minun tokioni

Kotona ollaan. Kolme yötä Tokiossa, vuorokausi lentokoneessa, hyrrät aikaerosta sekaisin mennen tullen. Koska matkamme oli näinkin lyhyt, olimme liikkeellä lähinnä fiilistelymielessä. Ajelimme junalla ja metrolla kaupunginosasta toiseen ja katselimme paikkoja ja ihmisiä.

Odotin matkalta jotain erilaista, mutta näkemäni Tokio oli monelta osin hyvin länsimainen. Esimerkiksi yllä oleva kuva voisi olla mistä tahansa eurooppalaisesta kaupungista. Ymmärretyksi tuleminenkaan ei ollut ongelma, sillä melkein jokainen vastaantulija puhui muutaman sanan englantia. Toisaalta kyllä sitä erilaisuuttakin löytyi ja varmasti hieman sivummalta olisi löytynyt vielä lisää. Jos palaan joskus Japaniin, haluan nähdä millaista on metropolialueiden ulkopuolella.

Yksi salaisista haaveistani muuten toteutui: koin ihan pienen maanjäristyksen. Yhtenä päivänä tuntui, että maa jalkojen alla oli jatkuvasti liikkeessä. Paikalliset eivät tietenkään reagoineet asiaan millään tavalla, mutta itselle tuli hieman epämukava olo, vähän niin kuin huimaisi koko ajan.

Linjakas minimalismi oli kunniassa ja miellytti skandinaavin silmää. Toisaalla vallitsi paljous: kun jotain oli, sitä oli paljon: ihmisiä, vaatekauppoja, pehmoleluja, mainoskylttejä, häkkyrän näköisiä kirjaimia. Shoppailujen kanssa kävi niin kuin minulle usein runsaudenpulan edessä käy: en osta mitään. Tuntuu, etten osaa tehdä juuri sitä oikeaa valintaa kaiken ihanan keskeltä. Ja entä jos tuolla nurkan takana onkin jotain vielä parempaa?

Ihmiset olivat tyylikkäitä ja olisin mielelläni kuvannut kadulla enemmänkin, jos olisin kehdannut. Koulupukuista nuorisoa oli paljon liikkeellä bleisereissään, tytöt polvisukissa ja vekkihameissa. Mieleen jäi erityisesti pieni tyttö, korkeintaan 6-7-vuotias, joka matkusti yksin metrolla. Hän oli tomeran näköinen tummansinisessä villakangastakissaan, huopahatussaan ja valtavan kokoisessa koulurepussaan. Harvassa suurkaupungissa, tuskin edes Helsingissä, näkee lapsen liikkuvan ilman vanhemman seuraa. Tyttö tosin piteli kädessään pussukkaa, johon oli kiinnitetty vihellyspilli - ilmeisesti uhkaavia tilanteita varten.

Nyt viikonloppuna on suunnattu hyrriä takaisin Suomen aikaan, sillä huomenna alkavat taas työt. Ja tänään olisi laskiainen eikä meillä ole vielä edes laskiaispullaa. Hillolla tietysti!