koti: kauneutta ja epäkohtia

Tunnen joitain ihmisiä, joiden kodit ovat esiteltävissä sisustuslehteen viimeistään kaksi viikkoa muutosta. Meillä puolestaan tilanne ei ole juuri muuttunut siitä hetkestä, kun tavarat kannettiin sisään. Mieleen tulee entinen kämppikseni, joka sanoi kerran, että väliaikaisilla ratkaisuilla on taipumusta muuttua pysyviksi (keskustelumme ei tosin liittynyt mitenkään asumiseen, mutta mainittakoon, että kyseinen henkilö kuuluu näihin ihastuttaviin kaksiviikkoisihmisiin).

Ei sisustusmakuni oikeastikaan ole mitenkään ylenpalttisen rönsyilevä, mutta voisi täällä jotain pientä tehdä kesää kohti. Matoilla ja tekstiileillä saisi luotua kodikasta tunnelmaa. Alakuvan ompelupöydän maalipinnalle pitäisi näyttää hiomalaikkaa ja sijoittaa pöytä järkevämpään paikkaan, ehkä makuuhuoneeseen. Tuossa keittiön kyljessä se vain kerää rojua päälleen.

Meillä on myös aurinkoinen, lasitettu parveke, jonka kalustuksena ovat vanhan kodin puiset terassikalusteet. Pitääpä ottaa asiaksi sisustaa siitä miellyttävä kesäolohuone.

Vaikka suurin osa asunnosta on kauniin valoisaa, kaikki ikkunat ovat yhdellä seinustalla. Eteinen jää pimentoon ja kaipaa parempaa valaistusta - puhumattakaan kunnon kuramatosta. Välittömästi eteisen jälkeen tulevat vastaan myös kaksi Ikean Malm-lipastoa, jotka on hankittu kaikenlaisen päivittäin käytössä olevan säilytykseen. Ne ovat vähän hassusti käytävällä, mutta eivät mahdu muuallekaan.

Suurin muutos on ollut se, että siirsimme pojan muutama viikko sitten nukkumaan omaan huoneeseensa; samalla ylimääräisessä makuuhuoneessa olleet sohva ja tv-taso tuotiin olohuoneen puolelle (mitä pidätte taustakuvastani?). Reilunkokoisen ruokapöydän kanssa ne täyttävät tilan aika hyvin, mutta minkäs teet - ruokapöydästäni en luovu! Pojan huoneeseen pitäisi hankkia säilytyskaluste - Ikeassa käytiin jo katselemassa, mutta sitten ajattelin kuitenkin hankkia jotain pitkäikäisempää Jolla-sängyn kaveriksi.

Lopuksi vielä hieman epävisuaalisempi ratkaisu:

Meillä ei ole tässä asunnossa kirjahyllyä. Rasti seinään! Kaikissa kahdeksassa edellisessä kodiksi kutsumassani paikassa minulla on ollut kirjahylly. Kirjat ovat nyt pakattuna kellarikomeroon ja ero niistä on selkiyttänyt ajatuksiani. Suurinta osaa, lähinnä kertomakirjallisuutta, en kaipaa yhtään. Ne saisivat puolestani olla sähköisessä formaatissa esimerkiksi iPadilta luettavissa. Sen sijaan muoti- ja designkirjojani on kova ikävä, eikä isojen kuvateosten katselu sähköisessä muodossa ole yhtään sama asia kuin oikean "coffee table" -kirjan selailu.

Jostain kummasta niitä kirjoja kuitenkin kertyy. Nämä tulokkaat on hätämajoitettu keittiön kaapiston päälle. Ehkä jonkinlainen kirjasäilytyskaluste olisi kuitenkin tarpeen?