iltapäivän sisustusajatelmat

Perjantai-iltapäivää! Kilometrejä kertyi, mutta nyt olemme koko konkkaronkka kotiutuneet viikon viimeiseltäkin retkeltä. Tuliaisina on rento mieli ja iso kasa Valkeita kuulaita isovanhempien puutarhasta. Itselläni on edessä vapaa viikonloppu, jonka suunnittelin käyttäväni muutaman sisustushenkisen projektin parissa.

Hommahan meni niin, että suunnittelin alun perin kirjoittavani sisustuspainotteista lifestyleblogia. Lisbet e:tä alusta asti seuranneet tietänevät, ettei kaikki mennyt ihan niin kuin sillä yhdellä suomenruotsalaisella huvilalla. Päätin kuitenkin jatkaa bloggaamista olosuhteiden puitteissa, joten aihepiirit ovat rönsyilleet lähes kaikille elämänaloille, liikaakin. Haluaisin kirjoittaa paremmin editoitua, muutamaan ydinaiheeseen keskittyvää blogia. Sellainen ei taida kuitenkaan koskaan onnistua näin rönsyilevältä henkilöltä.

Niin, ne sisustusprojektit. Tavallaan olen tykästynyt tähän nykyiseen vaikkakin väliaikaiseksi ounasteltuun asuntoomme. Vuokrakoti on siisti ja kätevällä etäisyydellä työpaikoista ja palveluista. Se, että lapsella on hyvä päivähoitopaikka lähistöllä, lisää houkuttelevuutta huomattavasti. 

Olen kuitenkin ollut aivan lukossa pienienkin asumiseen liittyvien juttujen suhteen. Nyt viikonloppuna ajattelin aloittaa ripustamalla seinälle pari pientä taulua. Toisekseen suunnittelin testaavani Let me entertain you -postauksen kommenttilaatikossa saamaani loistavaa vinkkiä. Sen mukaan autovahalla voisi kiillottaa korkeakiiltoisen mutta naarmuja saaneen pöydän pintaa. Kolmannekseen aion etsiä pari kivaa sisustustyynyä sohvadivaanille. Ylimmässä kuvassa taustalla vilahtava nahkaverhoiltu Klippan on nimittäin siirtymässä täältä ikuisuuteen ja sen seuraaja saapunee muutaman viikon sisällä.

Kauanko tässä kodissa asumme? En tiedä. Sanotaan kuitenkin, että valo tunnelin päässä näkyy jo.

Nyt lähdemme pojan kanssa hakemaan autovahaa ja jotain perjantaihyvää myös.

illallinen kahdelle

Tervetuloa illalliselle. Se tarjoillaan lämpimässä illassa keskiaikaisen linnan terassilla, josta aukeaa näkymä Neckar-joen laaksoon. Seurana on rakas kumppanisi tai muu vapaavalintainen henkilö.

Alkumaljaksi tarjoillaan luonnollisesti kylmää kuohuvaa. Sitä siemaillessa selaillaan ruokalistaa ja mietitään illan menuuta. Tarjolla on ainakin riistaa ja metsäsieniä...

Alkuruokana molemmat nauttivat kanttarellikeiton. Se on hieman suolaista mutta solahtaa nopeasti alas linnan valkoviinin kanssa. Huomaa Gemmingenin vapaaherrojen vaakunalla kuvioitu astiasto.

Kumppanin pääruoka näyttää herkulliselta...

...muttei oma "kesäinen paahtoleipäkään" jää paljon jälkeen.

Ilta alkaa jo hämärtää ja kynttilät sytytetään. Kuu loistaa pilvettömällä taivaalla. On aika paneutua jälkiruokalistaan...

Suussasulava tiramisu kruunaa yhteisen illan.

Ravintola on jo tyhjentynyt muista asiakkaista. Henkilökunta jää järjestelemään pöytiä. Vielä ei malta mennä nukkumaan, vaan illalle haetaan jatkoaikaa hiippailemalla linnan raunioilla.

Mutta kuten kaikissa tarinoissa - tai ainakin yli 30-vuotiaiden, perheellisten ja vuorotyötä tekevien elämässä - lopulta koittaa aina nukkumaanmenoaika. Miten ihanaa onkaan sujahtaa linnahotellin satiinilakanoiden väliin. Uni tulee heti.

das schöne leben

Kylläpä pieni tauko teki hyvää. Yövyimme Burg Hornbergissä ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten, kun kiertelimme häämatkallamme Keski-Eurooppaa. Ja nyt heti tultiin uudestaan. Seuraavan kerran elokuussa 2015?

it must have been summer (but it's over now)

Edessä vapaapäivien ketju. Istun kotona selailemassa mennen kesän kuvastoa. Nyt on päästävä reissuun. Olen ollut yhtäjaksoisesti kotikulmilla viimeiset puolitoista kuukautta, se on pitkä aika minulle. Viikonloppuna maakuntaan ja ensi viikolla karkumatkalle miehen kanssa. Hakemaan ideoita, inspiraatiota ja tuulettumaan - ehkä postauksissakin on sitten enemmän järkeä!

what's in my bag?

Pakkasin tänään työlaukkuni viimeisen kerran ennen loppukuun mittaista kesälomapätkää. Mieleeni juolahti tämä postauksen aihe, joka kiersi blogeja aikoinaan haasteen muodossa ja päätin toteuttaa sen, vaikkei minua kukaan tähän ole haastanutkaan. Eli tässä laukkuni sisältö:

Kalenteria kuljetan mukanani ihan koko ajan. Olen yrittänyt siirtyä puhelimen kalenteriin, mutta viikkoaukeamainen Moleskine pitää aina vain pintansa. Pinkki muistivihko on muistilistoja, suunnitelmia, ideoita ja haaveita varten. Ordning & Redan penaalissa kulkevat mukana lyhyemmät Pocket-versiot Ballografin muste- ja lyijytäytekynistä.

Joka päivä laukusta ovat löytyneet sekä aurinkolasit että sateenvarjo, eihän sitä koskaan tiedä...

Puhelimella on ruma mutta käytännöllinen muovikuori muistuttamassa siitä, että iLuurit ovat haurasta tavaraa... Laturi ja kuulokkeet lojuvat yleensä laukun pohjalla ja etenkin kuulokkeet ovat välillä sellaisessa mytyssä, että on ihme että ne vielä toimivat. Onko teillä hyviä ehdotuksia niiden kuljettamiseen laukussa? Avaimenperä puolestaan muistuttaa rakkaasta mutta tauolle jääneestä harrastuksesta.

Pienessä pussukassa on vaihtuva kokoelma kosmetiikkaa. Tällä hetkellä sieltä löytyy ripsari, taivuttimet, puuteri, matkapurkki kasvovoidetta ja kynsienhuoltovälineet. Mukana täytyy aina olla myös hiuslenkkejä, pinnejä ja harja.

Ja tietysti lompakko, kesäreissun tuliainen itselleni.

Haasteeseen saa tarttua, jos kiinnostaa! Mitä teidän laukuissanne on?

päiväuniaikaan

Teetä, lakuja ja muutama yksityiskotien arkkitehtuuria esittelevän Häuser-lehden irtonumero. Toinen vastaava suosikkini on Atrium. Molempia myydään ainakin Stockmannilla ja Akateemisessa.

Kuka näissä hulppeissa maisemissa asuu? Miltä heistä tuntuu tulla illalla kotiinsa? Kuka nuo ikkunat pesee?

Oma haavekoti. Rauhallisella sijainnilla järven rannalla, ei meren. Kallioinen, luonnontilainen tontti, mäntyjä ja mustikkaa. Matala, maastoon sopiva talo, suuret ikkunat järvelle. Vaalea sisältä, tumma ulkoa. Riittävästi tilaa omalle väelle ja vieraiden tulla ja mennä. Iso laudoitettu patio, rannassa tyyliin sopiva saunarakennus, pihatiellä kahden auton talli. Maalämpö, vesikiertoinen lattialämmitys, koneellinen ilmanvaihto ja kaikki muut nykyelämän mukavuudet energiatehokkuutta unohtamatta.

Parinsadan metrin päässä tien varressa bussipysäkki, josta yhteys läheiselle kirkonkylälle, kauppaan, kouluun ja junaradan varteen. Pääkaupunkiseudun ja työelämän lähettyvillä mutta kuitenkin omassa syrjäisessä rauhassaan, ei kehäteiden taustahälyä korvissa.

Jos tietää, minne on matkalla, miksei sitä jonain päivänä voisi saapua perillekin? Pääasia, että uskallan taas haaveilla. (Lisää haaveita Pinterestissä.)

take a bow

sateenvarjo Lindex - mekko Zara - neuletakki Red Valentino - pannat Glitter - hiuslenkki H&M - huppari Seppälä

Tyttömäisiä rusetteja on viljelty viime vuosina vähän joka suunnalla. Minäkin on olen antautunut niiden vietäväksi. Muistatteko, kun viime vuosikymmenellä Pirates of the Caribbean -leffan jälkimainingeissa kaikki paikat olivat hetken täynnä pääkalloja ja ristissä olevia sääriluita? Mikä mahtaa olla seuraava trendisymboli?

sunnuntai kaupungilla

Eilisen suunnitelmien mukaisesti päädyimme brunssille Cafe Engeliin. Aiempien muistikuvien mukaan Engelissä on sunnuntaisin kauhea ruuhka ja meteli, mutta nyt paikka oli ihmeen rauhallinen, jopa hiljainen. Brunssitarjonta Helsingissä taitaa olla lisääntynyt sen verran, että asiakkaita riittää muuallekin.

Konjakinruskean ja laivastonsinisen liitto tuntuu nyt olevan kovasti pinnalla, joten minäkin päätin kokeilla yhdistelmää. Huomasin, että omistan todella vähän sinisävyisiä vaatteita, jos farkkuja ei lasketa. Onkohan tuon bleiserin lisäksi edes muita?

Brunssin jälkeen kävimme vielä pyörähtämässä Töölönrannassa Lasten Festareilla. Esittelyssä olleet palo- ja poliisiauto taisivat tehdä suurimman vaikutuksen kohderyhmän edustajaan. Töölöstä päädyimme hetkelliseksi muuttoavuksi Kulosaareen ja sieltä kotiin päiväunille. Hyvä päivä, näitä lisää.

my saturday night with lisbet

Toinen toistaan sähäkämmät lauantai-illat seuraavat tässä blogissa toisiaan! Sain pojan juuri nukkumaan, punaviinipullo on avattu ja Voddlerissa odottaa My Week with Marilyn. Katoin itselleni tapas-henkisen iltapalan oliiveista, salamista, täytetyistä chilipaprikoista ja parista todella homeisesta juustosta. Mies on töissä yömyöhään, joten nämä ovat yhden naisen pyjamabileet.

Pyjama-asu on Gapilta ja huppari Juicy Couturelta.

Huomenna on ilmassa miltei juhlan tuntua, kun minulla ja miehelläni on kummallakin vapaapäivä ja vieläpä sunnuntaina. Olen aiemminkin kertonut, että teemme molemmat vuorotyötä ja yritämme järjestellä vuoromme niin, että lasta voidaan hoitaa mahdollisimman paljon kotona. Järjestelyn seurauksena meillä ei esimerkiksi tässä kuussa ole toistaiseksi ollut yhtään kokonaista yhteistä vapaapäivää. Suunnitelmissa on brunssi jossain kivassa kuppilassa ja sään salliessa muutakin hengailua kaupungilla. Ja tietysti ihan vain sitä yhdessäoloa.

vaatehuoltoa osa 1

To-do -listallani on ollut muutama syyspuolen vaatehuoltoon liittyvä juttu. Ensimmäinen niistä oli puolitoista vuotta sitten Zarasta ostetun kasmirneuletakin freesaus. Vaikka tuoteselosteessa neuleen mainitaan olevan 100% kasmiria, Zara on ilmeisesti tinkinyt kuitujen pituudessa, sillä neuletakki nyppyyntyi nopeasti käyttöönoton jälkeen.

Nukasta oli vaikea saada kuvia mutta ylläolevasta saa ehkä jonkinlaisen käsityksen.

Niinpä laitoin nukanpoistajan laulamaan. Bongasin vekottimen aikanaan useammastakin blogista ja pakkohan sellainen oli saada. Omani on Coline-merkkinen ja ostettu Clas Ohlsonilta. Kuvista päätellen se on identtinen OBH Nordican vastaavan laitteen kanssa, ja samankaltaisia löytyy lukuisilta muiltakin valmistajilta.

Nukanpoistajalla surrauttelu on ehkä yksi terapeuttisimmista kotitöistä, joita tiedän. Kaikkein palkitsevin osuus on kuitenkin nukkasäiliön tyhjentäminen ja ulos pölähtävän nöyhtäpallon ihmetteleminen. Irtosiko kaikki tämä tosiaankin yhdestä neuletakista?

Neuletakissa on pussimaiset taskut, jotka olisivat täydelliset koti- ja vapaa-ajan käyttöön tarkoitetussa rennossa vaatteessa. Saadakseni takista edustuskelpoisemman päätin kuitenkin ommella repsottavat taskunsuut kiinni. Tein ompeleet taskun sisäpuolelle noin 5 mm yläreunasta niin, ettei suuaukko näytä täysin umpinaiselta. Vaate ryhdistyi tästä silminnähden.

Lopuksi vielä prässäsin neuleen kostean harsoliinan kanssa. Täytyy sanoa, että olen lopputulokseen tyytyväinen: pelastin jo kerran kotikäyttöön tuomitun rönttövaatteen yhteiskuntakelpoiseksi. Eihän tuo laatu tietysti mihinkään muutu, eli käsittelyn saa uusia aika ajoin, mikä vähä vähältä syö neulosta. Laadukas kasmirneule onkin lisätty toivelistalle - onko teillä hyviä vinkkejä?