Meillä on ollut aamupalan suhteen taipumusta urautumiseen. Yleensä syömme yhtä ja samaa aamupalaa joka ikinen aamu 6-9 kuukauden ajan, kunnes kyllästymme totaalisesti ja siirrymme seuraavaan aamiaiseen. Kaurapuuron, paahtosämpylöiden ja munakkaan kautta on päädytty lautaselliseen pilkottuja hedelmiä. Tästäkin on ollut kierrossa useampi versio: alkuperäinen nautittiin kermavaahdon kanssa (kyllä, joka aamu!), välillä joukkoon on jauhettu rukiinjyviä, nykyään seurana on luomujogurttia.
Niinpä tämänaamuinen ei poikkea merkittävästi siitä, mitä meillä arkiaamuisinkin syödään. Yleensä se, joka nousee ensimmäisenä, pilkkoo hedelmät nukkuvalle. Mies ei osoita kyllästymisen merkkejä nykyaamiaiseemme, mutta minua hedelmät ovat vähitellen alkaneet tympiä. Mitä seuraavaksi? Viherpirtelöitä kehutaan nyt kovasti, pitäisikö kokeilla sellaista?
Aamiaispöytään kuuluisi itseoikeutetusti myös sanomalehti, mutta meille sellaista ei ole tullut enää vuosiin. Uutiset on saatu sähköisen median kautta. Tällä hetkellä meillä on kuitenkin Hesarin verkkolehden koetilaus, ja kyllä sitä kieltämättä lukee kätevästi tablettikoneen avulla. Kuvassa ruudulla on muuten Kuukausiliitteen juttu Pamela Druckermanin kirjasta Bringing up Bébé. Kirja kuulostaa lukemisen arvoiselta uhmaikään tulevan lapsen vanhemmalle.
Sunnuntain kunniaksi tarjoillaan "jälkiruoaksi" sydänkohtaus lautasella. Om nom.
Oliko tuosta verkkoHesarista joku tarjous jossain? Voisin myös koetilata sen.
VastaaPoistaPidän itse eniten sunnuntaiaamuista, jolloin aamiainen venyy pitkäksi ja taustalla soi Radio Aallon Akustinen aamu.
Valitettavasti mitään tarjousta ei ole, mutta tilasimme sen kuukaudeksi (olisikohan maksanut 18 e) nähdäksemme, tuleeko sitä luettua.
PoistaIhania kuvia :)
VastaaPoistaKiitos:)
PoistaLuin, olisiko ollut The New York Timesista, kolumnin, joka käsittääkseni oli pätkä tuosta kirjasta. Siinä oltiin lasten kanssa kutsuilla ranskalaisessa perheessä ja tuli varsin selvästi esille amerikkalaisen ja ranskalaisen kasvatuksen ero. Se pätkä oli niin kiinnostava, että alkoi itseänikin kiinnostaa tuo kirja, vaikkei meillä ole edes lapsia ;).
VastaaPoistaKirjailijalla oli toinenkin teos aiheesta, French Children Don't Throw Food. Molemmat kuulostavat lukemisen arvoisilta. Lisäksi mulla oli lainassa juuri kirja "Joutilaat vanhemmat", joka myös käsitteli tätä aihetta, ettei vanhempien tule olla 24/7 lastensa "palveluksessa".
PoistaJa ymmärrän täysin tuon, että kiinnostavan kirjan voi lukea, vaikka aihe ei itseä suoraan koskisikaan. Olen ihan samanlainen!