ensimmäinen vuosi uudessa kodissa

En ole postannut ulkokuvia kodistamme, joten tässä niitä tulee - ihanan piparkakkutalon muodossa. Kiitos Sofia upeasta joululahjasta!

Muutimme tähän taloon vuosi sitten joulun alla. Tuoreemmille lukijoille kerrotakoon, että olimme etsineet uutta kotia jo pitemmän aikaa. Alun perin haussa oli remontoitava omakotitalo, ja sellaisen ostimmekin keväällä 2012. Talosta löytyi kuitenkin vakavia vaurioita, ja kauppa purettiin syksyllä 2012. Kokemus oli sen verran opettavainen, että toisella kierroksella katselimme vain tuoreempia yksilöitä. Myös rakentamista mietittiin ja tonttitarjontaan tutustuttiin. Sitten vastaan tuli tämä talo, jossa yhdistyivät sopiva hinta ja koko, kannaltamme edullinen sijainti ja silmää miellyttävät ratkaisut.

Kyseessä on Design-talon Hailuoto-mallista muokattu kaksikerroksinen puutalo. Talon ulko- ja pihatyöt olivat ostettaessa kesken ja autotalli rakentamatta. Raksaa on tehty töiden, opiskelun ja perheen ohella lisälainaa ottamatta, ja moni asia on vierähtänyt mukavasti eteenpäin, mutta kyllä tekemistä vielä riittää.

Olemme olleet enimmäkseen tyytyväisiä. Tärkeintä on tietysti se, että meillä on mukava ja toimiva koti. Muistan, kun esikoisen ensimmäisenä vuotena kanniskelin itkuista vauvaa kaksiossamme ja kuvittelin itseni avaraan ja valoisaan asumukseen. Ihanaa, että se haave on toteutunut. Miehessä ja minussa taitaa vain olla sellaista vikaa, että kun yksi askel on otettu, mietimme jo seuraavaa. Välillä haaveilemme keskusta-asumisesta tyyliin 00100 Helsinki ja välillä suunnittelemme rantatontin hankintaa Keski-Suomesta. Todennäköinen tulevaisuus ei varmaan ole kumpaakaan näistä, mutta pieni kivitalo saattaisi kirvesvarsitontille jonain päivänä nousta.

Mitä kodin sisustamiseen tulee, se sujuu niin hitaasti, että välillä oikein hävettää kutsua itseään sisustusbloggaajaksi. Joissain asioissa olen ollut ainoastaan päättämätön ja saamaton, joissakin taas tiedän liian tarkkaan mitä haluan. Vaikka kotoa löytyy myös väliaikaisratkaisuja, pääasiassa ajattelen, että mielummin olen kokonaan ilman ja odotan, että minulla on varaa hankkia juuri se, mitä haluan. Hitaassa sisustamisessa on monia hyviä puolia. Ratkaisujen voi olettaa olevan loppuun asti mietittyjä ja kotiin tulee omaa tyyliä ja kerroksellisuutta, kun hankintoja ei tehdä kerralla vallitsevien sisustustrendien mukaisesti. Blogin lukijoiden mielestä loputon harkitseminen ei varmastikaan ole erityisen kiinnostavaa. Ja kyllä kaiken keskeneräisyys ajoittain ottaa itseäkin päähän. Nyt kun vuosi asumista on takana, ei voi enää oikein sanoa että sori, täällä on nyt vähän tällaista kun on just muutettu...

Toivotaan siis parempaa sisustusvuotta 2014. Sofia, tässä piparitalossa on yksi vika: sitä ei henno syödä!