silmänruokaa muissa blogeissa

Taannoin sain Liebster Blog -tunnustuksen Elenalta, Elle-Marielta, Fedulta ja Mayolta, kiitos ihanat! Pelin henkeen kuuluu jakaa tunnustus eteenpäin mielenkiintoisille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. Pidän näistä tunnustuksista, koska olen löytänyt niiden kautta monta piilossa ollutta blogisuosikkia ja saanut itsekin uusia lukijoita. Yritin siis tähän haasteeseen kaivaa omalta lukulistaltani ne blogihelmet, jotka ovat oman blogini lailla vähän tuoreempia ilmestyksiä. Seuraavia kolmea blogia yhdistävät erityisesti kauniit, laadukkaat ja tunnelmalliset kuvat, joissa arjen fantasia tulee upeasti esille. Blogit on aloitettu alle puoli vuotta sitten ja Blogger-lukijoita on toistaiseksi alle 50.

Eternal Sunshine and the Spotless Housewife

California dreaming! Ronjan blogi ikuisen auringonpaisteen alta. Haaveilen salaa Amerikoissa asumisesta ja tämä pariskunta tuntuu elävän unelmaani todeksi. Sen lisäksi, että blogissa kerrotaan miten homma ison järven toisella puolen toimii, postauksissa muun muassa sisustetaan kaunista kotia skandinaavis-uusklassiseen tyyliin.

Happy Days

Taidan olla Idaa lähes vuosikymmenen vanhempi mutta se ei estä minua seuraamasta tätä hauskasti kirjoitettua ja kauniisti kuvitettua blogia. Ylläolevat kuvat puhuvat puolestaan enkä ihmettelisi, jos ne jo kiertäisivät joissain netin lukuisista inspiraatiokansioista.

Sweet Life by Carita

Carita bloggailee vastavalmistuneen remontin keskeltä. Minulle syyksi lukea tätä blogia riittää jo mustavalkoinen sisustus ja valkoinen lattia, mutta blogissa esitellään valoisalla tavalla muitakin elämän suloisia puolia. Onnea remontin saattamisesta päätökseen, Carita!

Kollaasien kuvat ovat peräisin edellämainituista blogeista ja julkaistaan täällä puhtaasti PR-mielessä. Lisää blogisuosikkejani löytyy sivun alareunasta, päivitin listan juuri!

koti: kauneutta ja epäkohtia

Tunnen joitain ihmisiä, joiden kodit ovat esiteltävissä sisustuslehteen viimeistään kaksi viikkoa muutosta. Meillä puolestaan tilanne ei ole juuri muuttunut siitä hetkestä, kun tavarat kannettiin sisään. Mieleen tulee entinen kämppikseni, joka sanoi kerran, että väliaikaisilla ratkaisuilla on taipumusta muuttua pysyviksi (keskustelumme ei tosin liittynyt mitenkään asumiseen, mutta mainittakoon, että kyseinen henkilö kuuluu näihin ihastuttaviin kaksiviikkoisihmisiin).

Ei sisustusmakuni oikeastikaan ole mitenkään ylenpalttisen rönsyilevä, mutta voisi täällä jotain pientä tehdä kesää kohti. Matoilla ja tekstiileillä saisi luotua kodikasta tunnelmaa. Alakuvan ompelupöydän maalipinnalle pitäisi näyttää hiomalaikkaa ja sijoittaa pöytä järkevämpään paikkaan, ehkä makuuhuoneeseen. Tuossa keittiön kyljessä se vain kerää rojua päälleen.

Meillä on myös aurinkoinen, lasitettu parveke, jonka kalustuksena ovat vanhan kodin puiset terassikalusteet. Pitääpä ottaa asiaksi sisustaa siitä miellyttävä kesäolohuone.

Vaikka suurin osa asunnosta on kauniin valoisaa, kaikki ikkunat ovat yhdellä seinustalla. Eteinen jää pimentoon ja kaipaa parempaa valaistusta - puhumattakaan kunnon kuramatosta. Välittömästi eteisen jälkeen tulevat vastaan myös kaksi Ikean Malm-lipastoa, jotka on hankittu kaikenlaisen päivittäin käytössä olevan säilytykseen. Ne ovat vähän hassusti käytävällä, mutta eivät mahdu muuallekaan.

Suurin muutos on ollut se, että siirsimme pojan muutama viikko sitten nukkumaan omaan huoneeseensa; samalla ylimääräisessä makuuhuoneessa olleet sohva ja tv-taso tuotiin olohuoneen puolelle (mitä pidätte taustakuvastani?). Reilunkokoisen ruokapöydän kanssa ne täyttävät tilan aika hyvin, mutta minkäs teet - ruokapöydästäni en luovu! Pojan huoneeseen pitäisi hankkia säilytyskaluste - Ikeassa käytiin jo katselemassa, mutta sitten ajattelin kuitenkin hankkia jotain pitkäikäisempää Jolla-sängyn kaveriksi.

Lopuksi vielä hieman epävisuaalisempi ratkaisu:

Meillä ei ole tässä asunnossa kirjahyllyä. Rasti seinään! Kaikissa kahdeksassa edellisessä kodiksi kutsumassani paikassa minulla on ollut kirjahylly. Kirjat ovat nyt pakattuna kellarikomeroon ja ero niistä on selkiyttänyt ajatuksiani. Suurinta osaa, lähinnä kertomakirjallisuutta, en kaipaa yhtään. Ne saisivat puolestani olla sähköisessä formaatissa esimerkiksi iPadilta luettavissa. Sen sijaan muoti- ja designkirjojani on kova ikävä, eikä isojen kuvateosten katselu sähköisessä muodossa ole yhtään sama asia kuin oikean "coffee table" -kirjan selailu.

Jostain kummasta niitä kirjoja kuitenkin kertyy. Nämä tulokkaat on hätämajoitettu keittiön kaapiston päälle. Ehkä jonkinlainen kirjasäilytyskaluste olisi kuitenkin tarpeen?

taistoon käy

Pelotta päin talvi-ihoa ja kanankoipia! Arsenaalina on Biothermin kuorintaa ja kosteutusta sekä paria kuorintakierrosta myöhemmin itseruskettavaa. Vaikka usein käytän hajustamattomia vartalovoiteita, pidän tässä Biothermin sarjassa erityisesti sen kirpeästä sitruksen tuoksusta. Kuorintavoide sisältää kyllä makuuni melko karkeita osasia. Aiempi suosikkini Biothermiltä oli Aquathermale-sarjan turkoosiin purtiloon pakattu kuorintavoide, joka oli koostumukseltaan hienojakoisempi tai ainakin tasaisempi. Valitettavasti sekin tuote lensi jo useita vuosia sitten lakkautetun kosmetiikan taivaaseen.

Doven asteittain ruskettava kosteusvoide ei puolestaan esittelyjä kaipaa - klassikkotuote, joka soveltuu myös meille itseruskettavakammoisille.

Kesä tosin katosi jonnekin täksi viikoksi, mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että minulla on sunnuntaihin asti lisäaikaa värin hankkimiseen!

päivät seutuvilla

Viikonlopuksi tulimme vanhempieni luo. Tänään nappasin kameran mukaan ja lähdin yksin kävelylle. Rakastan näitä päämäärättömiä vaelteluja, joilla ajatukset pääsevät kulkemaan keskeytyksettä ja vapaasti. En usko, että olen koskaan saanut yhtään hyvää ideaa neljän seinän sisällä. Samoin rakastan näitä lapsuuteni ja nuoruuteni tuttuja maisemia, jotka saavat aina haaveilemaan paluumuutosta.

Polkuni kulkivat harjujen viertä ja rantoja pitkin, valosta varjoon. Tuntuu, että samaa vaihtelua on ollut omassa elämässäkin viime viikkoina.

Pääasiassa elämä kuitenkin koostuu valoisista asioista. Tämä aika vuodesta on aivan käsittämättömän hieno. Eniten pidän siitä ajatuksesta, että odotettu kesä on vasta tulossa. Sitten itse kesällä takaraivossa kolkuttaa usein pieni paine siitä, kuinka tästä lyhyestä ajasta tulee "ottaa kaikki irti" ja "nauttia ennen kuin on myöhäistä". Tunnistaako kukaan muu itsessään tällaisia ajatuksia?

10 lakattua kynttä ja 11 kysymystä

Pari päivää on mennyt flunssaa potiessa. Saa luvan olla tämän talven viimeinen flunssa! Puhkiniistetty nenä mätsää tällä hetkellä nätisti kynsilakan sävyyn.

Flunssan ainoa hyvä puoli on se, että maanantai-iltana lakkaamani kynnet ovat edelleen esittelykunnossa, sillä en ole tehnyt juuri mitään kotitöitä. Normaalisti lakkaukseni lähtee lohkeilemaan 24 tunnin sisällä, vaikka käytän sekä pohja- että päällyslakkaa. Kokeilin tällä kertaa joltain keskustelupalstalta lukemaani kikkaa, jonka mukaan kynnet pitäisi pyyhkäistä lakanpoistoaineella juuri ennen lakan levittämistä. Ei siitä näy ainakaan haittaa olleen.

Sain reilu viikko sitten 11 kysymyksen haasteen sekä Celinalta, Hannalta että Trinalta, kiitos kovasti hauskoista kysymyksistä. En kuitenkaan usko, että jaksaisitte lukea 33-kohtaista kysymyspostausta, joten vastaan tässä vain Celinan asettamiin kysymyksiin - häneltä haaste tuli teknisesti ottaen ensimmäisenä.

1. Kuinka pitkä olet?

Luulin olevani 163 cm mutta kun meidät viikko sitten mitattiin työhyvinvointipäivän eräässä aktiviteetissa, olinkin kauhukseni vain 162 cm! Olenko alkanut painua kasaan?

2. Mikä on lempiruokasi?

Kuohkeat, rapeat blinit mädillä ja smetanalla.

3. Mikä on paheesi?

Hmm... light-limujen juominen (sillä tiedän, etteivät ne voi olla hyväksi) ja suklaan syöminen salaa.

4. Millä parilla adjektiivilla ystäväsi kuvaisivat sinua?

En uskalla vastata, tätä pitäisi oikeasti kysyä ystäviltäni.

5. Millä parilla adjektiivilla työ/opiskelukaverisi kuvaisivat sinua?

Vetoan edelliseen:) Riippuu varmaankin aika paljon siitä, keneltä kysyttäisiin.

6. Mikä on mielipuuhaasi viikonloppuisin?

Pidän ihan oikeasti siivoamisesta, jos siihen on aikaa ja rauhaa. Toiseksi mukavinta on sitten vain lojua vastasiivotussa kodissa tekemättä mitään.

7. Mikä on hiustesi luonnollinen väri?

Olen luonnostanikin brunette, mutta väriä on syvennetty ja kiillotettu värjäämällä.

8. Mikä on seuraava lomakohteesi?

New Yorkista on ollut puhetta...

9. Mitä ilman et voi elää?

Leikisti: En voisi elää ilman läppäriäni ja nettiyhteyttä. Oikeasti: Lapseni on minulle tärkeintä maailmassa.

10. Mitä piirrettä arvostat ihmisissä eniten?

Luotettavuutta.

11.  Mitä ajattelit ehdottomasti tehdä tulevana kesänä?

lisbetin 50

Aiemmassa postauksessa pohdin aika ajoin esiin tulevia listauksia niin sanotuista vaatekaapin kulmakivistä. Lupasin tehdä myös oman listani. No niin, tässä se vihdoin tulee tiivistettynä 50 kohtaan. Muistutan, että kyseessä on puhtaasti omiin tarpeisiini tehty luettelo - jonkun toisen tarpeet voivat olla aivan erilaiset.

pikkumusta hihaton kotelomekko villainen puolihame kellohelmainen kesähame kesämekko juhla-asu mustat suorat housut tummat farkut vaaleat farkut shortsit musta neuletakki vaalea neuletakki neulepusero bleiseri paitapusero hihaton silkkitoppi

paljettitoppi tms. hihattomia trikootoppeja lyhythihaisia t-paitoja pitkähihaisia t-paitoja huppari trenssi nahkatakki villakangastakki lämmin talvitakki mustat korkkarit arkikäyttöön mustat juhlakengät nudet korkkarit vaaleat balleriinat ruskeat tai mustat balleriinat sandaalit korkokantaiset nilkkurit matalakantaiset saapikkaat

matalat, mukavat kengät kumpparit musta laukku ruskea laukku vaalea kesälaukku musta clutch aurinkolasit kello ruskea vyö musta vyö silkkihuivi villainen kaulahuivi hansikkaat uima-asu yöasu alusvaatteet sukat

Olen huijannut parissa asiassa. Ensinnäkin niputin topit, teepparit, sukat ja alusvaattet omiksi kohdikseen. Toisekseen pudotin listalta karusti pois ulkoilu- ja liikuntavaatteet. Näistä saisi helposti toisen 50-kohtaisen listan, jos ottaisi huomioon sekä sisä- että ulkoliikunnan kaikissa säätilanteissa.

Vaatekaapin kulmakivistä puhuttaessa avainsanat ovat istuva ja laadukas. Pitäisikö tähän lisätä myös sana kallis? Muotoilisin asian niin, että kannattaa ostaa kallein tuote, johon itsellä on varaa. Korkeampi hinta tarkoittaa usein laadukkaampaa materiaalia, jolloin vaate kestää pesussa ja käytössä, ja useampia leikkauksia, mikä tekee vaatteesta istuvan. Epämiellyttävä totuus taitaa kuitenkin olla, ettei hinta aina korreloi käyttöiän kanssa.

Vaatekaappini perusvaatteita ovat erilaiset mekot. Hameetkin pääsivät listalle, vaikka käytän niitä selvästi harvemmin. Hihattomien mekkojen ilmettä saa muutettua vaihtelemalla alla olevaa paitaa. Hyvin valittu pikkumusta käy arkeen, juhlaan, hautajaisiin - nykyään oikein asustettuna jopa häihin. Sen lisäksi on hyvä omistaa neutraalin värinen juhlavaate, joka ei ole valkoinen tai musta. Iltapukuakin mietin tälle listalle mutta totesin, että opiskeluaikojen jälkeen iltapukujuhlat ovat käyneet vähiin.

Housuiksi riittäisivät yhdet tummat ja yhdet vaaleat farkut, siistit villakankaiset suorat housut ja puuvillakankaiset shortsit.

Minun on vaikea löytää hyvin istuvia jakkuja tai bleisereitä, joten olen tehnyt välttämättömyydestä hyveen ja käytän niitä vähän. Ihanteellista olisi, että vaatekaapista löytyisi yksi musta bleiseri, joka istuisi kuin hansikas - ehkä olisin jopa teetättänyt sen ompelijalla. Muuten paikkaan jakkujen jättämän loven mekoilla ja neuletakeilla. Hihaton silkkitoppi sopii jakun tai neuletakkien alle ja yksinään juhla-asun yläosaksi. Bileiltoja vaatekaappiini mahtuu yhden paljettitopin verran ja huppari ja neulepusero puolestaan edustavat rennompaa tyyliä.

Niputin topit ja lyhyt- ja pitkähihaiset teepparit omiksi kohdikseen, vaikka tarkoitus on kernaasti omistaa niitä enemmän kuin yhdet. En kuitenkaan tarkoita, että niitä pitäisi olla kahtakymmentä. 3-5 kutakin on minulle aivan riittävästi, jos ne kaikki ovat hyväkuntoisia ja hyvin istuvia. Pyykkikone pyörii meillä joka tapauksessa vähän väliä.

Päällysvaatepuolella päädyin tähän nelikkoon. Ajattelin, että yhden takeista tulee olla musta, mutta kaikki eivät saa olla mustia.

Jalkineet osoittautuivat kaikkein hankalimmaksi tiivistää, mutta tällä valikoimalla pääsisi jo pitkälle. Vaikka tarkoitus oli näissä kollaaseissa vältellä trendiasusteita, tällä hetkellä muodissa olevat Chanel-henkiset, kaksiväriset balleriinat olisivat kätevät siinä mielessä, että ne menevät sekä mustien että vaaleiden asusteiden kanssa.

Listaa pystyy tiivistämään, jos päättää ostaa vain yhdenvärisiä nahka-asusteita. Itse kuitenkin ajattelisin että vaihtelemalla esimerkiksi ruskeita ja mustia asusteita saa asuihin kaivattua vaihtelua. Ruskeat asusteet myös pitävät huolen siitä, että jos vaatekaapissa on muuten paljon mustia perusvaatteita, kokonaisuus ei mene liian synkäksi.

Kuten näkyy, värimaailma on aika neutraali, mikä mielestäni edesauttaa yhdisteltävyyttä ja pidentää vaatteiden käyttöikää. Mutta se on taas vain oma mielipiteeni. Joku tyyliniekka saattaisi hyvin pystyä luomaan perusgarderobin yhdistellen kirkkaita värejä ja printtejä. Samoin kenkiä, laukkuja ja asusteita voisi varmaan yhdistellä vapaamminkin kuin aina sävy sävyyn mutta taidan olla tämän suhteen aika vanhanaikainen.

Kollaasien kuvat ovat siis satunnaisesti valittua kuvitusta, eivätkä välttämättä kuvaa tämänhetkisen vaatekaappini sisältöä. Seuraavaksi suunnittelen kuitenkin tekeväni analyysiä vaatekaappini todellisesta sisällöstä verrattuna tähän listaan... Mitäs tuumaatte? Unohdinko jotain oleellista?

let me entertain you

Vanhempani olivat viikonloppuna tällä suunnalla ja kävivät sunnuntaina meillä lounaalla. Kun kerrankin oli aikaa, päätin kattaa pöydän kauniisti. Olenko maininnut, että ruokapöytä on ylivoimaisesti suosikkihuonekaluni? Pöytämme on Valantin Ruutu, joka istui edellisen kotimme ruokailusyvennykseen kuin nakutettu. Tähän asuntoon se on kuitenkin epäkäytännöllisen muotoinen ja liian suuri - en ole kuitenkaan hennonut pakata sitä varastoon! Meillä tehdään ruokapöydän ääressä ihan kaikki: syödään, luetaan, leikitään, surffaillaan netissä, kuvataan blogikuvia... Vaikka pöydän korkeakiiltoinen pinta on ottanut itseensä muutamia kolhuja ja naarmuja, näyttää se edelleen yllättävän hyvältä lapsiperheen pöydäksi. Sitten joskus, kun pöytää siirretään seuraavaan sijoituspaikkaansa, saatan maalauttaa sen uudelleen ja varjella sen jälkeen pintaa neuroottisesti. Niinku, lasinaluset ja kaikki. Eikä yhtään alle 3-vuotiasta lähimaillekaan.

Pöydän "centerpiece" ei todellakaan vastaa alkuperäistä visiotani suunnattomasta pionimerestä, mutta nuo kolme oksaa olivat lähiostarin absoluuttisesti viimeiset hennon roosan väriset pionit.

Kattauksen keramiikka on kotimaista Amforan Tri-astiastoa, josta voisin kirjoitella joskus enemmänkin. Lasit puolestaan ovat Iittalan Auroraa, jota toivoimme häälahjaksi. Harmi, että sarjan osia on vähä vähältä poistettu tuotannosta. Aika on kai ajanut niiden ohi siinä mielessä, että nykyään viinilasit ovat paljon suurempia. Kuvan valkoviinilasien tilavuus on vain 18 cl, jolloin normaali 12 cl:n kaato täyttää lasin selvästi yli puolenvälin.

Aurinkoista viikon alkua sinne! Minulla on ollut vaikeuksia vähentää vaatetusta, vaikka monena päivänä on ollut jo todella kesäistä. Tänään ajattelin elää vaarallisesti ja jättää sukkikset pois. Hui!

jalustalle nostettu

Sain äitienpäivänä toivotun lahjan: jalustan kameralle. Tälle on varmasti käyttöä siviilielämässäkin mutta blogin kannalta jalusta on erityisen hyödyllinen. Ainakin se tekee sata kertaa helpommaksi asukuvien ottamisen - hyvästi kirjapinot kameran alla ja muut viritelmät! Toisekseen voin ottaa kuvia pitemmällä valotusajalla, kun alla on vakaa alusta.

Objektiivivalikoimani rajoittuu tällä hetkellä kameran mukana tulleeseen 18-55 mm/f3.5-5.6 kittilinssiin ja Canonin 50 mm/f1.8 kiinteän polttovälin objektiiviin. Jälkimmäistä voin suositella kaikille, jotka kuvaavaat kittiobjektiivilla. Pienellä investoinnilla kuvista saa kirkkaampia ja valoisampia. Sisustuskuvien ottamiseen kyseinen objektiivi ei tosin sovi, sillä kuvakulma on varsin kapea, mutta korujen, vaatteiden, astioiden ynnä muun blogisälän kuvaamiseen se on omiaan. Vaikka valotusongelmaani voisi parantaa vielä laadukkaammalla objektiivilla, tällä hetkellä nämä omistamani ovat minulle riittävästi enkä suunnittele hankkivani uusia. Pari suosikkia olen kuitenkin pistänyt muistiin tulevaisuutta varten...

Mehut ovat nyt vähän loppu mutta onneksi huomenna on viikon paras päivä, maanantai!

tasapainossa

Kuluneella viikolla tuskastuin blogini kuvien heittelehtivään laatuun. Kuvaan viime jouluna lahjaksi saadulla Canonin EOS 1100D:llä. Aiempaa kokemusta järjestelmäkameroista ei ole, joten pikkuveljeltä jouluaattona saatua käyttöönotto-opastusta lukuunottamatta olen opiskellut kuvaamista itsenäisesti yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Jokin pieni valokuvauskurssi ei olisi ollut pahitteeksi, mutta toisaalta alkuun on päästy näinkin.

Erityisesti minua on häirinnyt kuvien valkotasapainon vaihtelu. Olen tähän asti kuvannut yleensä jollain kameraan ohjelmoiduista valkotasapainon perusasetuksista valaistuksesta riippuen ja säätänyt värejä lisää iPhotossa. Tuloksena on ollut kalsean sinertävästä sumean keltaiseen vaihtelevia maisemia - ei tarvitse selata kuin muutama postaus taaksepäin nähdäkseen, mitä tarkoitan. Nyt otin vihdoin asiakseni tutustua kamerani valkotasapainon säätöön. Mitäs sanotte, miltä tämän postauksen kuvat näyttävät?

Näitäkin otoksia on tosin jälkikäsitelty iPhotossa: olen kirkastanut kuvan tasoja, lisännyt kontrastia ja terävöittänyt kuvaa. Tarvitsisin kuviini lisää valotusta, jotta ne näyttäisivät riittävän raikkailta silmääni. Äitienpäivälahjastani saattaa olla sen suhteen apua... joo, ei enää näitä teasereita, lupaan tehdä siitä postauksen viikonlopun aikana.

Diorin kynsilakan sävy on "Onnekas" 659. Ihana keväinen karkkisävy! En ole vielä edes ehtinyt testaamaan tätä, viikko oli sen verran kiireinen. Vastailen kohta kommentteihin - sinne näkyy tulleen paljon haasteita, o-ou.

äitienpäivä täälläkin

Oikeastaan äitienpäiväni pyörähti käyntiin jo eilen iltapäivällä, kun sain sitä, mitä suurin osa äideistä toivoo eli hetken omaa aikaa. Lähdin ihan yksikseni käymään ostoskeskuksessa. Kolusin kaikessa rauhassa läpi vaatekaupat ja sovittelinkin muutamia vaatekappaleita. Ostin itselleni kynsilakan ja uusia muistikirjoja. Lopuksi menin Fazerille teekupposelle ja täytin muistikirjan ensimmäisen sivun hahmotelmallani "Lisbetin 50:stä" eli mitkä ovat mielestäni oman vaatekaappini välttämättömät osaset. Lista vaatii vielä hieman viilausta, mutta saatte sen nähtäväksenne ensi viikolla.

Tämä päivä pyörähti käyntiin sänkyyn tuodulla aamupalalla. Päiväkodissa oli taiteiltu hieno kukin koristeltu peili, jossa äiti näyttää aina kauniilta. Kävimme aurinkoisessa säässä kävelyllä, nukuimme päiväunet ja nyt uunissa odottaa karjalanpaisti. Aika idyllistä, tällä hetkellä tunnen olevani onnekas. Äitienpäivä saattaa herättää monenlaisia tunteita tai sitten se voi olla herättämättä minkäänlaisia tunteita, mutta toivon että teillä on ollut mukava sunnuntai.

Sain myös toisen todella mieluisen lahjan, mutta siitä lisää huomenna.

blogging on blogging

Ajattelin tänä iltana pistäytyä sanomaan, että bloggamisesta on tullut minulle tärkeämpi harrastus kuin osasin kuvitellakaan. Olen vuosien mittaan ehtinyt harrastaa mm. pianonsoittoa, partiota, kuorolaulua, taitoluistelua, ompelua, kuntosaliharjoittelua, juoksua ja balettia. Joskus innostus on kestänyt kuukauden tai pari, joskus pari vuosikymmentä. Tällä hetkellä en kuitenkaan harrasta oikeastaan muuta kuin bloggausta. Tässä harrastuksessa on se hyvä puoli, että sitä voi tehdä ikään kuin arjen oheistuotteena. Toisaalta välillä seuraavaa postausta tulee mietittyä niin paljon, että arki tulee ikään kuin blogin oheistuotteena...

Pikku blogini on ehtinyt olla pystyssä reilut neljä kuukautta. Päivittäiset lukijamääräni liikkuvat Google Analyticsin mukaan 200-500 välillä riippuen siitä, olenko päivittänyt vai seisooko blogissa muutaman päivän ikäinen juttu. Viikkokävijämäärä on noin 1600. Aika nopeasti olen myös havainnut, minkälaiset postaukset lukijakuntaani kiinnostavat eniten: pukeutuminen ja sisustus keräävät klikkauksia ja kommentteja kun taas monet muita aiheita käsittelevät tekstit, jotka itse kuvittelin kiinnostaviksi, eivät juurikaan herätä innostusta. Haluaisin blogini päivittyvän 20-25 kertaa kuussa mutta toistaiseksi en ole päässyt edes kahteenkymmeneen. Määrää ei kuitenkaan voi lähteä lisäämään laadun kustannuksella, sillä blogien lukijat näytävät olevan laatutietoista väkeä ja häthätää kyhätyt täytepostaukset jäävät yleensä vähälle huomiolle.

Kirjoitan blogia edelleen ensisijassa itselleni mutta yhä enenevässä määrin lukijoita ajatellen. Aika paljon tulee myös kirjoitettua toisille bloggaajille, sillä he ovat aktiivisina kommentoijina yleensä blogin näkyvimmät lukijat. Kuitenkin suurin osa on teitä näkymättömämpiä lukijoita. Kiva, että olette täällä! Jos haluat, sano vaikka heippa kommenttiosastossa. Ja linkkaa oma blogisi, jos sinulla on sellainen, tulen vastavierailulle.

palautetta Biothermille

Tammikuussa kirjoittelin ihonhoitotuotteistani, joihin kuuluu muun muassa Biothermin voiteita ja puhdistusaineita. Päivittelin silloin, kuinka pitkään käyttämäni Aquasource-geelivoide oli tuntunut aivan eri tuotteelta kuin aiemmin. Syy selvisi nyt. Se nimittäin oli eri tuote. Totuus kävi ilmi Rillan blogipäivityksestä. Biotherm on ilmeisesti noin vuosi sitten uudistanut ihonhoitosarjaansa, ja vanhan kuivalle iholle suunnatun Aquasource-geelivoiteen rinnalle on lanseerattu erittäin kuivalle iholle tarkoitettu geelibalsami. Epähuomiossa olin ottanut hyllystä tämän tuotteen.

En ota yksin omille niskoilleni tätä virhettä. Sekä voiteiden pahvipakkaukset että niiden purkit muistuttavat erehdyttävästi toisiaan. Oikeastaan ainoa ero on pahvipakkauksen vasemmassa alareunassa oleva teksti "dry skin" / "very dry skin" sekä tietysti kääntöpuolen pikkupräntti. Myös lasipurnukoiden etiketit ovat identtiset - erot löytyvät vasta, kun vaivautuu lukemaan tekstin. Lasipurkin läpi tuotteet myös näyttävät samanlaisilta, mutta balsami on paljon geeliä paksumpaa ja rasvaisempaa. Erittäin kuivasta ihosta kärsivälle se saattaa olla juuri oikea tuote, mutta oma ihoni ei kyennyt imaisemaan voidetta. Se jäi valkoisiksi laikuiksi kasvoille ja rullasi ikävästi meikin alla.

Tänään kävin ostamassa uuden purkin. Syynäsin pitkään pahvipakkauksia, jotta varmasti ottaisin oikean. Tähän geelivoiteesen olen edelleen tyytyväinen. Biothermin voiteita on muuten Stockalla tämän kuun kanta-asiakasalennuksessa...

käsityksiä täydellisestä vaatekaapista

Onnistuin elämään yli kolmekymppiseksi lukematta minkäänlaista tyyliopasta, mutta viime syksynä ostin hetken mielijohteesta Lauren Conradin kirjan Style. Kirja on ehkä suunnattu hieman nuoremmille, mutta ihastuin sen kauniisiin kuviin ja - listafriikki tunnustaa - yksityiskohtaisiin luetteloihin. Kirja, jossa on tarkat pakkauslistat viikon rantalomalle, kolmen päivän työmatkalle, viiden päivän kaupunkilomalle ja viikonloppureissuille sekä lämpimään että kylmään ilmanalaan, ei voi olla läpeensä huono.

Voisin palata noihin pakkauslistoihin jossain toisessa postauksessa. Saatan jopa testata niitä käytännössä sopivan tilaisuuden tullen. Kirjassa on kuitenkin muitakin luetteloita, kuten Laurenin käsitys vaatekaapin kulmakivistä, tärkeimmistä jalkineista ja laukuista.

Kulmakivet:

1. pikkumusta mekko
2. farkut
3. kauluspaita
4. hame
5. saapikkaat
6. valkoisia ja mustia yläosia
7. mustat korkokengät
8. hyvin istuva bleiseri
9. tyylikäs ulkotakki

Kengät:

1. matalat, mukavat kengät
2. korkokengät, ainakin yhdet mustat
3. kärjestä avoimet korkokengät, värinä jokin naisellisen vaalea sävy
4. näyttävät, koristeelliset kengät yksinkertaisten asujen vastapainoksi
5. gladiaattorisandaalit korolla
6. saapikkaat

Laukut:

1. päivittäiseen käyttöön soveltuva tyylikäs laukku
2. neutraalin värinen clutch
3. iltalaukku
4. suurikokoinen clutch, joka sopii myös päiväkäyttöön
5. tilava laukku
6. tilava matkalaukku, joka sopii myös käyttölaukuksi kohteessa

Sivuhuomautus: Laurenin asu takakannessa on syötävän suloinen. Mekko on Femme Noirilta.

Listoja vaatekaapin kulmakivistä ovat tehneet muutkin. Muodin huipulle -tuomaristosta tuttu Nina Garcia listaa kirjassaan "The One Hundred" 100 asiaa, jotka joka naisen vaatekaapista tulisi löytyä. Karlan postauksesta löytyy Matchbook Magazinen 50 vaatteen ja asusteen lista. Yksi omista suosikeistani on Net-a-Porterin 10 olennaisimman lista (huoh, kunpa voisinkin hankkia ne kaikki tuolta NaPista):

1. paitapusero
2. neuletakki/neulepusero
3. farkut
4. nahkatakki
5. klassinen laukku: päivään, iltaan ja matkalle
6. kengät: matalat, korkokengät, saapikkaat
7. bleiseri
8. trenssi
9. trikoomekkoja ja -paitoja
10. laadukkaat alusvaatteet

Jään pohtimaan, mikä on Lisbetin olennaisten lista. Palaan asiaan...

domestic goddess

Mies pyysi tekemään lisää samoja munkkeja, joita oli pojan synttäreillä, enkä voinut kieltäytyä. Leivon tosi harvoin, mikä johtuu osittain siitä, että joudun mussuttamaan leipomukseni itse - kumppani ei ole pullatyyppiä ja syö muutenkin aika terveellisesti. Niinpä tämä 2010-luvun moderni nainen riensi viivana keittiöön, kun sai kerrankin pyynnön leipoa.

Resepti on peräisin Marttaliiton keskustelupalstalta. Minulle oli uutta tuo kananmunan käyttö taikinassa mutta hyvin tuntui toimivan.

2 ½ dl maitoa tai vettä

1/2 palaa hiivaa

1 muna

1/2 dl sokeria

1/2 tl suolaa

50 g/(1/2 dl) margariinia/(öljyä)

(2 tl kardemummaa)

8-9 dl vehnäjauhoja

öljyä paistamiseen ja sokeria pinnalle

Liota hiiva lämpimään maitoon tai veteen. Lisää sokeri, suola, kardemumma ja muna. Sekoita. Lisää jauhot vatkaten, loput kädellä alustaen, lisää rasva lopussa. Taikinan tulee olla pehmeää, leivo munkkeja tai rinkeleitä. Kohota hyvin ja paista öljyssä kauniin ruskeiksi. Nosta valumaan talouspaperin päälle ja sokeroi lämpiminä.

No niin, tiedän, että tämä on ollut aika perhe-ruoka-lapsi-painotteinen blogi viime aikoina. (Sillä saattaa olla jotain tekemistä sen asian kanssa, että elämäni on aika perhe-ruoka-lapsi-painotteista.) Yritetään kirjoitella vähän muistakin aiheista lähipäivinä.