perjantai 31. elokuuta 2012

iltapäivän sisustusajatelmat

Perjantai-iltapäivää! Kilometrejä kertyi, mutta nyt olemme koko konkkaronkka kotiutuneet viikon viimeiseltäkin retkeltä. Tuliaisina on rento mieli ja iso kasa Valkeita kuulaita isovanhempien puutarhasta. Itselläni on edessä vapaa viikonloppu, jonka suunnittelin käyttäväni muutaman sisustushenkisen projektin parissa.


Hommahan meni niin, että suunnittelin alun perin kirjoittavani sisustuspainotteista lifestyleblogia. Lisbet e:tä alusta asti seuranneet tietänevät, ettei kaikki mennyt ihan niin kuin sillä yhdellä suomenruotsalaisella huvilalla. Päätin kuitenkin jatkaa bloggaamista olosuhteiden puitteissa, joten aihepiirit ovat rönsyilleet lähes kaikille elämänaloille, liikaakin. Haluaisin kirjoittaa paremmin editoitua, muutamaan ydinaiheeseen keskittyvää blogia. Sellainen ei taida kuitenkaan koskaan onnistua näin rönsyilevältä henkilöltä.


Niin, ne sisustusprojektit. Tavallaan olen tykästynyt tähän nykyiseen vaikkakin väliaikaiseksi ounasteltuun asuntoomme. Vuokrakoti on siisti ja kätevällä etäisyydellä työpaikoista ja palveluista. Se, että lapsella on hyvä päivähoitopaikka lähistöllä, lisää houkuttelevuutta huomattavasti. 

Olen kuitenkin ollut aivan lukossa pienienkin asumiseen liittyvien juttujen suhteen. Nyt viikonloppuna ajattelin aloittaa ripustamalla seinälle pari pientä taulua. Toisekseen suunnittelin testaavani Let me entertain you -postauksen kommenttilaatikossa saamaani loistavaa vinkkiä. Sen mukaan autovahalla voisi kiillottaa korkeakiiltoisen mutta naarmuja saaneen pöydän pintaa. Kolmannekseen aion etsiä pari kivaa sisustustyynyä sohvadivaanille. Ylimmässä kuvassa taustalla vilahtava nahkaverhoiltu Klippan on nimittäin siirtymässä täältä ikuisuuteen ja sen seuraaja saapunee muutaman viikon sisällä.

Kauanko tässä kodissa asumme? En tiedä. Sanotaan kuitenkin, että valo tunnelin päässä näkyy jo.


Nyt lähdemme pojan kanssa hakemaan autovahaa ja jotain perjantaihyvää myös.

4 kommenttia:

  1. Autovaha on kätevää. Pullollinen löytyy kylpyhuoneen kaapista, kiillottelen vahalla kolhiintunutta valumarmoriallasta, jonka pintaan joku (mitekään osoittelematta kenenkään suuntaan...) on kopautellut partakoneen terää ymmärtämättä, että se kolhii allasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että vahaa on menestyksellä käytetty vastaavaan tarkoitukseen. En todellakaan haluaisi pilata koko pöytää. Tänään ajattelin tarttua toimeen... meinasi kyllä eilen mennä sormi suuhun autovahahyllyllä...

      Poista
  2. Toivon, etta jatkat samalla linjalla. Vahan kaikkea!

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.