voiton puolella

Harva asia vetää terapeuttisuudessaan vertoja turhasta roinasta eroon hankkiutumiselle. Voin sanoa olevani lajitteluprojektissa jo voiton puolella, sillä nyt joka ikinen vanhasta kodista ja sen varastosta tuotu laatikko on käyty läpi ja niissä olleet tavarat ovat joko 1) saaneet paikkansa uudesta kodista, jos sellainen on ollut tarjota, 2) päätetty heittää pois tai myydä/lahjoittaa eteenpäin tai 3) nostalgiaa tai säästäväisyyttä ajatellen pakattu uudelleen varastointia varten.

Kirjoista noin kolmasosa sai lähteä. Pidän lukemisesta ja pidän kirjoista. Olen aina ajatellut myös, että kodissa esillä oleva kirjahylly on jonkinlainen sivistyneisyyden merkki. Mutta mitä pölyttyvät ja kellastuvat Kaari Utriot oikeastaan kertovat minusta? Äärimmillään kuvittelin, että heitän koko kertomakirjallisuuden menemään ja säilytän vain hyödyllisiä ja kauniita tietoteoksia. Nyt asenteeni ovat pehmentyneet hieman. Meillä voi olla kirjahylly ja kirjoja esillä, mutta minun ei tarvitse pitää kirjastoa. Kun saan kirjan luettua, mietin, haluanko vielä säilyttää sen. Karsin hyllyä säännöllisin väliajoin. Saattaa kuitenkin olla, että Kaari Utrio -kokoelmani päätyy divarin sijasta varastoon puhtaassa nostalgiamielessä.

CD:t ja DVD:t tulevat aikanaan kokemaan saman kohtelun. Niistä luopuminen on helpompaa, sillä formaatti on joka tapauksessa siirtymässä kokonaan digitaaliseen muotoon, kun taas kirjojen kohdalla paperiversio on edelleen miellyttävämpi. Viime päivien uutisten mukaan aika moni suomalainen on samaa mieltä.

Ompeluharrastukseni peruja oleva kangasvarasto sai käydä läpi suurimmat leikkaukset. Kaikenlaista  silppua ja lakanaa sitä onkin tullut jemmattua, toisaalta joukossa oli myös runsaasti hintavia virheostoksia, joiden materiaali ei ole sitten soveltunutkaan aiottuun vaatteeseen. En ole oikein ehtinyt paneutua koko käsityöharrastukseen pojan syntymän jälkeen, mutta toiveikkaasti uskon vielä jonain päivänä toteuttavani mielessä muhineet ideat. Siinäkin tapauksessa näissä ylähyllyn kolmessa muovilaatikossa sekä muutamassa rullalla säilytettävässä silkkikankaassa on minulle ompelemista enemmän kuin tarpeeksi.

Heikoin kohtani lajitteluprojekteissa on aina ollut lopputuloksesta eroon hankkiutuminen. Vähäiset kokemukseni kirpputorimyynnistä eivät ole saaneet minua vakuuttuneeksi siitä, että se olisi siihen satsatun ajan ja vaivan väärti. Huutiksessa koen puolestaan hankalaksi tavaran virheiden kuvailemisen - onhan käytetyssä tavarassa aina vaikka mitä, mikä ei kuvassa näy ja josta ostaja voi nostaa mekkalan. Nyt myytävää kuitenkin olisi runsain mitoin ja toisaalta uuden kodin sisustamisessa olisi monta rahareikää. Kertokaa siis kokemattomalle vinkkejä kirpputorimyynnistä ja -paikoista pääkaupunkiseudulla! Vallilassa olen kerran ollut myymässä, ja se olisi varmaan ensisijainen valinta tälläkin kertaa.