enemmän ja vähemmän ikuisia

Kodinparannusviikot jatkuvat. Ainaisessa säilytystilan puutteessa hankin eteisen ja olkkarin väliselle käytävälle vielä kolmannenkin Ikean Malm-lipaston. Väriksi valitsin tällä kertaa mustaa lähentelevän tummanruskean, jonka toivon tuovan ryhtiä lipastoriviin. Sitä paitsi näytää paremmalta, kun nuo kaksi valkoista lipastoa eivät ole rinnakkain. Ne ovat nimittäin kellastuneet ajan saatossa ja eri ikäisinä ovat myös hieman eri värisiä.

Malm-lipastot kuuluvat paljon inhoamiini väliaikaisratkaisuihin. Mielummin olisin tuohonkin hankkinut sitä ihtiään, mutta budjetin ja alati aivoissa raksuttavan "me lähdetään tästä kohta" -ajatuksen vuoksi koti muistuttaa aika ajoin Ikean katalogia. Varmasti Malmit saavat seurata mukanamme jatkossakin, mutta en jaksa uskoa näiden lastulevykehikoiden siirtyvän isältä pojalle.

Valaisinostosten suhteen olen kuitenkin ollut pitkäikäisemmällä linjalla. Taustalla näkyy katossa (liian matalalla) roikkuva Artekin A330S, joita on tarkoitus tulla eteiskäytävälle kaksi. Pakkauksen teksti saattaa hyvinkin pitää paikkansa, eihän katossa roikkuva valaisin juuri edes kulu käytössä.

Uudesta lipastosta vielä sen verran, että suosikkijuttuni siinä on aukeava yläkansi, jonka alla on peili ja laskutilaa esimerkiksi koruille. Alapuolisissa laatikoissa voi säilyttää vaikka meikkejä. Vaikka tuossa yllä mollasinkin Ikeaa, niin pakko myöntää, että monia heidän ratkaisujaan ei voi olla rakastamatta!

salainen puutarha

Tässä paikassa on jotain tyttökirjoista tuttua. Kartanon sivurakennus on vuorattu kukilla sekä sisä- että ulkopuolelta. Pääosassa ovat valtavat niput ruusuja, tuoreita, lakastuneita ja muovisia. Kahvilassa on yleensä vain muutama asiakas, paikkaa emännöivä vanha rouva istuu merenpuoleisella terassilla ja pelaa Angry Birdsiä. Vielä tänään lämpimassä sumusäässä tarkeni juoda teekupposet ulkosalla valkoisissa korituoleissa, joihin on valmiksi aseteltu huopia tulijoita varten.

Tamminiementien kahvila 

Tamminiementie 8, Helsinki

(Meilahden kartanon vieressä)

ihanat ilset

Kuka muistaa, mitä näillä säillä pistettiin jalkaan silloin kymmenkunta vuotta sitten, kun kumppareita pitivät julkisella paikalla vain suoraan pellolta tulleet maajussit ja alle 7-vuotiaat? Kauppojen kumpparivalikoima koostui mustista ja metsänvihreistä Nokialaisista, mutta toista on nyt. Eilen aamulla bongasin työmatkalla ainakin hopeanväriset Hunterit, keltaiset Hai-saappaat, valkoiset Kontiot ja yhdet nimettömäksi jääneet punaiset kaunottaret, joissa oli somat rusetit. Omat saappaani ovat Ilse Jacobsenin, tarkempia kuvia löytyy tästä viimekeväisestä postauksesta.

kynttilät syttyy

Viikonloppu mennä hurahti sisustus-, siivous- ja järjestelymanian kourissa. Olohuoneen matoista alkanut pesänkohennusvietti levisi eteisen ja kylpyhuoneen puolelle ja johti siihen, että moni asia on nyt iloisesti levällään. Kuvamateriaalia ei sateisen päivän hämärässä kuitenkaan syntynyt. Sen sijaan innostuin illalla kuvaamaan kynttilöitä, joita saa taas polttaa sydämensä kyllyydestä.

Pienet portaat johtavat ovelle, josta ei tiedä, minne se vie. Veistos on itse asiassa pojan kastemalja. Se toimii kauniisti myös lyhtynä, kun maljaosaan asettaa tuikkukynttilän.

matot muovissa

Totesin aiemmin, että olohuoneen matto kaipasi uusimista. Tänään aamupäivällä kävinkin suht reippaasti ostamassa nämä Formen matot, joita olin tosin ehtinyt jo tovin ihailla verkkosivuilla. Kuten näkyy, uusien mattojen värimaailma ei oikeastaan poikkea edeltäjästään lukuunottamatta mustaa lointa. Niissä on puuvillan ohella myös paperinarua tuomassa ryhtiä. Ennen kuin vapautan matot kääreistään ja ryhdyn niitä sovittelemaan, on kuitenkin edessä lauantaisiivous ja lattioiden pesu...

soittimet sisustuksessa

Muutama päivä sitten mies lähestyi minua sisustusideallaan: kotiin olisi kuulemma saatava sähkörummut. Eikä nyt ollut kyse mistään pikkupaukuttimista vaan täysimittaisesta setistä, joka veisi lattiapinta-alaa ainakin 2-3 neliömetriä! Sanomattakin lienee selvää, että meillä ei ole sellaista tilaa. Ei ole vielä selvinnyt, oliko ehdotuksessa kyse minuun kohdistuvasta provosointiyrityksestä (niitäkin on säännöllisesti nähty) vai käveleekö mies jossain vaiheessa ovesta sisään isojen laatikoiden kanssa.

Ei minulla oikeasti ole mitään soittimia - ei edes rumpuja - vastaan. Kulutin itse aikoinaan pianonsoitonopettajien hermoja 13 vuoden ajan. Piano ei seurannut mukaan opiskelijaboksiin, mutta haaveilen, että jonain päivänä asun kodissa, jossa on riittävästi tilaa ja yksityisyyttä pianolle tai vielä parempaa, flyygelille. Eräällä soitonopettajistani oli olohuoneessaan valkoinen flyygeli, muistan kovasti ihailleeni sitä. Olisi hiukan eri juttu soitella sellaista järvelle aukeavien ikkunoiden äärellä à la Richard Clayderman kuin mitä soittoläksyjen jauhaminen oli aikoinaan hämärissä musiikkiopiston kopperoissa...

Tätä kitaraa osaan näppäillä vain muutaman soinnun ja yhden rockballadin verran. Oppia ikä kaikki?

statement-kaulus

Pääntietä kehystävät kaulukset vilahtelevat tänä syksynä niin vaatteissa kuin koruissakin. Oma panokseni statement-kaulakorujen muotiin on ollut tällaisen kauluksia muistuttavan korun hankinta. Söpön tyttömäinen ja kuitenkin täyttä rautaa? Moni ketjuliike on tehnyt oman versionsa, mutta parhaiten itselleni sopivan löysin kuitenkin Glitteristä. Jos en ole ihan väärässä, identtinen koru komeilee myös Suomen Costume-lehden ensimmäisen numeron kansikuvassa.

Mitä mieltä olette kaulustrendistä tai statement-koruista ylipäätään?

my favorite things

Raindrops on roses and whiskers on kittens

Bright copper kettles and warm woolen mittens

Brown paper packages tied up with strings

These are a few of my favorite things

When the dog bites

When the bee stings

When I'm feeling sad

I simply remember my favorite things

And then I don't feel so bad

(Rodgers and Hammerstein)

shake it, baby

Tuntuu, että viime keväänä ja kesälläkin tässä perheessä oltiin koko ajan sairaana: flunssaa flunssan perään. Tänä syksynä on yritetty ottaa etumatkaa pöpöihin muun muassa lisäämällä kasviksien, hedelmien ja marjojen määrää ruokavaliossa. Isoäitien konstit kunniaan! Hyvänä apuna toimii blenderi. Pirtelömuodossa kun tulee huomaamattaan nauttineeksi parikin hedelmää ja kulhollisen marjoja.

Reseptit on laadittu "mitä kaapista löytyy" -periaatteella. Tähän cocktailiin laitettiin punaisia viinimarjoja, omenoita, persikoita, banaania ja turkkilaista jogurttia. Viinimarjojen maku on aika kirpeä, mutta banaani pehmentää vähän. Minua kiinnostaisi kokeilla myös ns. viherpirtelöitä, mutta toistaiseksi olen kerännyt rohkeutta. Salaattinipun yhdistäminen mustikoihin kun kuulostaa - ahem - eksoottiselta.

Asumiskuvioita on mietitty lähes koko ajan ja kotoa löytyvät sisustuslehdet plärätty hiirenkorville. Haaveilu ja suunnitteleminen ovat melkeinpä projektin kuin projektin parhampia vaiheita, mutta arvaatte varmaan, miten malttamattomana haluaisin jo siirtyä eteenpäin. Ja juuri nyt sitä kärsivällisyyttä tarvittaisiin!

kuvissa Ikean Arild-divaani

Tässä muutama kuva perjantaipostauksen divaanista sijoituspaikassaan ikkunan alla. Otin kuvat vaihtelun ja harjoituksen vuoksi laajakuvaobjektiivilla, vaikka en oikeastaan pidä siitä asuntomyynti-ilmoitusta muistuttavasta fiiliksestä, joka kuvaan tulee. Kokonaiskäsitys on tietysti parempi. Blogikäyttöä ajatellen laajakuvaobjektiivia parempi hankinta olisi ollut jokin kiinteävälinen, nykyistä 50-millistäni laajakulmaisempi objektiivi.

Valokuvaushöpinät sikseen, divaani toivon mukaan tulee osoittautumaan paremmaksi hankinnaksi. Tuolla paikalla majaili aiemmin mustaa nahkaa oleva Ikea Klippan-sohva, jonka hankimme miehen kanssa ensimmäiseen yhteiseen kotiimme. Tässä(kään) kodissa ei ole tilaa kunnon sohvakalustolle, joten sellaisen hankkiminen on lykääntynyt tulevaisuuteen. Divaani sen sijaan sopii tilaan, sillä se ei peitä ikkunaa ja siltä voi rennosti seurailla vastapäisellä seinällä sijaitsevaa telkkaria.

Kaluste on kaltaiselleni hukkapätkälle oikein sopivan mittainen, mutta miehellä nilkat roikkuvat reunan ulkopuolella. Ajattelinkin laittaa seuraavaksi tilaukseen saman sarjan rahin, sillehän on hyvin tuossa tilaa. Tarvittaessa rahi voi toimia vieraiden istuimena ja oikean sohvaryhmän korvikkeena. Nyt kun sisustamisen makuun on päästy, kaipaa divaani seuraksensa muutamaa tyynyä ja mattokin pitäisi uusia. Vaikka tuhot eivät kuvassa erotukaan, äitini kutoma matto on valitettavasti kärsinyt lapsi- ja pupuperhe-elämästä niin, etteivät mitkään pesulareissut enää auta.

Olen luonnollisesti miettinyt jo sijoituspaikan divaanille ja rahille seuraavassa kodissa. Tämä sopisi hyvin sinne 20-neliöiseen pukeutumis-ateljee-naistilaan, tirsk.

nälkä

Tänään on Punaisen Ristin nälkäpäiväkeräyksen viimeinen päivä. Sain sekä Moanalta että Karlalta haasteen osallistua Blogiäidit ruokkii -keräyslippaaseen. Tavoite 500 eurosta on jo toteutunut yli tuplasti, mutta avun tarpeella tuskin on kattoa!

Myönnän, että lapsen saannin jälkeen ajatus siitä, että jossain on äiti tai isä, joka ei voi antaa ruokaa lapselleen, on tuntunut entistä sietämättömämmältä. Tuskinpa kuitenkaan kukaan haluaa jaotella lapsellisia tai lapsettomia eri kategorioihin kyvyssä tuntea myötätuntoa. Siispä haastan kaikki tätä lukevat bloggaajat osallistumaan vielä tämän päivän aikana joko Bloggaajien keräyslippaaseen tai edellämainittuun Blogiäitien keräyslippaaseen. Myös teidät lukijat on haastettu kaivelemaan kolikkopussianne, kun näette keräyslippaan kadunkulmassa. Moni on varmaan niin jo tehnytkin, eikö?

ei paha, itse asiassa aika hyvä

Viikosta tuli juuri niin kiireinen kuin viime kirjoituksessa ounastelinkin. Kun tänään vaelsin automarketissa verisuoni otsassa tykyttäen, taisi leipomotiskin myyjä lukea naamastani tilanteen vakavuuden ja myi minulle kolme vaaleanpunaista leivosta, vaikka oikeastaan olin ostamassa vain karjalanpiirakoita.

Kotiin päästyäni ryhdyin kuorimaan paketistaan uutta nahkadivaania, joka saapui jo oikeastaan keskiviikkona, mutta kummallakaan meistä ei ole ollut aikaa tai energiaa kaivaa sitä esille ennen tätä. Divaani on Ikean Arild-mallistoa. Ensinäkemältä olen oikein tyytyväinen ja toimitusaikakin oli huomattavasti lyhyempi kuin alunperin luvatut 26 arkipäivää. Parempia kuvia itse divaanista tulee varmaankin jo tämän viikonlopun aikana.

Nyt potkaisen siis korkkarit nurkkaan ja ryhdyn nauttimaan edessä olevista vapaapäivistä. Teekuppi kädessä maailma muuttuu aina vähän paremmaksi paikaksi. Teillä lukijoillakin on vielä hetki aikaa täyttää blogin sivupalkista löytyvä kysely ja osallistua 50 euron lahjakorttien arvontaan. Lahjakortit käyvät useisiin tunnettuihin liikkeisiin, tästä voitte kurkata tarkemmin, minne. Voit hyvin täyttää kyselyn, vaikka olisit vastannut kysymyksiin jo jossain toisessa blogissa. Kaunis kiitos kaikille kyselyn täyttäneille!

maanantain piristys

Tähän maanantaihin tuli lähdettyä jo valmiiksi vähän väsyneenä; kaksivuotiaan yöt ovat olleet viime aikoina rikkonaisia. Edessä on raskas työviikko ja paljon muitakin tärkeitä juttuja. Onneksi tiedossa myös muutama hauska asia: kampaajakäynti, uuden sohvan toimitus, viikonloppuna ehkä pyörähdys Habitaressa...

Ajattelin, ettei ripaus onnea olisi pahitteeksi viikon koitoksiin. Siellähän se onni odotti, nurmella hiekkalaatikon vieressä.

hiippari pakettipellossa

Asuntonäyttö ja tuulinen syyspäivä antoivat syyn lähteä ensi kertaa ulkoiluttamaan tällä viikolla saapunutta Burberryn trenssiä. Välikausitakki oli ollut ostoslistalla jo pitkään ja blogissakin sitä tuli pohdittua useampaan otteeseen. CPU-postauksessa vihjasin jo, että trenssi oli lähtenyt tilaukseen. Tilauspaikka oli itse asiassa Stockmannin tavaratalo, joka myi tätä mallia yllättäen nettikauppoja kilpailukykyisempään hintaan.

Hinta totta kai kirpaisi hieman, mutta viisaammat ovat kertoneet, että tässä on nyt sellainen vaate, jota tulee pidettyä iät ja ajat. Malli on "Buckingham", jonka pintamateriaali on kulutusta kestävää ja kosteutta hylkivää puuvilla-polyester-sekoitetta. Vekkejä tai ryppyjäkään ei materiaaliin ilmestynyt tällä ensimmäisellä reissulla, jolla sentään istuttiin autossa melkein tunti. Väriksi valitsin mustan, sillä kokemukseni vaaleista päällystakeista ja äidin syliä kaipaavasta taaperosta eivät ole rohkaisevia. Toisaalta olen jo saanut huomata, että kotiimme levittäytyneet kaninkarvat ja muu valkoinen nöyhtä erottuvat myös brittivalmisteisessa mustassa vaatteessa.

Trenssin hankintaa harkitseville tiedoksi, että vaikka Burberry vaikuttaa hyvältä ostokselta, en epäile, etteikö ylläolevia kriteereitä täyttävää takkia löytyisi muiltakin merkeiltä. Kannattaa vain jo kaupassa arvioida materiaalin laatua ja testata, jääkö siihen ryppyjä esimerkiksi helmasta rypistämällä.

Miehellä oli työpäivä ja olimme liikkeellä pojan kanssa kahdestaan, joten postauksen kuvat on otettu ihan itse keskellä kesantopeltoa, siitäpä otsikko. Itsensä kuvaaminen ulkoilmassa jalustan ja kaukolaukaisimen kanssa on niitä asioita, joita en vielä vuosi sitten uskonut koskaan tekeväni. Kai se on niin, ettei omelettia voi tehdä rikkomatta munia ja tyyliblogia kirjoittaa olematta vähän omituinen hiippari.

todella upeeta

Blogimaailmassa vallitsee tänään kepeä mieliala. Perjantaipäivä tuo varmaan osansa asiaan, mutta muutenkin tuntuu, että monella on ollut tänään jakaa hyviä uutisia. Tai ehkä katselen itse maailmaa hieman värittyneiden lasien läpi. Viikko on nimittäin ollut tähän asti erinomainen. Pitääpä laittaa lotto vetämään lauantaina ja katsoa jatkuuko putki, hah.

Viikon paras uutinen ja syy sille, että korkkasimme pullon (huokeaa) sampanjaa on, että pääsemme etsimään itsellemme uutta kotia. Keväällä tekemämme talokauppa puretaan kiinteistössä paljastuneiden seikkojen vuoksi. Vaikka toimenpide viekin meidät takaisin lähtöruutuun, olemme äärettömän onnellisia siitä, että voimme siirtyä eteenpäin tämän puoli vuotta kestäneen prosessin jälkeen. Täällä laitetaan siis etuovi, jokakoti ja oikotie laulamaan siinä toivossa, että meille sopivat neliöt jostain löytyvät.

Yksi blogimaailman aiheista tänään on ollut puhe salaperäisestä Inspiration-konseptista. Minäkin olen lupautunut mukaan ja on ollut mukava huomata, että niin on moni aktiivisesti seuraamistani blogeistakin. Ainakin Luumutar, lili's, Lumo Lifestyle, Happy Days, Syyskuun kuudes ja Sweet Life by Carita ovat kertoneet tänään asiasta ja muitakin varmaan on vielä tulossa. Todennäköisesti lukulistallani on myös niitä, jotka ovat yhteistyöstä kieltäytyneet. Kaiken kaikkiaan on kerrottu, että mukana on kolmisensataa blogia ja että konsepti pyörähtää käyntiin lokakuussa. Itse blogit eivät kuitenkaan muuta mihinkään, eli voit lukea lisbet e.:tä edelleen tässä samassa osoitteessa, joka on muuten ollut jo jonkin aikaa oma domainini www.lisbet-e.com. Vanha blogspot-osoite toimii edelleen, mutta arvostaisin, jos päivittäisitte blogiini osoittavat linkit.

Lisäksi toivon, että antaisitte hetken arvokasta aikaanne täyttämällä oikeasta sivupalkista löytyvän lukijatutkimuksen.

Skål!

naisena lentokoneessa

Maanantaisoturi täällä hei. Viime viikko tuli oltua aika tiiviisti matkan päällä ja lentokentän kautta kuljettiin pariin otteeseen. Reissussa mukana ollut kosmetiikka on edelleen purkamatta...

Kuiva kosmetiikka matkustaa helposti meikkipussin virkaa tekevässä Longchampin pikkulaukussa, mutta tämä minigrip-pussein käytävä terrorisminvastainen sota vie aika ajoin hermot. Aika tarkkaan saa valikoida mukaan lähtevät nesteet, jos ei halua luovuttaa laukkuaan hihnalle. Tällä kertaa onnistuin jättämällä shampoon ja hoitoaineen kotiin. Totta on, että parin päivän reissu isovanhempien luokse ei välttämättä vaadi mukaan koko meikkiarsenaalia, mutta romanttinen karkumatka viinitilalle ehdottomasti vaatii...

Olen ihan heikkona kaikkeen matkakokoiseen. Tämä Diorin suloinen sivellinsetti on ostos Helsinki-Vantaalta. Se sisältää minimittaisen siveltimen poskipunalle (käytän sitä myös aurinkopuuteriin), meikkivoiteelle, luomivärille ja huulipunalle. Huulisivellin jää tosin itselläni käyttämättä. Olisin ottanut tilalle mielummin vaikka toisen luomivärisiveltimen. Hyvin ovat tosin nämäkin riittäneet ja siveltimet ovat varsin laadukkaita. Tekisi mieli hankkia Diorin siveltimiä kotikäyttöönkin.

Millaisia niksejä teillä on pakkaamiseen ja kosmetiikkaan liittyen?

Edit: mietin vielä uudelleen tuota otsikkoa; ihan hyvin miehelläkin voi olla vastaava ongelma.

mistä on blogini tehty?

Pari postausta taaksepäin pohdin blogini rönsyilevää aihepiiriä. Sain hyvän syyn listata keskeisimpiä aiheitani toteuttamalla tämän Vaaleanpunaisen hirsitalon Marjan antaman haasteen:

Kerro kymmenellä kuvalla, mistä aineksista sinun blogisi on tehty. On haastavaa rajoittaa koko blogin aihepiiri kymmeneen kuvaan! Haasta viisi bloggaajaa samaan, ja muista kertoa keneltä itse sait kuvahaasteen! Mistä sinun blogisi on tehty… sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista?

Ennen kaikkea blogini taitaa olla tehty haaveilusta, muistikirjoista ja teekupposista... näillä eväillä syntyvät useimmat postaukseni. Ihailen toimeliaita bloggaajia, jotka pyöräyttävät käden käänteessä upeita leivonnaisia, tuunaavat äitiysmekosta iltapuvun ja kertovat vierailuistaan kiinnostavissa tapahtumissa. Blogini on kuitenkin omistajansa näköinen ja sisältää enimmäkseen kotioloissa harrastettua fiilistelyä.

Blogissa on meneillään ikuisuusprojekti, jossa pohditaan, editoidaan ja täydennetään vaatekaapin sisältöä. En kutsu itseäni muotibloggaajaksi, sillä seuraan trendejä aika vähän. Tavoitteenani on käytännöllinen, yhdistelykelpoinen ja laadukas garderobi.

Toisaalta tämäkään bloggaaja ei ole immuuni kauniille asusteille, kengille ja laukuille.

Shoppailu, tuotemerkit ja kaupallisuus ovat läsnä blogissani, vaikka toivonkin edustavani kuluttamisen maltillista haaraa.

Olennainen osa lisbet e:tä on itsensä hemmottelu esimerkiksi herkkujen, viinilasillisten ja hyvien elokuvien muodossa. Olen sen arvoinen!

Perhe-elämä ja siihen liittyvä arki tulevat postauksissa esille, vaikka inhorealismin jätänkin blogin ulkopuolelle.

Blogissani matkustellaan tuttuihin ja tuntemattomiin paikkoihin. Vaikka viimeaikaiset reissuni ovat suuntautuneet lähinnä kaupunkikohteisiin, minulla on toinenkin matkailuun liittyvä intohimo: harvaan asutut ja syrjäiset seudut. Olisi mahtavaa kirjoittaa matkapostauksia vaikkapa Grönlannista tai Siperiasta.

Kauneus ja kosmetiikka kuuluvat tuttuihin aihepiireihin.

Joskus postauksen aiheeksi riittää kaunis kuva. Valokuvaamisesta on tullut blogin myötä mukava harrastus ja huomaan oppivani uutta koko ajan.

Sisustaminen on blogissa esillä pienten kotipilkahdusten ja vaikkapa asuntomessupostausten myötä. Joskus ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa toivon pääseväni toden teolla sisustamaan omaa kotia.

Minulla ei ole ollut tapana jakaa haasteita eteenpäin, mutta tämän pohtiminen oli niin mukavaa (ja hyvä syy kaivella kuva-arkistoja), että haastan seuraavat bloggaajat oman inspiraation mukaan: lili's, Kuinka purjehtijaksi tullaan sekä Sea That Sparkles.