vinkki instagram-kuvien käsittelyyn

En tiedä, mitä instaetiketti sanoo asiasta, mutta itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan instakuvat pitää ottaa kännykän kameralla. Hassua, tiedän, sillä alun perin jarruttelin Instagramiin lähtöä juuri sen vuoksi, etten halunnut julkaista kännykkäräpsyjä enkä pahemmin perusta ohjelmassa vakiona olevista suodattimistakaan. Koska pidän raikkaista ja hyvin (yli)valotetuista kuvista, käsittelenkin useimmat instakuvani Adobe Photoshop Express -ohjelmalla, jonka keskeisimmät ominaisuudet sisältävän version iPhonelle ja iPadille voi ladata ilmaiseksi App Storesta. Ohjelma löytyy myös Androidille, mutta sitä en ole testannut. Yleensä lisään valotusta, hieman kontrastia, vähennän värien saturaatiota (koska valotuksen lisääminen pyrkii kyllästämään värejä) ja suoristan kuvan. Rajauksen voikin tarkistaa Instagrammissa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö ihastelisi toisten käyttäjien kauniita järkkärikuvia. Viimeksi tänään olin ihan ooh ja aah Hunajaista-Riikan kotikuvien äärellä. Pohjimmiltaan tarkoitus on kaiketi kuvien jakaminen riippumatta siitä, millä välineellä ne on otettu. Pidätän myös itselläni oikeuden lisätä myöhemmin järkkärikuvia... ken tietää...

Minua voit siis seurata Instagrammissa nimellä lisbet_e. Yllä pari otosta elokuun kuvavirrasta!

miten sisustaisin opiskelijan soluhuoneen

Koulujen lukuvuodet ovat kovaa vauhtia starttaamassa. Viime viikkoina minulla on ollut ilo seurata erään tutun neitokaisen ensiaskeleita yliopistomaailmassa sekä tietysti muuttoa omaan kotiinsa. Hieman nostalgisin mielin olen myös muistellut omaa kotoa lähtöäni viisitoista vuotta sitten.

Minun ensimmäinen opiskelijaboksini oli soluhuone Korsossa. Joku saattaa pyöräyttää silmiään lähiön nimen kuullessaan, mutta hei, maalaistytölle sekin oli Stadia. Muuttokuormani mahtui yhteen henkilöautoon ja sisälsi osiin puretun Muuramen työpöydän, vanhan kattolampun ja valkoisen lastulevykirjahyllyn. Soluhuoneen nurkassa seisoi valmiina kapea vaatekomero. Äidin kanssa kävimme ostamassa Sotkasta runkopatjan. Lisäksi hankittiin ikkunaseinän katosta lattiaan peittävät Marimekon Unikko-kuosiset verhot. Ne ovatkin ainoa asia, joka tuon pienen huoneen sisustuksesta on säilynyt nykypäiviin, varastoituna tosin. Yhteisistä tiloista löytyi pieni ruokapöytä, kukallinen sohva ja valkoinen angorakissa, jotka kaikki kuuluivat ukrainalaiselle kämppikselleni.

Huone palveli minua hyvin, mutta jos nyt olisin sisustamassa soluhuonetta, keskittyisin kahteen asiaan: sänkyyn ja vaatesäilytykseen. Jättäisin suosiolla pois kirjahyllyn ja työpöydän. Monen soluhuoneen nurkassa vakiona majailevaa komeroa voisi käyttää kirjojen, opiskelutarvikkeiden ja sekalaisen tavaran säilyttämiseen. Vaatteet - ainakin kivoimmat - asettelisin esille avosäilytysjärjestelmään, kuten esimerkiksi Ikean Stolmeniin. Stolmen-järjestelmä on siitäkin hyvä, että sen asentaminen ei vaadi seinään poraamista tai muita toimenpiteitä, johin vuokra-asunnossa voi olla hankala saada lupaa, ja osat saa kätevästi mukaansa osoitteen vaihtuessa. Budjettiratkaisuna avosäilytysjärjestelmän voi korvata myös vaaterekeillä ja lipastolla.

Kaiken tämän keskelle hankkisin leveän runkopatjan ja sen päälle muhkean petauksen. Sänkyä ei tosiaankaan ole pakko laittaa seinän viereen, vaan sen voi sijoittaa vaikka ikkunan eteen tai rohkeasti keskelle lattiaa. Myös Stolmenin (tai vaaterekin) voi sijoittaa keskilattialle ja jakaa tilaa tällä tavoin.

Työpöytä on mielestäni turha. Jos nyt olisin aloittamassa opintietäni, tekisin koulutyöt ja lukisin tentteihin aina kirjastossa tai lukusalissa. Keskittyminen opiskeluun olisi parempaa, ja kotona saisi puolestaan hyvällä omatunnolla puuhailla kaikkea kivaa. Korkeintaan hankkisin huoneeseen jonkin pienen, kapean pöydän kannettavan tietokoneen näpyttelyä varten.

Kirjahyllyjä olen taas viime aikoina alkanut pitää melko tarpeettomina. Ainakaan opiskelijaboksin niukkoihin neliöihin ei kotikirjastoa kannata raahata mukanaan, ja tarvittavat koulukirjat puolestaan säilyvät tallessa siinä vaatekomeroksi tarkoitetussa kammotuksessa.

Tämän postauksen kuvituksena käytetyissä Ikean katalogikuvissa on mielestäni aika kivaa "outside the box" -ajattelua makuuhuoneen sisustuksen suhteen, ja monet ideoista soveltuisivat hyvin soluhuoneeseen. Olisipa vuosi 1998... Kaikille tuoreille opiskelijoille ja kotoa muuttaneille paljon onnea ja menestystä tulevaan. Seuratkaa sydäntänne myös sisustuksessa!

yhteenveto epäsuosituista ajatuksista

Lupasin vielä kirjoittaa yhteenvedon Epäsuosittuja ajatuksia blogikommenteista -postaukseen tulleista kommenteista. Olisi kai vähintäänkin ironista, mikäli yrittäisin vastata henkilökohtaisesti kaikkiin tähän mennessä tulleeseen 48 kommenttiin, joten massavastaus saa tällä kertaa riittää. Käykääpä kuitenkin lukemassa aiheesta käytyä keskustelua!

Kaiken kaikkiaan vastausten määrä yllätti. Hyviä argumentteja tuli sekä puolesta että vastaan, kiitos niistä kaikista! Karkeana yhteenvetona lähes kaikki bloggaajat olivat sitä mieltä, että on kohteliasta vastata kaikkiin kommentteihin. Myös suuri osa lukijapuolella pysyttelevistä oli tätä mieltä. Toisaalta ymmärrystä löytyi niitä huippusuosittuja bloggaajia kohtaan, jotka saavat niin paljon palautetta, että vastaaminen kaikkiin kommentteihin olisi lähes mahdotonta. Niihin viesteihin, joissa kysytään jotain, odotettiin vastattavan aina.

Toisaalta osa blogien lukijoista sanoi, ettei odota vastausta joka kommenttiin. Moni myös toivoi, että bloggaaja tekisi mielummin uusia postauksia kuin käyttäisi aikaansa kommenttiosaston vastauksiin. Olin tästä ensin hieman yllättynyt mutta sitten muistin ne ajat, jolloin olin itse blogeissa vain lukijapuolella. Harvoin tulin edes vilkaisseeksi, millaisia reaktioita postaus oli herättänyt. Tämä taitaa olla tilanne valtaosalla minunkin blogini lukijoista. Postaukset silmäillään läpi ja sitten siirrytään muualle. Ehkä tuo kommenttilaatikon syynääminen on enemmän blogia itsekin kirjoittavien juttu, heh.

Omasta puolestani tulen jatkamaan jokaiseen kommenttiin vastaamista, vaikka sitten sillä pienellä kiitossanalla (poislukien arvontapostaukset sekä esim. raskausuutisen kaltaiset onnitteluvyöryjä synnyttävät postaukset). En kuitenkaan aio ottaa tästä stressiä. Pahoittelut jo etukäteen, jos vastaus viipyy. Lukijapalautteen perusteella voin myös hyvällä omatunnolla väsätä uutta postausta, vaikka edellisten kommentit olisivat vielä reagointia vailla.

Kiitos vielä teille kaikille, jotka jaksatte jättää merkin käynnistänne blogiin!

kylppärin pientä makeoveria

Olen vältellyt kodin kylpy- ja wc-tilojen kuvaamista kahdesta syystä. Ensinnäkin pienessä ja keinovalaistussa tilassa on hankala ottaa kuvia. Nämä ovat laajimmat kuvakulmat, jotka sain alakerran wc:stä 30-millisellä objektiivillani (tajusin vasta jälkikäteen, että olisihan minulla tarkoitukseen sopiva varsinainen laajakulmakin, jolla olen ottanut mm. saunaremontin kuvat). Toisekseen tilat ovat aika keskeneräiset ja kaipaisivat naulakkoa ja hyllyä seinään, mattoa lattialle ja jotain pientä kivaa valkoisten pintojen lisäksi. Sinänsä pidän laatta- ja kalustevalinnoista, varsinkin tuo wc-istuimen taustaseinällä oleva Cubica Blanco -laatta on hauska tehoste.

Olen vallannut tämän wc:n omaksi meikkaustilakseni. Kuten näkyy, laskutilaa voisi olla enemmän, mutta näillä mennään. Säilytystilaakin tarvittaisiin lisää. Nurkassa olisi juuri sopivan kokoinen kolo korkealle ja kapealle kylpyhuonekaapille, mutta ongelma on siinä, että jossain tuon seinän takana kulkee yläkerrasta tuleva viemäriputki. Vesivahingon pelossa seinää ei tohdi sohia porakoneella. En millään haluaisi laittaa nurkkaan jaloilla seisovaa kaappia, mutta se taitaa olla ainoa vaihtoehto. Viime viikkoina olen myös leikitellyt ajatuksella kevyestä avohyllystä, esimerkiksi Ikean Lerberg-hyllystä. Olisin saattanut käydä sellaisen jo ostamassa, mutta kuinka ollakaan, kapea 35 cm:n levyinen malli on juuri tänä syksynä poistunut valikoimista!

Nämä alakerran wc:n kuvat ovat siis eräänlaisia before-otoksia. Käsipyyhkeille on sentään saatu jo koukut seinään. Makeoveriin kuuluu allaskaapin kehnosti toimivien puskusalpojen korvaaminen kromisilla vetimillä, jotka on jo tilattu Temalilta. Lisäksi hankintalistalla ovat matto ja poljinroskis. Mikäli sisustusblogeja on uskominen, näiden suhteen ainoat oikeat valinnat ovat Pappelina ja Vipp, mutta katsotaan, mihin tämä bloggaaja päätyy.

Lapuan kankureiden Lähde-pyyhkeet, Luhta Homen korit, Ikean Lerberg-metallihylly, Nomessin mustat vanupuikot, Vippin poljinroskis, Pappelinan Linn-muovimatto, Nomessin Toolbox-säilytyslaatikko

Avohylly olisi siitäkin kiva, että siihen voisi asettaa jonkin viherkasvin. Vähän kuitenkin arveluttaa, miten kasvi wc:ssä oikeasti selviää. Tilan pieni ikkuna antaa varjoisalle terassille, joten luonnonvaloa on niukasti. Sisustuskuvissa kasveja näkee kylppäreissä silloin tällöin, mutta onko ne tuotu paikalle vain stailaustarkoituksissa? Onko joku oikeasti onnistunut pitämään orkidean hengissä kylpytilassa?

asu kesän viimeisille päiville

Nythän on vielä kesä! Olen jo antaumuksella fiilistellyt syksygarderobiani, mutta vielä ei ole ollut tilausta trenssitakille tai nilkkureille. Hyvä niin, sillä tämäkin myöhäisherännäinen ehtii pitää kesäksi hankkimiaan vaatteita, kuten tätä aiemmassa postauksessa pohtimaani maksimekkoa. Kiilakorkoiset espadrillot pääsivät puolestaan ulkoilemaan ensimmäistä kertaa vasta tänään. Kesän pukeutumiskoodini on ollut muutenkin melko casual = puklutahraisia t-paitoja, risaisia farkkuja (niitä, jotka mahtuvat päälle) ja matalia jalkineita. Tulipa kiva fiilis näyttäytyä kodin ulkopuolella vaihteeksi vähän edustavampana.

maksimekko Esprit

kiilakorot Esprit*

aurinkolasit Chanel

kesäkassi Prismasta

Edellinen tekstini kirvoitti valtavan määrän hyviä kommentteja sekä bloggaajilta että blogien lukijoilta. Aihe tuntuu herättävän ajatuksia, sillä postauksesta tuli julkaisupäivänään yksi blogini luetuimmista ja todennäköisesti myös kommentoiduimmista. Aion vielä kirjoittaa aiheesta jonkinlaisen yhteenvedon, sitä odotellessa rentoa sunnuntai-iltaa kaikille!

*) kaupallinen linkki

epäsuosittuja ajatuksia blogikommenteista

Edellisen postauksen lopussa kirjoitin: "Minulla on valtava määrä kommentteja rästissä odottamassa vastausta. Tämän viikon aikana vielä!" Tunnustan, etten vieläkään ole ryhtynyt toimeen. Nytkin istun näpyttelemässä uutta blogipostausta, vaikka vanhoissa on paljon kivoja viestejä vastattavana. Tunnustan myös, että tämä on minulle ominaista niin virtuaalimaailmassa kuin tosielämässäkin. Puhelut, tekstarit, sähköpostit, facebook - vastaan sitten kun ennätän tai jos muistan. Tiedän kuinka ikävän ja välinpitämättömän vaikutelman se minusta antaa ulospäin, vaikka lähimmät ystäväni ovat kaiketi siihen jo tottuneet. Introverttiluonteena minua ahdistaa se, että joutuisin olemaan tavoitettavissa 24/7 - ja toisaalta elämä usein on vain niin kiireistä, että viesteihin vastaaminen ei vain mahdu aikataulun ja jaksamisen piiriin.

Mutta hei, minun piti kirjoittaa blogikommenteista. Aloitan kertomalla, että kuten kaikki bloggaajat, rakastan kommentteja ja luen niistä joka ikisen. Pyrin myös vastaamaan kaikkiin, mutta se usein tapahtuu melkoisella viiveellä. Lisäksi moderoin kommentit, eli viestit eivät ilmesty kommenttiosastoon reaaliajassa (julkaisematta jääneet kommentit on blogiurallani kuitenkin laskettavissa yhden käden sormin). Tämän vuoksi harvemmin syntyy hedelmällistä vuoropuhelua, mikä on oikeastaan ominaista kaikille lifestyleblogeille. Myös eilisen tapaiset "hei, mulla on paljon kommentteja rästissä mutta palaan niihin aivan pian, pus!" -paikkailut ovat genrelle tyypillisiä. Paine julkaista postaus joka päivä on suurempi kuin paine vastata lukijoiden viesteihin. Toisaalta siitä tuntuu vallitsevan konsensus, että bloggaajan on vastattava erikseen kaikkiin kommenteihin, muu on epäkohteliasta lukijoita kohtaan.

Suurin osa blogini kommentoijista on toisia bloggaajia, jotka jättävät viestin nähdäkseni kolmesta syystä:

1. He ovat oikeasti kiinnostuneita tekstin aiheesta ja haluavat jakaa jotain siihen liittyvää.
2. He lukevat blogiani säännöllisen epäsäännöllisesti ja haluavat jättää hyväntahtoisen puumerkin.
3. He haluavat mainostaa omaa blogiaan.

Näin minä itsekin teen. Kommentista yleensä myös käy ilmi, missä tarkoituksessa se on jätetty.

Siihen aikaan, kun en itse vielä kirjoittanut blogia, en tainnut kertaakaan kommentoida mitään lukemaani. Tuoreena bloggaajana kommentointi sen sijaan on suotavaa, jotta lukijat löytäisivät blogiisi ja kävijävirraltaan suuremmat blogit kenties innostuisivat linkkaamaan omaasi - täysin ymmärrettävää! Silti tulee vähän hölmö tunne sellaisen ventovieraan bloggaajan kommentista, jossa ei sanota mitään muuta kuin "kiva juttu!" ja alla on kenties linkki omaan blogiin.

Toinen luku ovat ne, jotka kommentoivat, vaikka eivät ole bloggaajia. He ovatkin paljon kiinnostavampia. Ensinnäkin anonyyminä voi sanoa asioita rehellisemmin ja olla jopa eri mieltä bloggaajan kanssa. Toisekseen kommentti on mitä todennäköisimmin jätetty sen vuoksi, että teksti tai kuvat ovat oikeasti herättäneet ajatuksia kommentoijan päässä, eikä ole vain yritetty keksiä mukavaa sanottavaa.

Näiden pitkien aasinsiltojen kautta olen pääsemässä siihen, mitä alunperin oikeastaan yritin kysyä. Onko teidän mielestänne tärkeää, että bloggaaja vastaa joka ikiseen kommenttiin? Totta kai sellaisiin vastataan, joissa esitetään jokin kysymys tai tiedustelu. Ja moniin lukijoiden jättämiin ajatuksiin on todella mukava ottaa kantaa. Mutta entäpä ne kommentit, joista ei tule mieleen mitään lisättävää, joissa ei kysytä mitään ja jotka on kenties jätetty vain kannustus- tai mainostusmielessä? Pitääkö kaikkeen kuitenkin vastata ainakin "kiitos"? Mitä mieltä ovat bloggaajat ja mitä mieltä muut lukijat?

what is your mood today?

Kuvailtiin tänään meillä kotona Amforan tuotteita. Nämä veikeät mukit ovat nousseet suureksi suosikikseni. Pian niitä on mahdollisuus ostaa verkkokaupastakin.

Minulla on valtava määrä kommentteja rästissä odottamassa vastausta. Tämän viikon aikana vielä!

kodin sydän

Ihanaa, kohta saa taas polttaa tulta takassa! Onko mitään kotoisampaa kuin hiippailla yön jäljiltä hieman viileään alakertaan ja sytyttää takkaan hiljaa räsähtelevä tuli? Takkaa poltettiin viime talvena ahkerasti jo pelkästään lämmitystarkoituksissa, sillä talo on muuten sähkölämmitteinen. Lämmityskautta ajatellen ostin takkapuille tuollaisen vinopärekorin, joka tuo rosoista kodikkuutta olohuoneen moderneihin linjoihin. Korissa puista irtoavat roskat pysyvät myös vähän paremmin sisällä kuin avonaisissa puunkantimissa.

Takka on Uuniseppien varaava kaakelipäällysteinen malli, jossa on luukut sekä olohuoneen että ruokailutilan puolelle. Kaakelipinta on osoittautunut käteväksi pintamateriaaliksi, sillä siitä lähtevät pyyhkäisemällä irti kaikki jäljet ja tummentumat, joita luukun yläpuolelle väkisinkin syntyy. Kuvassa eivät erotu kaakelien hennot harmaat vaakaraidat. Talon rakennuttajilta on ollut hauska oivallus, että samaa laattaa on tehosteena myös yläkerran kylpyhuoneen seinässä.

Tänä iltana takassa syttyvät kuitenkin vielä kynttilät. Huomiseksi on nimittäin tiedossa taas vähän kesäisempää säätä!

kalustettu kesäterassi

Sunnuntain ristiäisissä saattoi vielä istuskella pihalla syömässä, ja olikin mukavaa, että takaterassi saatiin edes näin loppukesästä esittelykuntoon. Tänään näitä kuvia ottaessani puhalsi jo kolea tuuli, ja varmaan ennen kuin huomaankaan, kalusteita pakkaillaan talvisäilöön. Mutta vielä tulee varmasti muutama lämmin iltapäivä, jolloin tarkenee kattaa ulos!

Pöydän kävin metsästämässä Jyskin alesta. Malli on nimeltään Livorno ja materiaaliltaan alumiinia ja Artwood-jäljitelmää, joka ei huoltoa kaipaa. Tuolit ovat haaveilemani Hayn Hee Dining Chairit, jotka saa talven tullen pinottua varastoon pieneen tilaan tai yhtä hyvin tuotua kalusteiksi sisätiloihin. Ikeasta ostettiin lisäksi pari metallista Roxö-jakkaraa, pehmusteet ovat Anttilan Anno-sarjaa. Kesäkukkien korkeat harmaat ruukut ovat Plantagenista ja valkoinen amppeli Amforan.

Kalusteet on sijoitettu varjoisalle takaterassille suoraan sateelta ja paahteelta. Tämä on myös ruokailun kannalta kätevintä, sillä takaovesta on suora käynti keittiöön. Toisaalta kevytrakenteiset tuolit ja alumiinirunkoinen pöytä siirtyvät helposti taloa kiertävän laiturin aurinkoisempiin osiin. Puhdetta jäi tulevillekin kesille, haaveilen nimittäin etupihan terassille rakennettavasta pergolasta, johon voisi sijoittaa lounge-henkiset ulkosohvat rennompaa oleilua varten...

malja

Eilen illalla huulilta vapautui väkisinkin pieni helpotuksen huokaus, sillä ristiäiset oli juhlittu, poika kastettu ja pappikin saanut kahvia juodakseen. En pidä itseäni jännittäjätyyppinä, mutta jostain syystä hermoilin näiden juhlien vuoksi aika paljonkin etukäteen. Tilaisuutta järjestelyihin ei tuntunut arjen keskellä olevan ja juhlien sankari oli ollut kastetta edeltävät päivät aika itkuinen. Nimikin saatiin lyötyä lukkoon vasta edellisenä aamuna. Pelastukseksi koituivat maakunnasta saapuneet apuvoimat ja se, että ymmärsin olla itse kokkaamatta juhliin yhtään mitään: suolaiset tulivat pitopalvelukokilta ja kakku tuttuun tapaan Kakkugalleriasta.

Päällimmäiseksi tunteeksi juhlista jäi kiitollisuus. Olemme todella onnekkaita, kun meillä on liuta läheisiä, joilta saamme apua, tukea ja pyyteettömiä palveluksia elämän mutkissa.

Kuvassa näkyy pojan Pisara-niminen kastemalja, joka on hänen isoäitinsä käsialaa. Esikoisenkin kastemalja on vilahtanut aiemmin blogissa. Malja on samalla uniikki taideteos, jonka lapsi saa mukaansa omaan kotiin muuttaessaan (tässä kastelahjaideaa kummeille tai isovanhemmille?).

Viime viikot ovat olleet vauhdikkaita, mutta yritän taas saada bloggailun syrjästä kiinni. Olisi niin paljon kuvattavaa ja kerrottavaa! Vauvan iltahuudotkin tuntuvat äkisti helpottaneen. Vanha kansa sanoisi, että lapsi rauhoittuu, kun se ristitään. Minä taas sanon, että nälkähän sillä oli.

terassin esikatselu

Heipä hei. Kesäreissut, autotallityömaa ja ensi sunnuntain ristiäisten järjestely ovat vieneet tämän naisen mennessään, joten blogi on ollut hetken hiljaa. Ikävä kyllä meille ovat löytäneet tiensä myös masuvaivat, pätkäpäikkärit ja iltahuudot, mikä on niin ikään verottanut aikaa ja voimia. Ensi sunnuntaina sulkeutuvat asuntomessutkin taitavat jäädä haaveeksi tältä kesää. Onneksi blogeissa ja lehdissä on käsitelty aihetta niin monipuolisesti, että tuntuu kuin olisi vieraillut messuilla itse. Esimerkiksi Esmeraldalta löytyy laajat postaukset messutaloista aihepiirin mukaan lajiteltuina.

Kuvissa on hieman esimakua tulevan kesäterassin kalustuksesta (parempi myöhään kuin ensi kesänä, eh?). Toivottavasti vauva rauhoittuu tänä iltana sen verran aikaisin, että ehdin raivata takaterassin remonttitavaroista ja -jätteistä ja asetella kesäkalusteet paikalleen. Huomenna saattaisi olla aikaa kuvaamiseenkin - sikäli kuin sää suosii.

Inspiraatiota musta-harmaa-valkoiseen terassiin on haettu talon värityksestä ja rimoituksista, Pinterestistä sekä Terassi-lehden tuoreimmasta numerosta, jonka tyylikäs kansi houkutteli minut ostamaan ensimmäistä kertaa kyseisen julkaisun. Lehdessä on esitelty sisustustoimittaja Jonna Kivilahden aka Mrs Jonesin mustavalkoinen atriumpiha ja kuvat puolestaan ovat Krista Keltasen taattua laatua. Tulikohan minusta kertaheitolla Terrassin vakiolukija?

Nyt on kuitenkin käsillä pieni hetki nauttia lasi kylmää valkoviiniä, kuulemisiin!