauluista. Harvemmin kuitenkaan päädyn noudattamaan niitä.

Ennen kaikkea tietysti inspiroidun toisista blogeista. Vaikka yritän välttää suoraa kopiointia, saattaa sitä tahallaan tai tahattomasti tulla luoneeksi samankaltaisia postauksia kuin jossain näkemänsä ja lukemansa. Pionit, macaron-leivokset, mustavalkoiset asukokonaisuudet, sampanjapullot, Starbucksin kahvit ja valkoiset henkarit - nimeä blogiklisee ja olen todennäköisesti syyllistynyt siihen (vai enkö juuri tehnyt kolme postausta asuntomessuista?) Satunnaisesti huomaan, että omakin blogini on saanut olla inspiraation lähteenä. Kopioinnista ei kannata ketään lähteä syyttelemään, sillä aika samat aiheethan täällä lifestyleblogien valtakunnassa lopulta kiertävät. Voisi miltei sanoa, että koko homman juju on se, että ideat lähtevät liikkeelle ja alkavat elää omaa elämäänsä muuntuen ja uusiutuen.

Okei kanssabloggaajat ja blogittomat, teidän vuoronne. Mistä te inspiroidutte?

asuntomessut 2012: julkisivuja

Messupostausten päätteeksi vielä kuvia itse messualueelta ja talojen julkisivuista. Vuoreksessa ei juuri perinnetaloja nähty, vaan ilme oli pääasiassa graafinen ja pelkistetty. Värimaailma puolestaan oli lähinnä mustaa ja valkoista, jonka joukossa oli jonkin verran kellertäviä ja tiilenpunaisia sävyä. Musta puupinta, valkoinen rappaus ja näiden molempien yhdistelmä olivat suosittuja. Mustaa tai hiilenharmaata rappausta oli myös käytetty useammassa kohteessa.

Oikealla Jämerä-loftien (kohteet 30 ja 31) jylhää rivistöä.

On muuten mielenkiintoista vierailla asuntomessualueilla uudelleen vuosien päästä, kun taloissa on jo oikeasti asuttu (niitä on ehkä ehditty jo korjata ja remontoidakin) ja messualueen todellinen luonne asuinalueena tulee esiin. Voisin kuvitella, että Vuoreksen pientaloalue näyttää varsin hauskalta ensi vuosikymmenelläkin, sikäli kun talojen kunnosta pidetään huolta. Ilme oli monimuotoinen mutta yhtenäinen.

Aeroc-kivitalo Louhi (kohde 27), jossa oli erikoinen pyöristetty ikkunakulma.

Estelle (kohde 20).

Tämä hiilenharmaa Terca tiilitalo Mustikka (kohde 12) oli yksi suosikeistani, ainakin mitä ulkomuotoon tulee. Virkistävää nähdä välillä myös tiiliverhousta! Vastapäinen talo Mutteri oli peräti punatiiliverhoiltu kuin takaumana 80-luvulta. Onkohan tiilipinta pientalorakentamisen seuraava trendi?

asuntomessut 2012: sisustuskuvia

Asuntomessupostauksista seuraavaksi kokoelma kuvia satunnaisista sisätiloista. Kaksi suosikkikohdettani esittelin aiemmassa postauksessa.

Villa Pärssisen (kohde 33) keittiö oli talon yläkerrassa, mikä on tavallaan hauska idea ja tuttu esimerkiksi viime vuoden asuntomessujen Aitta-talosta. Perheenäiti ei voi kuitenkaan olla miettimättä ruokaostosten raahaamista portaita ylös... ja sitten taas roskien viemistä alas...

Casa Fortessa (kohde 37) oli paljon betonipintaa ja yksi vierailemieni kohteiden kauneimmista keittiöistä. Etenkin tuo mattamusta kaapistoseinä on hieno.

Tämä välimerihenkinen terassi löytyy Aeroc-kivitalo Louhesta (kohde 27). Kartellin Masters-tuolit toimivat oivallisesti terassikalusteina. Terassilla oli myös pikkuruinen uima-allas.

Villa Ilo (kohde 26) on varmaankin yksi messujen suureellisimpia kohteita loft-henkisellä tilallaan, vaikka jätti minut hieman kylmäksi. Komeahan se tietysti oli. Portaat toimivat avaran tilan katseenvangitsijana ja kokovalkoisuutta rikkoo päätyseinien ruskea tehosteväri.

Well, hello... Kitty?

Villa Ilon päämakuuhuoneen yhteydessä oli niin ikään pukeutumishuone, harmi että tämän tilan stailaus oli jäänyt puolitiehen.

Ehkä tämä Harri Koskisen tyyliin toteutettu keskeneräinen minimalismi on enemmän minun juttuni (kohde 16, Jämerä-Onni).

Valitettavasti kuvien laatu on hieman sitä ja tätä. En ole vielä kovin sinut uuden objektiivini kanssa. Lisäksi kamerani asetukset eivät tahtoneet pysyä vaihtelevien valaistusolosuhteiden perässä, kun kuvan ottoon ruuhkaisessa näyttelyssä oli yleensä vain muutama sekunti aikaa. Ajan kanssa ja kokeneemman kuvaajan käsissä laajakuvaobjektiivilla voi kuitenkin saada varsin mukavaa jälkeä, katsokaa vaikka Avaruusasema-blogin messukuvia.

asuntomessut 2012: kaksi suosikkiani

Messukuvia riittää useampaan postaukseen, mutta ajattelin aloittaa kahdella suosikkikohteellani. Toinen edustaa kivitalorakentamista ja toinen elementtirakenteista puutaloa. Molempia yhdistää yksitasoisuus ja likimain L:n muotoinen pohjaratkaisu, eräänlaisia puoliatriumtaloja siis.

Lammi-kivitalo Villa Hessessä oli mielestäni suunnilleen kaikki kohdallaan. Joskus nämä uudet jämerät kivitalot saattavat muuttua kolkoiksi kivilinnoiksi, joita eivät mitkään villahuovat sohvanselustalla pelasta. Pidin tavasta, jolla tähän taloon oli tuotu lämpöä jo julkisivuun. Punatiili sopii loistavasti mustavalkoisen, pelkistetyn ilmeen kaveriksi, ja mustaksi maalatut riukuaidat pehmentävät ja keventävät tunnelmaa, kun joka puolella ei ole pelkkää harkkomuuria.

Leveällä puutavaralla päällystetty, purjekattoinen terassi suurine lasiovineen on kerta kaikkiaan upea. Sisältä löytyy pinnoitettu betonilattia, joka osaltaan mahdollistaa sen, ettei tässä talossa ole listoja juuri missään.

Keittiön yleisvalaistus on toteutettu valokattona. Tuollaisia lasisia, alumiinikehyksisiä keittiö- ja kylpyhuonekalusteiden ovia näkyi messuilla monessa kohteessa. Luulin, että tämä kiiltäväpintaisten kalusteiden muoti oli jo hiipumaan päin, mutta ilmeisesti olin väärässä. En välittömästi rakasta ajatusta lasipintaisista ovista, mutta varmaan parin vuoden päästä, kun näitä näkee joka paikassa, ne ovat minustakin tosi ihania.

Pohjaratkaisu vaikuttaa toimivalta ja muuntelukelpoiselta. Lastenhuoneen voi jakaa myöhemmin kahteen osaan ja lopulta purkaa kokonaan pois, jolloin keittiöön ja olohuoneeseen aukeaa lisää tilaa.

Kosteissa tiloissa ei ole kikkailtu laattavalinnoilla ja valaistus on toteutettu kattoon upotettuna juovana. Itsekin valitsisin kylpyhuoneen pintamateriaaleiksi mahdollisimman eleettömät ratkaisut. Miksi ylipäätään kodin jokaisessa kosteassa tilassa pitäisi olla eri laatat, eikö yhtä hyvää voi käyttää joka paikassa? Kodinhoitohuoneesta aukeaa muuten suora linja walk-through-closetiin, päämakuuhuoneeseen ja talon toisessa päädyssä sijaitsevaan kylppäriin. Minun ei varmastikaan tarvitse kertoa teille, miten mahtava tuollainen vaatehuone olisi - hieman miinusta tulee kuitenkin puutteellisesta valaistuksesta,

Toinen suosikkikohteeni oli Kodikas-talojen Estelle. Tässä talossa pidin kovasti 70-luvulta lainatusta L-muotoisesta pohjasta. Joku toinen saattaisi kauhistella käytäviin kuluvia hukkaneliöitä. Sisäpihaa reunustaa kaunis pergola - hyvä idea jättää terassi kattamatta, jolloin valo pääsee vapaammin sisälle. Estelleä vastapäätä sijaitsi vielä yksi pohjaratkaisun perusteella etukäteen merkkaamani kohde, atriumpihainen Omatalo Ruusuvuori. Se kuitenkin osoittautui pettymykseksi toteutuksensa puolesta, minkä pistän osittain sirpaleisten ikkunapintojen piikkiin.

Sisustuksesta ei oikeastaan sen enempää kuin että tuo hiilenvärinen tiilitakka on ihana. Tässäpä toinen tapa tuoda lämpöä ja vaihtelua valkoisen kivitalon sisämateriaaleihin.

Seuraavissa postauksissa vielä lisää julkisivuja ja poimintoja sisustuksista.

messuvisiitti

Vietettiin päivä Tampereen Vuoreksessa messutaloja kierrellen. Mitään suurta elämystä ei tullut vastaan, mutta joukossa oli paljon kauniita sisustuksia ja hienoa arkkitehtuuria. Uutta objektiivia tuli testattua tositoimissa, lisää kuvia ja tarkempaa raporttia tulossa huomenna.

asuntomessuille

Tällä viikolla olen taas lomalla. Kun säät ovat olleet mitä olleet, on monessa blogissa kaivettu jo kynttilät esiin. Täällä myös. Ihan niin pitkälle en ole mennyt, että olisin oikeasti polttanut niitä, joku roti sentään! Eilen sadesäällä kävimme pojan kanssa Ikeassa lihapullilla ja samalla ostin kuvan Fenomen-tuikkukynttilät, jotka on tarkoitettu kellumaan vedessä. Minusta ne sopivat hyvin tavallisten, alumiinirasiaan valettujen tuikkukynttilöiden tilalle, muoto on kaunis eikä tule metallijätettä.

Huomenna tai ylihuomenna on tarkoitus suorittaa täsmäisku asuntomessuille. Olen kartoittanut messuluettelosta etukäteen kiinnostavimmat kohteet ja ainakin nämä haluaisin käydä katsomassa:

• 13. Mutteri: hauska muoto ja raikas sisustus
• 14. Villa Hesse: tyylikäs kivitalo yhdessä tasossa
• 15. Vuorela: kompakti, raikas lapsiperheen koti
• 16. Jämerä-Onni: Harri Koskisen sisustus kiinnostaa, vaikka kuvia ei vielä katalogiin saatu
• 19. Ruusuvuori: moderni versio 70-luvun atriumtalosta
• 20. Estelle: moderni versio 70-luvun puoliatriumtalosta
• 26. Villa Ilo: aika hulppean näköinen kohde
• 32. Käpylä 163: Helsinki-pientalo toteutettuna
• 33. Villa Pärssinen: messujen kiinnostavin arkkitehtuuri
• 37. Casa Forte: betonipinnat nähtävä luonnossa 

Kamera lähtee luonnollisesti mukaan ja linssiksi ajattelin ottaa uuden, laajakulmaisen Sigman 10-20 mm f3.5 objektiivini, blogikuvien ottamisessa rakastamallani kiinteävälisellä 50-millisellä kun ei oikein sisustuskuvauksessa tee mitään. Mitään ihmeitä en kuitenkaan odota, sillä ensinnäkin kauniin valotuksen saamiseksi tämä objektiivi vaatisi oikeastaan seurakseen jalustan (jota en todellakaan ota mukaan) ja toisekseen kuvaaminen messuvieraiden kansoittamassa ja esteköysin rajatussa ympäristössä on vähän niin ja näin. Kolmannekseen suurin osa ajasta taitaa mennä 2-vuotiaan vahtimiseen. Mukava kuitenkin päästä testaamaan objektiivia käytännössä!

silitysterapiaa

Viimeisen puolen vuoden aikana olen ottanut tavaksi lakanoiden silittämisen. Ennen sulloin lakanat aina pesukoneesta suoraan kuivuriin, josta ne tulivat ulos niin ryppyisinä, ettei mikään kiskominen tai venyttäminen enää auttanut. No, kyllähän sitä vähän ryppyisemmilläkin lakanoilla nukkuu, mutta minulle silittäminen on rauhoittavaa terapiaa. Terapeuttinen merkitys on myös järjestyksessä olevalla liinavaatekaapilla, jossa silitetyt lakanat makaavat siisteissä pinoissaan. Voin aina mennä tuijottelemaan sitä ja todeta, että edes yksi asia kodissani on kauniisti järjestyksessä, vaikka muualla ei ihan näin olisikaan. Mankelikin voisi olla kätevä apuväline, mutta toistaiseksi en ole vielä asunut sellaisessa kodissa, jossa mankelille olisi riittävästi tilaa.

Samoihin aikoihin silityspäätöksen kanssa kävin läpi liinavaatekaapin sisällön ja luovuin kuluneista ja tarpeettomista vuodevaatteista. Joukossa oli esimerkiksi monenmoista kirjavaa printtiä, jota ei ollut tullut käytettyä. Kuinka paljon liinavaatteita kolmihenkinen perhe loppujen lopuksi tarvitsee? Esimerkiksi vanhempien parisänkyä varten jätin kolme lakanasettiä, joista olen oikeastaan käyttänyt vain kahta.

Nämä tähtikantatut Lexingtonin tyynyliinat kuuluvat paljon käytettyihin suosikkeihini. Loput valkoiset pussilakanat ja tyynyliinat ovat Ikean puuvillasatiinia. En hennonut ostaa koko petausta Lexingtonilta, mutta jo pelkkä tyynyliina tuo nukkumaanmenoaikaan kivan pienen lisänsä. Samaa filosofiaa siitä, että kaiken haluamansa sijaan voi saada pienen osan tai osan kerrallaan, yritän muuten soveltaa muillakin elämänaloilla, materian puolella ainakin pukeutumisessa, kosmetiikassa ja sisustamisessa.