Joulu on juhlittu. Saimme viettää rattoisat kolme päivää appivanhempieni hoivissa. Olemme viettäneet joka toisen joulun minun lapsuudenkodissani ja joka toisen vastaavasti miehen kotona. Nyt kun ikää ja jälkikasvua on kerääntynyt, voisi tietysti kuvitella jonain jouluna jäävänsä myös omiin kotimaisemiin. Etenkin sellaisena jouluna, jolloin jompi kumpi meistä joutuu töihin, tämä voisi tulla kysymykseen.
Tällä kertaa oli tietysti tavallistakin mukavampi ajatus lähteä sukuloimaan, kun oman kodin sisustuksena oli lähinnä ruskeaa pakkauspahvia ja piparit ja tortut olivat pakastetaikinamuodossaan kinkuista ja laatikoista puhumattakaan. Aattoillan ohjelma mieheni kotona noudattelee samaa, tuttua kaavaa kuin monessa muussakin perheessä: riisipuuroa, saunaan, joulurauhan julistus, jouluhartaus kirkossa ja kierros lähiseudun haudoille. Tämän hieman hengästyttävän alun jälkeen rauhoitutaan illan viettoon jouluaterian ja lahjojen antamisen merkeissä.
Aattoillan asuna minulla oli joulukuun aikana monessa muussakin tilanteessa palvellut valkoinen, väljä paitapusero. Se on Samu-Jussi Kosken mallistoa niiltä ajoilta, kun hän vielä suunnitteli Marimekolle ja erinomainen esimerkki vaattesta, joka on ollut ahkerassa käytössä jo monta vuotta. Hankin varta vasten jouluksi oikein punaista kynsilakkaa (Diorin sävy 999). Minulla ei ole ikinä ennen ollut punaisia kynsiä, mutta nyt olen tähän sävyyn aivan ihastunut. Riipus on Snö of Swedenin ja musta rusettipanta sopi aattoillan teemaan.
Aattoillan juhlavuuden vastapainoksi joulupäivä vietettiinkin ihan vain verkkareissa herkkuja syöden ja lahjoja ihmetellen. Sain itsekin muutaman aika kivan jutun, jotka varmaan tulevat vilahtamaan täällä blogissa.
Joulu oli siis ihana mutta kieltämättä enää muisto vain. Loppuvuoden maksamme miehen kanssa kolmen päivän yhteisestä jouluvapaastamme ahkeralla työnteolla ja esimerkiksi uusi vuosi on osaltani työn juhlaa. Jossain välissä pitäisi ehtiä suorittaa loppusiivous vanhassa kodissa. No, asia kerrallaan. En myöskään kuulu niihin ihmisiin, jotka lopettaisivat joulun vieton Tapaninpäivään. Kuusi saa seisoa sisällä loppiaiseen asti ja kynttilöitä poltellaan varmasti vielä maaliskuussakin. Ehkä sille jäiselle piparitaikinallekin pitäisi tehdä jotain...
Varsin herkullisen näköinen lakka :) Meillä kuusi lähti jo eilen, koska vuoden vaihteeseen mennessä siinä olisi todennäköisesti vain muutama neulanen jäljellä ;) pohdinnat ikikuusesta aloitettu.. Hyvää uutta vuotta sinne muuttolaatikoiden keskelle! Itse olimme samassa tilanteessa vuosi sitten :)
VastaaPoistaKiitos Iisa, tiedät sitten hyvin millaista se on. Huomenna meinasin aloittaa vaatehuoneen järjestelyn, jotta löytäisi jotain päällepantavaa!
PoistaTänään palataan anoppilasta kotiin, katsotaan kuinka varistava kuusi on. Siippa yleensä haluaa pitää sen loppiaisen yli, minä voisin luopua jo vähän aiemminkin.
VastaaPoistaYlityövapailla jatkan Uuden vuoden yli, tosin niitä on rästissä sen verran, että olisi voinut jatkaa loppiaisellekin.
Hyvää uutta vuotta.
Totuus on, että kyllä tuo meilläkin varisee. Varta vasten täksi jouluksi hankittu erityistilava kastelujalka ei pitänyt jalkaa märkänä kolmea päivää. Yritän olla koskematta oksiin, jospa se sitten kestäisi loppiaiseen.
PoistaHih, mulla odottaa pakastimessa vielä joulutorttutaikina, joka jäi joululta työstämättä. Mut on ne tortut ihania vaikkei olisikaan enää joulu! :) Ja onneksi ihan hyvä, että ei ole joulu vaan pääsee innolla seuraavan vuoden kimppuun. Mukavaa vuodenvaihteen odotusta teille!
VastaaPoistaNiin, pianhan tässä alkaa lähestyvän kevään fiilistely:)
Poista"Kuusi saa seisoa sisällä loppiaiseen asti ja kynttilöitä poltellaan varmasti vielä maaliskuussakin. Ehkä sille jäiselle piparitaikinallekin pitäisi tehdä jotain..." Lause olisi voinut olla kuin mun suusta kuten sekin että joulupäivä kului verkkareissa :)
VastaaPoistaOnnea uuteen kotiin!
Kiitos! Nyt oikeastaan vasta tuntuu siltä, että joulun olisi hyvä tulla:)
PoistaKiva väri tuossa lakassa!
VastaaPoistaSe on kyllä juuri sopivan punainen, ei liian sinertävä, ei liian kellertävä.
Poista