vapaalla pariisissa

Lento CDG:lle, juna keskustaan, lounas kahvilassa ja nyt olen mukavasti kotiutunut hotellille. Kuten näkyy, teekupponen on jo keitetty, joten ihan huonosti asiat eivät voi olla, vaikka sade välillä ropisee ikkunaan. Ensivaikutelma hotellista on positiivinen ja paikka ansaitsee myöhemmin aivan oman bloggauksensa. Ystäväni muistuttikin edellisen postauksen kommenteissa, että edelliskerralla Pariisissa 11 vuotta sitten (jestas, onko siitä tosiaan niin kauan?) olosuhteet eivät olleet kahdella opiskelijatytöllä aivan näin optimaaliset (mutta seura sitäkin parempaa).

Matkalukemisena minulla on Walter Isaacsonin mainio elämänkerta Applen perustajasta Steve Jobsista. Aion istua pitkät pätkät kahviloissa kirjan kanssa. Ensin pitää kuitenkin katsoa läppäristä ja kartasta, mihin sitä nyt täällä pitikään mennä. Ja lakata kynnet. Ostin lentokentältä lähtiessäni Diorin kevätkokoelman Tutu-sävyn kynsilakan, joka pääsee heti käyttöön.

Joku siellä ruudun takana varmasti huudahtaa, että nyt pois sieltä hotellilta lojumasta ja kaupungille seikkailemaan. Hänelle voin tunnustaa, että periaatteessa minulle on melkein sama, olenko Kuopiossa vai Pariisissa. Pääasia on tällä reissulla on irtiotto arjesta oman ajan merkeissä. Ja jos saa valita, niin ehkä kuitenkin mielummin macaron-leivoksia kuin kalakukkoa. Tai miksei vaikka Mont Blanc Maijan hyvin ajoitetun vinkin mukaan!

à paris

Huomenna starttaan aiempien uhkailujeni mukaan Pariisiin ihan yksin. Taka-ajatuksena tässä pikkureissussa on "go before it's too late" - toisin sanoen päätin mennä nyt kun kasvava vatsa tai vauva sylissä ei vielä rajoita. Yksin matkustamisessa on se hieno puoli, että saa tuntea olevansa ympäristöstään täysin irrallaan. Kaikki vastaantulijat ovat vieraita ja joka nurkan takaa paljastuu uusi, tuntematon maisema.

Viivyn reissussa kokonaiset kolme päivää, joiden sisältöä en ole sen kummemmin aikatauluttanut. Ajattelin tehdä sellaisia asioita, joihin harvemmin saa paneutua antaumuksella esimerkiksi perheen kanssa reissatessa: kierrellä kaupoissa, istua kahviloissa, katsella ihmisiä ja näyteikkunoita. Nähtävyyksistä en pahemmin piittaa, mutta puku- ja ompeluharrastukseni tueksi suunnittelen vierailevani ainakin Les Arts Décoratifs -museon tekstiiliosastolla.

Läppäri lähtee mukaan, joten kenties saatte kuulumisia jo reissun päältä.

Kiitos vielä onnitteluistanne edelliseen postaukseen! Olen lukenut niitä hölmö hymy naamalla :)

odotus

k-sana ja k-haaveita

Red Valentinon mustavalkoinen jakku, Mulberryn Alexa nudevärissä, Theyskens Theoryn valkoinen Javda-nahkatakki, Dolce & Gabbanan raidallinen puuvillamekko, Zoe Karssenin Boy Scouts -collegepaita, Diorin Cherie Bow -kokoelman huuli- ja kynsikiilto, Tory Burchin kiiltonahkaballeriinat

Joko saa sanoa k-sanan? Onhan vielä tammikuu. Tässä silti sunnuntain myöhäisiltaan vähän haaveilua kevätkollaasin muodossa. Alennusmyynneistä en löytänyt tänä vuonna oikein mitään, vaan eksyin niin netti- kuin livekaupoissa ihailemaan uuden sesongin tuotteita. Ylläolevassa kollaasissa on mukana myös monia pitkäaikaisia haaveita, kuten valkoinen nahkatakki ja klassinen nahkalaukku keveän kesäisessä värissä. Tuo Red Valentinon jakku saataisi hyvin toimia työvaatteena, se on kivan graafinen ja tyttömäinen yhtä aikaa. Diorin meikkien Cherie Bow -kevätkokoelma oli taas täynnä kaikenlaisia herkullisia sävyjä.

Mitä keväisintä uutta viikkoa sinne!

voiton puolella

Harva asia vetää terapeuttisuudessaan vertoja turhasta roinasta eroon hankkiutumiselle. Voin sanoa olevani lajitteluprojektissa jo voiton puolella, sillä nyt joka ikinen vanhasta kodista ja sen varastosta tuotu laatikko on käyty läpi ja niissä olleet tavarat ovat joko 1) saaneet paikkansa uudesta kodista, jos sellainen on ollut tarjota, 2) päätetty heittää pois tai myydä/lahjoittaa eteenpäin tai 3) nostalgiaa tai säästäväisyyttä ajatellen pakattu uudelleen varastointia varten.

Kirjoista noin kolmasosa sai lähteä. Pidän lukemisesta ja pidän kirjoista. Olen aina ajatellut myös, että kodissa esillä oleva kirjahylly on jonkinlainen sivistyneisyyden merkki. Mutta mitä pölyttyvät ja kellastuvat Kaari Utriot oikeastaan kertovat minusta? Äärimmillään kuvittelin, että heitän koko kertomakirjallisuuden menemään ja säilytän vain hyödyllisiä ja kauniita tietoteoksia. Nyt asenteeni ovat pehmentyneet hieman. Meillä voi olla kirjahylly ja kirjoja esillä, mutta minun ei tarvitse pitää kirjastoa. Kun saan kirjan luettua, mietin, haluanko vielä säilyttää sen. Karsin hyllyä säännöllisin väliajoin. Saattaa kuitenkin olla, että Kaari Utrio -kokoelmani päätyy divarin sijasta varastoon puhtaassa nostalgiamielessä.

CD:t ja DVD:t tulevat aikanaan kokemaan saman kohtelun. Niistä luopuminen on helpompaa, sillä formaatti on joka tapauksessa siirtymässä kokonaan digitaaliseen muotoon, kun taas kirjojen kohdalla paperiversio on edelleen miellyttävämpi. Viime päivien uutisten mukaan aika moni suomalainen on samaa mieltä.

Ompeluharrastukseni peruja oleva kangasvarasto sai käydä läpi suurimmat leikkaukset. Kaikenlaista  silppua ja lakanaa sitä onkin tullut jemmattua, toisaalta joukossa oli myös runsaasti hintavia virheostoksia, joiden materiaali ei ole sitten soveltunutkaan aiottuun vaatteeseen. En ole oikein ehtinyt paneutua koko käsityöharrastukseen pojan syntymän jälkeen, mutta toiveikkaasti uskon vielä jonain päivänä toteuttavani mielessä muhineet ideat. Siinäkin tapauksessa näissä ylähyllyn kolmessa muovilaatikossa sekä muutamassa rullalla säilytettävässä silkkikankaassa on minulle ompelemista enemmän kuin tarpeeksi.

Heikoin kohtani lajitteluprojekteissa on aina ollut lopputuloksesta eroon hankkiutuminen. Vähäiset kokemukseni kirpputorimyynnistä eivät ole saaneet minua vakuuttuneeksi siitä, että se olisi siihen satsatun ajan ja vaivan väärti. Huutiksessa koen puolestaan hankalaksi tavaran virheiden kuvailemisen - onhan käytetyssä tavarassa aina vaikka mitä, mikä ei kuvassa näy ja josta ostaja voi nostaa mekkalan. Nyt myytävää kuitenkin olisi runsain mitoin ja toisaalta uuden kodin sisustamisessa olisi monta rahareikää. Kertokaa siis kokemattomalle vinkkejä kirpputorimyynnistä ja -paikoista pääkaupunkiseudulla! Vallilassa olen kerran ollut myymässä, ja se olisi varmaan ensisijainen valinta tälläkin kertaa.

sisustus tiheikön väen tyyliin

Viime päivien savottaa on ollut kellarilaatikoista paljastuneiden kirjavarantojen läpikäyminen. Siihen, mitä aion kirjoille tehdä ja tuleeko meille vielä kirjahyllyä, palaan joskus myöhemmin. Nyt haluan esitellä vain yhden joukosta löytyneen aarteen: Jill Barklemin Summer Story, eli suomeksi Tiheikön väki kesäpuuhissa. Tiheikön väki -kirjat kuuluvat lapsuuteni rakkaimpiin kirjamuistoihin - tarkemmin sanottuna sarjan ensimmäiset neljä kirjaa, jotka kertovat vuodenaikanimiensä mukaisesti kukin pienen tarinan yhdestä vuodenajasta. Satujen juonet ovat varsin yksinkertaisia ja pääroolissa onkin Barklemin upea, yksityiskohtainen kuvitus, joissa hiiriyhteisön elämä puron varressa on kuvattu ikään kuin se olisi voinut oikeasti olla olemassa. Muistaako joku muu nämä kirjat?

Katselin kirjojen kuvia mielelläni vielä teini-iässäkin ja ihailin runsasta, maalaistyylistä sisustusta, jossa yhtäkään hyllynpäällistä, pöydänkulmaa tai nurkkahirttä ei ollut jätetty paljaaksi. Samoihin aikoihin piirtelin talojen pohjapiirroksia ja haaveilin sisustussuunnittelijan urasta. Suosikkini oli juuri näiden kirjojen mukainen rönsyilevä tyyli. Muistaakseni yritin myös latoa oman huoneeni hyllyille ja tasoille vastaavia asetelmia. Huvittavaa, miten nyt olen päätynyt sisustamaan kotiani skandinaavisen minimalismin ihanteita noudattaen, voisiko suurempaa vastakohtaa olla?

(No, kyllä meillä minimalismin ihanteista huolimatta monesti näyttää ihan Tiheikön meiningiltä.)

Arkistoista paljastui myös tällainen printtikuva, jonka olen ostanut joskus kouluaikoina Forumin kauppakeskuksen Ideasta (noihin aikoihin Idea oli aivan omaa laatuaan Suomessa ja pakollinen pysähtymispaikka harvoilla Helsingin reissuilla). Vieläköhän siellä on Tiheikön väki -oheistavaraa kaupan? Ajattelin nimittäin, että nämä printit olisivat kehystettyinä kivoja vaikkapa lastenhuoneen seinälle ja toimisivat hauskana vastapainona sisustuksen pelkistetylle tyylille.

katsoa vai eikö katsoa

Eräs listalla olleista hankinnoista löytyi viime viikolla Stockmannin alelaarista. Kyseessä on pieni, 19-tuumainen Samsungin tv raikkaan valkoisella värityksellä. Se saa paikkansa keittiön saarekkeen kulmalta ja tullaan myöhemmin sijoittamaan kääntyvään telineeseen, joten ruudun voi tarvittaessa kääntää joko keittiön tai ruokailutilan suuntaan. Isompi tv on edelleen viereisessä olohuoneessa, mutta se on tarkoitus siirtää aikanaan yläkerran oleskelutilaan.

Samoihin aikoihin ostoksen kanssa eräs perheellinen tuttavani kirjoitteli Facebookissa hankkiutuvansa eroon koko teeveestä. Tunsin välittömästi piston sydämessäni. Kyllä meilläkin videoiden katselu on välillä pikkumiehen mielestä vähän liian mukavaa puuhaa ja DVD-levyjä osataankin jo omatoimisesti sovitella soittimeen - mitä en kykene pitämään meriittinä 2-vuotialle.

Täysin telkkarittomaksi en pysty, vaikka sarjojen katsominen on jäänyt ihan jo senkin faktan takia, että ohjelmien seuraaminen samaan aikaan samalta kanavalta joka viikko tuntuu työläältä. Tarvittaessa paikkaan vajetta Areenan, Katsomon ja Ruutu.fi:n avulla (kotimainen reality on salainen paheeni). Varsinaisesta televisiosta meillä tapitetaan ahkerasti uutis- ja ajankohtaisohjelmia, 80-luvun elokuvien myöhäisillan uusintoja (miehen salainen pahe) sekä tietysti lastenohjelmia. Niinpä alakertaankin tv haluttiin. Onneksi se on sentään pieni ja sulautuu ympäristöönsä.

Koetteko te television tarpeelliseksi kotona?

työhuone mietinnän alla

Nyt niitä työhuonepohdintoja. Yhdistetty työ- ja vierashuone tulee siis yhteen yläkerran kolmesta makuuhuoneesta. Tällä hetkellä tila toimii purkamattomien muuttolaatikoiden varastona. Olen oikeasti hieman pulassa kyseisten laatikoiden kanssa, sillä ihan kaikkea ei voi heittää menemäänkään. Ennen kuin autotallirakennus valmistuu, meillä ei ole kuitenkaan niille mitään erillistä varastotilaa.

No, mutta kuvitellaan, että saan sullottua ne lootat johonkin. Huoneeseen olisi tarkoitus saada työpöytä ja vierasvuoteeksi muuntuva sohva. Liukuovikaapisto sieltä jo löytyy, mutta säilytystilaa tarvitaan lisääkin. Yksi seinistä on maalattu mustaksi ja se saa jäädä - oikeastaan se inspiroi sijoittamaan työpöydän kyseiselle seinustalle. Aion nimittäin häpeämättömästi kopioida useammankin idean norjalaisen Stylizimo-bloggaaja Nina Holstin kotitoimistosta. Kotoisampi mutta yhtä inspiroiva tummaseinäinen työhuone-esimerkki löytyy Valkoisesta Harmajasta.

Ballografin Epoca Desk Set -mustekynä, Hayn Loop-pukkijalat, Artekin 330S, Ikean Alex-laatikosto pyörillä, BoConceptin Melo-vuodesohva, Keep Calm -juliste, Eamesin DAR-tuoli puujaloin, Svenskt Tennin Elefant-muistilappukuutio

Valkoinen, pukkijalkainen työpöytä ja pyörillä seisova Ikean Alex-laatikosto sopisivat erinomaisesti meillekin. Eamesin tuoli pöydän ääreen houkuttelisi, mutta katsotaan nyt. Pukkijalat voisivat olla Valkoisessa Harmajassakin nähdyt Hayn metallijalat.

Edellisen kodin eteiskäytävälle hankitut kaksi mattamustaa Artekin 330S-riippuvalaisinta voisi sijoittaa työpöydän ylle kohdevalaisimiksi. Hieman yllättäen niille ei ole nimittäin löytynyt muutakaan paikkaa tässä kodissa. Monissa tiloissa kun on jo valmiiksi kattoon upotetut lamput kohdevalaisimina, eivätkä 330S:t oikein sovellu yleisvalaisimiksi.

Mustalle seinälle ajattelin koota taulukollaasin. Mies toivoi joukkoon Keep Calm and Carry On -julistetta. Siinä on kuulemma hyvä sanoma, enkä voi olla kuin samaa mieltä, vaikka printti on jo lähes uuvuksiin asti nähty. Eräs toinenkin tunnettu julisteprintti on mielessä, mutta koska suunnittelen siitä puolisolleni nimipäivälahjaa, jääköön se vielä salaisuudeksi.

Vierassohva ei nyt aluksi kuulu päällimmäisiin hankintoihin, mutta esimerkiksi Innovation valmistaa sohvasarjaa, jonka mallit taittuvat hetkessä kohtalaisen mukavaksi vuoteeksi. Myös BoConceptin Melo on katseenkestävä ja helposti sängyksi muuntautuva sohva.

Linja huoneessa on graafisen mustavalkoinen, mikä johtuu ennen kaikkea siitä yhdestä seinästä! Työhuone tuntuu turvalliselta paikalta kokeilla tätä trendiä - koen nimittäin vahvasti, että graafinen mustavalkoisuus on nyt pinnalla oleva, nopeasti ikääntyvä muoti. Se miellyttää omaakin silmää nyt, mutta haluaisin tehdä pitkäkestoisia ja ajattomia sisustusvalintoja. Niinpä esimerkiksi makuuhuoneessamme ollut, tummaksi tapetoitu tehosteseinä maalattiin valkoiseksi, eikä sinne ole tarkoitus rakentaa voimakkaita kontrasteja. Näyttää muuten jopa siltä, että sohvavalinta on kallistumassa haaveilemani harmaan kantille...

liikkuva työhuoneeni

Puolisoni tietää, mistä tytöt tykkää: sain häneltä joululahjaksi läppärin. Tähän asti olemme jakaneet saman kannettavan, mistä on ajoittain aiheutunut, öhöm, logistisia ongelmia. Kuten näkyy, vannoutuneella omppulinjalla mennään. Pidin kovasti vanhan MacBookin kokovalkoisesta ilmeestä, mutta uudessa koneessa on ihan eri lailla tehoa ja tilaa kuva- ja videotiedostoille. Puhumattakaan siitä, että oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on tietokone, joka on varattu vain omaan käyttööni. 

Yksi vuodenvaihteen tärkeä hankinta kotitoimistoon on tietysti kalenteri, jonka suhteen olen pitkään luottanut Moleskineen. Viime vuosina käytössä on ollut viikkoaukeamallinen, pystysarakkeinen malli. Nykyään tosin tuplamerkkaan menot myös puhelimen jaettuun kalenteriin, josta ne ovat miehenikin nähtävissä ja helpottavat siten arjen palapelin kokoamista. En kuitenkaan koe sähköisen kalenterin käyttämistä niin luontevaksi, että olisin valmis luopumaan paperiversiosta. Menot tuntuvat olevan järjestyksessä vasta, kun ne on merkitty viikkoaukeamalleen ja siitä yhdellä silmäyksellä nähtävissä. Kaikessa hiljaisuudessa tiedän silti, että paperikalenteri jää ennen pitkää historiaan, kun kalenterisovellukset kehittyvät. Se on tavallaan sääli. Olen vuodesta 1988 merkinnyt uskollisesti kaikki menoni kalenteriin aina soittotunteja, kesäleirejä ja biologian kokeita myöten. Kalenterit ovat edelleen tallessa ja jälkeenpäin olen voinut tarkistaa niistä monta tärkeää päivämäärää.

Kotitoimisto on toimistoa vaille valmis, sillä työt ja viihdesurffailut hoidetaan meillä edelleen ruokapöydän ääressä. Tarkoitus on kuitenkin sisustaa kodin kolmas makuuhuone työ- ja vierashuoneeksi. Matka pahvilaatikkojen täyttämästä varastosta inspiroivaksi työtilaksi on pitkä, siitä lisää huomenna...

maanantain ilonaiheet

Se olis sit maanantai taas, muruset.

Maanantai, joka täällä päässä ei tunnu käynnistyvän millään. Viikonloppu meni oikein mukavasti synttärikutsujen, yövieraiden ja pitkien aamiaisten merkeissä. Ainoa harmi oli, etten menojen vuoksi päässyt osallistumaan M:n järjestämälle bloggaajabrunssille, josta olette kenties blogeista lukeneet.

Mutta tämä maanantai. Huono hiuspäivä. Metrien mittainen to-do-lista. Mistä repisin tehokkuutta? Auttaisikohan tsiljoonas kuppi teetä?

Nyt menen petaamaan sängyt, sitten lähden pojan kanssa ulos. On minulla paljon ilonaiheitakin ja odotettavaa tammikuiseen arkeen: loppuviikolla lähdetään koko perheen voimin käymään Keski-Suomessa. Ja haaveeni ihka omasta reissusta Pariisiin kuun vaihteessa näyttää toteutuvan!

Mitäs ilonaiheita siellä päässä keksitään maanantaista?

lisbet e. leipoo

Nyt jaan teille suosikkicroissantieni ohjeen.

Otetaan purkki Danerolles-nimistä tuotetta. Tätä myydään ainakin Prismassa ja se löytyy viileähyllystä kakkujen ja muiden konditoriatuotteiden joukosta. Yhdestä purkista tulee kuusi pientä croissantia. Arvata saattaa, että mitään terveysruokaa tämä ei ole ja E-koodejakin löytyy tuoteselosteesta muutama. Mutta ehkä sen kestää, jos voisarvilla ei herkuttele ihan joka päivä.

Avaa pakkaus ohjeen mukaan ja ihmettele.

Avaa taikinarulla varovasti ja irroita kolmiot toisistaan. Rullaa kolmiot löysästi voisarviksi. Halutessasi voit täyttää ne esimerkiksi juustoraasteella. Voitele kananmunalla ja paista 200 asteessa 12-15 minuuttia.

Voilà! Easy like Sunday morning!

kirja-arvonnan voittaja

Taivas mikä työpaikka -kirjan arvonta on suoritettu: onnetar suosi Heidiä/Heazzz! Heidi, löysinkin jo sähköpostiosoitteen blogistasi ja laitoin sinulle viestiä. Kiitos kaikille osallistuneille! Jos kirja jäi kummitelemaan mieleen, sen voi helposti tilata vaikkapa kustantajan omasta kirjakaupasta.

sohvamietteitä

Olohuoneessa kumisee tyhjyyttään. Ensimmäinen ja tärkein sisustushankintamme uuteen kotiin tulee todennäköisesti olemaan sohva. Tai kenties useampi pieni sohva. Olohuone on melko "seinätön" tila, jonka yksi seinusta on lähes kokonaan ikkunaa, yksi avautuu keittiön ja ruokailutilan suuntaan ja yksi eteiseen ja portaikkoon. Parhaiten tilaan sopisi keskilattialle sijoittettavat pari pientä sohvaa tai kenties sohva ja nojatuoli. Tähän asti olemme päässeet miehen kanssa yhteisymmärrykseen. Sohvan malli ja väri ovat niinsanotusti neuvottelun alla...

Minä haluaisin siron ja kevyen näköisen sohvan, joka on selvästi irti lattiasta (alta mahtuu reilusti imuroimaan). Mies ehdottelee muhkeita löhösohvia leveine, kulmikkaine käsinojineen. Vahvaksi ehdokkaaksi on noussut eräänlainen kompromissi näiden välillä: Kasper Nymanin suunnittelema Moon-sohva, jollaisen näin Modernisti Kodikas -blogissa.

Entäs väri? Haluaisin vaalean, ehkäpä vaaleanharmaan. Miehen mielestä sohvan pitää olla tumma kontrastiksi muuten niin vaaleasävyisille pinnoille. Kontrastin suhteen olen samaa mieltä, eikä kokovalkoinen sisustus ole minunkaan ihanteeni. Itse toisin tummat sävyt kuitenkin mielummin mukaan vaikka sohvatyynyihin, maton väritykseen tai pienikokoisempiin huonekaluihin, kuten sohvapöytään. Hankalia tuollaiset aviomiehet, jotka haluavat osallistua sisustamiseen!

Mitä sanovat blogimaailman syvät rivit? Musta, vaalea, harmaa vai jokin ihan muu?

Psst! Vielä huomisen perjantain ajan ehdit osallistua kirja-arvontaan.

maisema

Tänään olen ollut aamupäivän kaikessa rauhassa kotona. Mies lähti töihin ja vei pojan samalla hoitoon. Silitin pari lakanaa, vastailin blogin kommentteihin ja söin rauhallisen lounaan. Ruokapöydän ääressä voi katsella ulos lepikkoon ja pakettipellolle, mikä on kaupunkimaisemiin tottuneelle uutta ylellisyyttä - tai ehkä sittenkin kuin paluu nuoruuteen? Lapsuudenkotini ikkunasta avautui nimittäin samantapainen näkymä. Ihana ajatella kevään tuloa ja sitä, että pääsee näkemään tämän alueen vihreässä loistossaan.

Pitäisikö joulukuusi jo viedä pois? Olkoon, lähden joka tapauksessa tästä töihin itsekin.

kuvia keittöstä

Otsikon mukaan mennään. Keittiö, kuten kaikki muutkin kiintokalusteet kodissamme, on alkuperäisten rakennuttajien suunnittelema ja valitsema. Kaapistot ovat Keittiö.netin Bianco-mallistoa, ja jos olen oikein ymmärtänyt, tasot ovat valkoista kvartsia. Ihan näin puhtoisen stailattua (jälkeenpäin ajatellen nuo tulppaanit ovat jo too much) ei keittiössä tietystikään arkisin ole, mutta avoin valkoinen tila motivoi pitämään ylimääräiset asiat poissa silmistä ja pinnat puhtaina.

Puuhasteltavaa on myös. Välitilaan ajattelimme hankkia lasilevyä maalatun seinäpinnan suojaksi. Asensimme sellaisen ensiasuntomme keittiöremontissa ja olin kovin tyytyväinen sen helppohoitoisuuteen. Tuumailin myös ulosvedettävän, puisen leikkuulaudan muuttamista toiseksi lusikkalaatikoksi, nyt kun niitä on vain yksi. Sokkelit pitää kiinnittää, ne ovat paikoillaan mutta irtonaiset!

Yläkaapit eivät ole selvästikään muodissa tämän hetken keittiösuunnittelussa. Ymmärrän kyllä, miksi. Tavaroiden säilyttäminen ulosvedettävissä laatikoissa, joista näkee hetkessä koko sisällön ja yltää haluamaansa, on niin helppoa verrattuna nurkkakaappien kanssa taisteluun. Pienessä tilassa on tietysti hyödynnettävä myös seinäpinta-ala, mutta jos neliöitä on, yläkaapiton keittiö antaa keveän vaikutelman. Tässäkään keittiössä ei varsinaisia yläkaappeja ole kuin nuo matalat kaapistot tiskipöydän yllä. Jääkappi-kodinkone-seinämältä löytyy lisää säilytystilaa harvemmin käytettäville esineille.

Nyt pitää mennä järjestelemään yläkertaa. Siellä ei ole ihan näin valmista...

happy birthday to me

Juhlin synttäreitäni muutama päivä sitten. Lahjaksi itselleni laitoin jo ennen joulua Net-a-Porterista tilaukseen nämä Jimmy Choon Gilbert-avokkaat, joiden tarkkaavainen lukija tietää keikkuneen toivelistallani pitemmän aikaa. Viimeksi ne taisivat vilahtaa CPU-postauksessa. Viime keväänä ja kesänä kaipasin jatkuvasti tämän värisiä, neutraaleja korkkareita. Käyttömahdollisuudet vaihtelevat työ- ja juhla-asuista vähän rennompiin siviilitilaisuuksiinkin.

Tilasin koon 37,5. Olen kengännumeroltani melko puhdasverinen kolmeseiska, mutta päätin aloittaa sovittamisen puolta numeroa suuremmasta, kuten tämän merkin kohdalla suositellaan. Tilaamani koko osoittautui sopivaksi, eikä lipsu jalasta edes sukkiksia käyttäessä, joten se saa jäädä. Lestin leveyden puolesta minulle kelpaisi vähän isompikin, mutta niin on valitettavasti lähes kaikkien kenkämerkkien kohdalla.

Loppuun täysin päätön asukuva demonstroimaan, miltä kengät näyttävät jalassa. Pitäisi tosiaan panostaa enemmän asukuvaukseen = pitäisi esiintyä kotioloissakin kuvauskelpoisena. Uuden vuoden lupaus!

ihan pihalla

Täällä on ollut vaihteeksi vähän aurinkoisempi päivä. Ulkoillessa yritin taas kerran hahmottaa tonttia lumen alta ja suunnitella ensi kesän pihatöitä. Ja autotallin rakentamista. Ja talon ulkomaalausta. Se on nimittäin osin keskeneräinen. Samalla tarjoutuu mahdollisuus vaihtaa väritystä. Tällä hetkellä puuosat on maalattu vaaleanharmaalla ja ovet ja ikkunanpielet ovat tummanharmaat. Lisäksi talossa on puunvärisiä rimoituksia, jotka näyttävät kestävän huonosti säiden armoilla olemista.

Itse olen ihastunut ajatukseen tummasta talosta, jossa kaikki puuosat olisi maalattu samalla tummanharmaalla kuin nykyiset ikkunanpielet. Harmaja Savoon -blogista löytyy hyvät kuvat siitä, mitä tarkoitan. Mies ei ole välittömästi ostanut ajatusta ja myönnän, että itsekin välillä epäilen. Tekeekö tumma väritys talosta liian jyrkästi ympäristöstään erottuvan? Erikoisen? Oudon? Alueen talokanta on kirjavaa ja monen vuosikymmenen aikana rakennettua, eikä kaava rajoita talon väritystä. Uudet talot on kuitenkin maalattu poikkeuksetta vaalein sävyin.

Toinen vahva ehdokas on valkeat puuosat, tummat ikkunanpielet -yhdistelmä. Esimerkiksi Moderni puutalo -blogissa on kauniisti toteutettu tällainen koti. Se olisi mielestäni ratkaisu varman päälle. Kyseinen värityshän on erittäin suosittu tällä hetkellä sekä puu- että kivitalorakentamisen puolella. Miinuspuoli on tiheä huoltoväli, sillä valkoinen alkaa nopeasti näyttää likaiselta.

Kolmas vaihtoehto on jatkaa nykyisellä värityksellä tai vain pienellä muunnoksella. Eihän vaaleanharmaassakaan ole varsinaisesti mitään vikaa. En vain ole väriin kovin ihastunut, se on kuin suoraan talopakettitoimittajan katalogista.

Kiersin ulkoillessa talon ja otin kuvia joka ilmansuunnasta. Tarkoitus on tehdä niiden avulla visualisointeja eri värityksistä. Mitä mieltä te olette? Kannattaako kukaan ajatusta hiilenharmaasta talosta?

On se vaan helppoa, kun on oma piha. Pojan voi pukea ensin ja tyrkätä ovesta pihalle puuhailemaan sillä aikaa, kun äitikin kiskoo talvitamineet päälle. Ei enää hikoilua eteisessä eikä raivareita rappukäytävässä! Ulkoilulla on nyt muukin tarkoitus on pienen miehen ylimääräisen energian polttaminen, sillä pihalla riittää aina jotain puuhasteltavaa - ensi kesänä sitä enemmän. Jonkinlainen pihasuunnitelma pitäisi varmaan saada aikaiseksi näin talvikuukausina. Ensikertalaisuudestani huolimatta en ajatellut palkata ammattilaista, vaan lähestyä asiaa lukemalla kirjoja sekä etsimällä inspiraatiota ja ratkaisuja valmiiksi toteutetuista kohteista. Minulla on tallella parin viime vuoden asuntomessukatalogit, joissa on mukana myös pihasuunnitelmat, ainakin niitä aion hyödyntää. Lisää lukuvinkkejä otetaan mielellään vastaan!