identiteettityötä kirjahyllyssä

Jokin aika sitten harmittelin Lerberg-hyllyn poistumista Ikean valikoimista, sillä se olisi sopinut hyvin alakerran kylppäriin. Kävikin niin, että löysin hyllyn käytettynä - tai oikeastaan kolme hyllyä. Pyörittelin kahta ylimääräistä käsissäni ja kannoin ne lopulta työhuoneeseen, jossa niille on ihan oikeaa käyttöä. Ne kirjat, jotka eivät alkuvuonna päätyneet kierrätykseen tai määrittelemättömäksi ajaksi varastolaatikoihin, ovat nimittäin lojuneet pinossa työhuoneen lattialla.

Lerbergit ovat edullinen ja "ihan kiva" väliaikaisratkaisu. Pitemmällä aikavälillä haaveilen String-järjestelmästä joko työhuoneeseen tai yläaulaan. Toisaalta olen blogissakin pohdiskellut useampaan otteeseen kirjahyllyn tarpeellisuutta nykykodissa, jossa tieto ja viihde pyrkivät pakkautumaan digitaaliseen muotoon. Seiniä peittäviä kirjarivistöjä tullaan tuskin enää kotonani näkemään, mutta osan kirjoista haluan säilyttää esillä ihan vain siksi, että ne ovat minusta kauniita.

Mitä sieltä hyllystä sitten löytyy, kun Kaari Utrio -kokoelma on pakattu piiloon?

Muotia, pukuhistoriaa ja ompelutekniikkaa. Nolostuttava määrä Audrey Hepburnin henkilökulttia käsitteleviä teoksia. Tuoretta tekstiä kotimaisilta kirjailijoilta. Hyvinvointia, liikuntaa ja ruokavaliota. Inspiroivia elämänkertoja. Sisustuslehtiä.

Mitä kirjahyllyni kertoo minusta? Tai: mitä haluan sen kertovan minusta?

ratkaisu bloggerin kuvaongelmaan

Huomasin muutaman muunkin bloggaajan kärsineen viime päivinä Bloggerin vaihtelevasta kuvanlaadusta, joten ajattelin vinkata, miten olen tällä hetkellä ratkaisut ongelman. Syy ei ole selvillä, mutta jostain syystä Blogger siis pakkaa JPG-muotoiset kuvatiedostot tiiviimmin ja laatu kärsii. Kenties Google korjaa ongelman lähiaikoina, mutta sillä välin kannattaa siirtyä käyttämään PNG-muotoisia kuvatiedostoja, joita Blogger myös hyväksyy.

Alla esimerkit samasta kuvasta PNG- ja JPG-formaatissa. Alemmassa kuvassa sävyt ovat muuttuneet likaisiksi ja erityisesti vaaleilla alueilla esiintyy pakkaamisesta johtuvaa rakeisuutta. En pysty antamaan tarkempia ohjeita kuvatiedostojen muuttamisesta PNG-muotoon, mutta todennäköisesti käyttämästäsi kuvankäsittelyohjelmasta löytyy mahdollisuus tallentaa tai viedä kuva tässä muodossa. Niin, ja kameran asetuksissa kannattaa siirtyä RAW-muotoisiin kuviin, ettei pakkausvirhettä ala syntyä jo kuvausvaiheessa.

PNG vaatii enemmän tallennustilaa, joten sen säästämiseksi kannattaa saman tien ryhtyä lataamaan blogiinsa kuvatiedostoja, jotka on pienennetty valmiiksi siihen kokoon, jota aiot blogissa käyttää.

Sunnuntain jatkoja kaikille! Palaillaan myöhemmin (tänään?) sisustusaiheiden kanssa.

tyylikkäästi kokomustissa

Arkisesta esineestä tulee heti vähän mielenkiintoisempi, kun se valmistetaan normaalista poikkeavan värisenä. Erityisesti kokomusta väritys tuo esineisiin uutta ulottuvuutta, oli kyse sitten tulitikuista, pumpulipuikoista, huulipunasta tai perinteisesti oranssipäisinä tunnetuista saksista. Tänään keittiöstäni löytyy musta tiskiharja, sain nimittäin blogin kautta kokeiltavaksi turkulaisen Zinotin hauskoja ja ekologisia tuotteita. Tiskiharjan varsi on valmistettu kierrätysmateriaalista ja harjakset ovat luonnonmateriaalia - siis merkittävästi pehmeämmät kuin perinteisissä kokomuovisissa harjoissa. Parhaat päivänsä nähneen harjan voi palauttaa tehtaalle, jossa sen materiaali kierrätetään uusiksi tuotteiksi.

Musta tiskirätti puolestaan on bambukuitua ja konepestävä. Myös tiskiharjan voi ohjeen mukaan silloin tällöin pistää astianpesukoneeseen puhdistumaan. Tuli mieleen, että voisihan näin tehdä myös tavanomaisille harjoille, kuinka en ole aiemmin tullut sitä ajatelleeksi?

Sarjaan kuuluu myös luomupellavasta valmistettuja keittiöpyyhkeitä. Meillä tuo liina suojaa parhaillaan kohoamassa olevaa hiivataikinaa. Tänä iltana pitsaa, punkkua ja Suomen Dancing on Icen ensimmäinen jakso...

ruokapöydän kahdet tuolit

Iltapäivän auringonsäteet houkuttelivat kaivamaan kameran pitkästä aikaa esiin. Kuvaa varten kävin nappaamassa takapihalta kauniisti punertuneen pihlajanoksan, johon kiinnitin huomioni jo muutama päivä sitten. Samalla iskin silmäni takaterassin Hee-tuoleihin ja päätin kokeilla erästä asiaa, jota olen halunnut testata aina niiden saapumisesta asti.

Ta-daa: Hayt sisätiloissa Valantin Ruutu-ruokapöydän kanssa! Tulipa valkoista ja jotenkin... ilmavaa. Yhdistelmä ei ole aivan täysosuma, mutta jonkin keveämpirunkoisen pöydän kanssa Hayt menisivät mainiosti. Meillä nämä tuolit päätynevät pinottuna talvisäilöön yläkerran yhä tyhjyyttään kumisevaan aulaan.

Joku muuten kyseli, ovatko Hayt mukavat istua. Kirjoitan tätä postausta paraikaa noiden teräslankojen päällä ja täytyy sanoa, että hento kaltereiden kuva pakaroista tämän jälkeen löytyy. Siitä huolimatta tuoli ei ole epämukava. Terassillahan meillä oli näissä istuintyynyt, jotka olen jo aiemmin tuonut sisälle pestäväksi. Sisätiloissa lankatuolin voisi pukea talviasuun vaikkapa lampaantaljan avulla.

Herätellään tässä viikonlopun aikana blogia syyshorroksestaan, kuullaan!

pöydästä tulikin musta

Hups, puolitoista viikkoa näyttää vierähtäneen viime blogikirjoituksesta. Arki on sisältänyt rakentamista, lapsiperhe-elämää, pyykkivuoren ja banaanikärpäsiä keittiössä; kaikkea sellaista, joka ei välttämättä innosta kuvaamiseen ja bloggailuun. Myös se tähtitieteellinen tosiseikka, että on syyskuu ja valo katoaa, on jälleen päässyt yllättämään. Iltakuudelta ei enää synny sisustuskuvia.

Muistatteko vielä tämän pöydän tai tarkemmin sanottuna nämä pöydät? Niistä tuleekin mustat. Puunväriset olisivat olleet kauniit ja tuoneet lämpöä sisustukseen mutta 1) en saanut hiottua toisen pöydän kantta tasaväriseksi, 2) pöydät eivät olekaan aivan identtiset: toisen kansi on vaneria, toisen viilua ja 3) mies äänesti painokkaasti mustaa. Käsittelynä on monta kerrosta Osmo Colorin Deko-puuvahaa, värin nimi on "Noki". Toinen pöytä on vasta puoliksi hiottu ja saa vielä tovin odottaa valmistumistaan. Huonekalujen tuunaaminen olisi varmasti antoisaa, jos olisi enemmän aikaa ja taitoja. Ehkä sittenkin olisi kannattanut ostaa ne Hayn Bellat...

Nyt takaisin perhe-elämän ja pyykkivuoren pariin. Mukavaa viikonloppua!

kokemuksia Ikean Arild-nahkasohvista

Yksi yleisimmistä hakusanoista, joilla blogiini tilastojen mukaan tullaan, on Ikean Arild-sohvat. Myös kommenttiboksissa kysellään säännöllisin väliajoin käyttäjäkokemuksia valkoisista nahkasohvista, joten päätin laatia yhteenvedon tähänastisista havainnoista.

Olohuoneessa on tarkemmin sanottuna kolme valkoista Arild-sarjan kalustetta: kolmenistuttava sohva, divaani ja rahi. Divaani on hankittu noin vuosi sitten ja sohva ja rahi viime helmikuussa. Todelliset käyttäjäkokemukset selviävät tietysti vasta, mikäli Arildit ovat kodissamme vielä 5-10 vuoden kuluttua.

Sohvat eivät ole Ikean mittapuulla halvimmasta päästä mutta nahkasohvaksi edulliset. Nahka vaikuttaa minusta kuitenkin ihan laadukkaalta. Pientä venymistä on havaittavissa istuinosien kohdalla etenkin niissä paikoin, joissa esikoinen on hyppinyt tasajalkaa. Pysyviä vekkejä ei kuitenkaan ole syntynyt.

Mitä runkoon tulee, sohvassa käsinojat harottavat jonkin verran ulospäin. Minulla on sellainen mielikuva, etteivät ne alun perinkään olleet aivan suorat, mutta puolen vuoden aikana harotus on alkanut näkyä häiritsevästi. Runko taitaakin olla näiden sohvien heikoin lenkki. Sen sijaan divaanin käsinoja ja runko ovat säilyttäneet muotonsa.

Pehmusteet ovat ehtaa vaahtomuovia, eivät siis kovin ylellistä materiaalia, mutta muoto pitänyt toistaiseksi moitteettomasti. Pidän myös siitä, että selkänojien tyynyt ovat kiinni rungossa kätevällä vetoketjulla: ne pysyvät hyvin paikoillaan ja saa tarvittaessa nopeasti irti. Istuintyynyt on asennettu kiinteästi, joten nekään eivät lähde matkustamaan minne sattuu. Aika ajoin pitää vain muistaa sohia imurin suutinta myös sinne tyynyjen väliin.

Lapsiperheessä valkoinen sohva on aina jännittävä valinta, mutta voin lämpimästi suositella nahkaa materiaalina. Esikoinen käyttää sohvia päivittäin autoleikkinsä alustana, ja pienet tahmaiset tassut jättävät nahkaan jälkiä. Puhdistan sohvien istuinosat ja näkyvät läntit 1-2 kertaa kuussa Ikean omalla Absorb-nahanpuhdistusaineella, ja toistaiseksi kaikki mitä on tullut, on myös lähtenyt. Hankalammin puhdistettavia ovat sohvatyynyjen reunoissa olevat tikkaukset ja etenkin divaanin istuinosaa halkova tikkaus: se on imenyt itseensä ajan myötä likaa ja tummunut huomattavasti. Sohvassa ja rahissa ei onneksi ole tikkauksia istuinosan päällä.

Lisäksi huollan nahkaa ajoittain Absorb-nahanhoitoaineella, jonka saa samassa pakkauksessa puhdistusaineen kanssa. Siinä on mukana myös UV-suoja, joskaan en tiedä, onko se valkoiselle värille tarpeen. Divaanin ja sohvan välillä ei näy värieroja, vaikka ne ovat eri ikäisiä ja olleet altistuneena suoralle auringonvalolle alusta asti.

Itse asiassa UV-säteilystä on yllättävää hyötyä. Esikoinen piirsi nimittäin kerran kuulakärkikynällä sohvan käsinojaan. Taikasienellä kevyesti hankaamalla sai pois osan jäljestä, mutten uskaltanut hangata niin lujaa, että se olisi lähtenyt kokonaan. Kuitenkin parin viikon kuluttua huomasin, että jälki oli kadonnut itsestään - ilmeisesti auringonvalon valkaisevasta vaikutuksesta!

Joskus on myös kysytty sohvien todellisesta väristä: se ei ole puhtaan paperinvalkoinen muttei myöskään häiritsevän kellertävä kotimme valkoisten pintojen keskellä. Luonnonvalkoinen lienee oikea ilmaisu? Kannattaa kuitenkin mahdollisuuksien mukaan käydä paikan päällä tavaratalossa katsomassa, miltä sohva näyttää. Samalla näkee hyvin, miten Arild käyttäytyy ikääntyessään, sillä huonekalunäyttelyssä kalusteet joutuvat taatusti koetukselle.

Tuleeko mieleen vielä jotain kysyttävää tai haluatko jakaa omia kokemuksiasi Arild-sohvista? Jatketaan kommenttiosastossa!

syyskuun täsmäpuvusto

Varmaan muistattekin, että minua kiehtoo ajatus kompaktista vaatekaapista, josta voi vetää ylleen sopivan asukokonaisuuden tilaisuuteen kuin tilaisuuteen - toisin sanoen haaveilen täsmäpuvustosta (keksimäni suomennos Capsule Wardrobe -ilmaisulle). Ensimmäinen yritykseni sellaisen luomiseksi on nähtävissä Lisbetin 50 -postauksessa. Sittemmin olen havainnut idean kaipaavan tuotekehittelyä - Lisbetin 50 sisältää esimerkiksi järkyttävät 10 paria kenkiä, siis viidesosan koko listauksesta.

Huivi Becksöndergaard* // trenssi Burberry // palmikkoneule Tommy Hilfiger // silkkipusero iHeart // aplikoitu t-paita Oasis // kaulakoru by Malene Birger // jakku Rebecca Taylor // farkut Diesel* // hame ModCloth // mustat caprifarkut Zara // nilkkurit Clarks // rannelaukku Calvin Klein // balleriinat Pretty Ballerinas* // aurinkolasit Marni // laukku MICHAEL by Michael Kors*

Tällä kertaa lähestyn ajatusta hieman toisesta näkökulmasta. Olen koonnut syyskuulle 15 osaa käsittävän täsmäpuvuston, ja vaikken orjallisesti aio pitäytyä pelkästään näissä, tarkoitus on selvittää, kuinka pitkälle valintani kantavat. Valikoima koostuu pääasiassa vanhoista suosikkivaatteistani, joista monet ovat vilahtaneet blogissakin. Uusia hankintoja joukossa on vain muutama. Täsmäpuvustolla selviämistä luonnollisesti helpottaa se, että esimerkiksi työpukeutuminen ei näin vanhempainvapaalla tuota päänvaivaa. Suurimman osan ajasta oleskelenkin kotivaatteissa, joita ei listauksessa ole otettu huomioon.

Alla näkyvät puvuston osat rekille koottuna. Osa on tismalleen samoja, osa vastaavia tuotteita kuin yllä olevassa kollaasissa. Hame puuttuu kuvasta, mutta se onkin jo toinen tarina...

*) kaupallinen linkki