kolme suosikkikorua

Kummitäti-postauksen kommenteissa Anu kysyi sydänkoruni alkuperää. Kyseinen riipus on vilahdellut postauksissa vähän siellä sun täällä, sillä se on kaulassani lähes joka päivä. Ajattelin samalla esitellä kaksi muutakin kuvissa nähtyä tuttavuutta, joista on tullut olennainen osa arkiunivormuani.

Koruni ovat yleensä lahjoja mieheltäni tai perheeltäni. Viime helmikuussa hankkimani Snö of Swedenin korusetti taisi olla ensimmäinen itse tekemäni koruostos vuosiin. Sydänriipuksen valmistaja on Breil Milano. Sain sen mieheltä häidemme jälkeisenä aamuna ja se on edelleen ehdoton suosikkikoruni.

Calvin Kleinin kellon sain niin ikään mieheltä lahjaksi toissa jouluna. Muita rannekelloja en omistakaan, joten tämä kulkee mukanani joka päivä. Voisin kuvitella hankkivani silloin tällöin pidettäväksi jonkin muodinmukaisemman, suurikokoisemman ja kenties vähän bling blingimmän kellon, mutta tiedän, että tähän kelloon voin aina palata - sen klassinen ilme ei mene pois muodista.

Viimeisenä tulee luonnollisesti vihkisormukseni, valkokultaa ja timantteja. Pidän sitä yksin ilman kihlaa, sillä olen tottumaton sormusten käyttäjä ja tässä yhdessäkin on tekemistä. Itse asiassa otan sormuksen pois aina ensi töikseni kotiin tultuani, joten siinäpä syy, että joissain blogikuvissa esiinnyn ilman sormusta, heh.

Muutkin korut ja kellon riisun yleensä kotona ollessani tai viimeistään nukkumaan mennessä. Aiemmin ne pyörivät lipaston päällä irrallaan mutta nyt niille on omat somat keraamiset astiansa, Amforan tuotantoa nämäkin. Kätevää, että on tuollainen varma paikka, josta aarteensa aamulla löytää.