kehtaanko edes tunnustaa...

...että meillä on sohva ja se on Ikeasta! Päädyimme lopulta hankkimaan seuraa Arild-nahkadivaanille. Olohuoneesta lisää kuvia sitten kun on valmiimpaa. Nyt hakusessa ovat mm. matto ja muutama sohvatyyny lisää. Kuvassa oleva yksilö (jossa esteettisesti näkyy vielä sohvalla maanneen mieheni pään painauma) on Mimoun Jewel, sitä on muutamaan otteeseen kyselty.

Mukavaa torstain jatkoa!

kevättäydennys diorilta

Pariisista on palattu ja alkuviikko on aseteltu arkea jälleen uomiinsa. Omat tuliaiseni ovat melko kosmetiikkapainotteisia. Ihastelin kyllä ranskalaisten taitoa tehdä muotia ja painoin jatkoa ajatellen mieleen pari merkkiä, joilta saattaisin tehdä ostoksia. Tällä reissulla vatsa kuitenkin esti sovittelut ja raskausajan vaatteet olen oikeastaan ehtinyt jo hankkia.

Kosmetiikkaa on sen sijaan helpompi shoppailla ja todellista tarvettakin löytyi. Kuinka ollakaan, kaikki tuotteet hankin suosikkimerkiltäni - minusta on hauskaa, että meikkipussini sisältö sointuu yhteen myös pakkausten osalta, enkä toistaiseksi ole löytänyt Diorin laadusta valittamista.

Diorskin Nude-sarjan meikkipuuteri ja peitevoide tulivat välittömään tarpeeseen, sillä hotellihuoneessa puristin viimeiset pisarat aiemmin käytössäni olleesta Helena Rubinsteinin Magic Concealerista, joka on kyllä suositeltava tuote sekin. Meikkipuuteria käytän kevyesti taputtelemalla meikin korjailuun päivisin. Diorin tuotetta voi tosin levittää myös siveltimellä pohjaksi.

Uusi kulmakynä on ollut jo pitkään ostoslistalla. Useimpien brunettien tapaan kärsin "älä tee musta punapäätä" -kammosta sekä hiusteni että kulmieni suhteen. Väri 453 "Sable" taittaa riittävästi vihreään muistuttaakseen omaa väritystäni. Toinen tärkeä kriteeri on, että kynästä löytyy valmiiksi harja, jolla voi tasoittaa lopputuloksen luonnolliseksi.

Cherie Bow -kevätkokoelman kynsilakka 155 "Tutu" vilahtikin jo aiemmassa postuksessa. Sävy osoittautui kynsillä ärhäkän pinkiksi, joten taidan jatkaa sen käyttöä vasta, kun saan hieman väriä pintaani. Hintatietoisena kehitin muuten matkalla käsitteen "kynsilakkaindeksi" vertailemalla Diorin lakkapullon hintaa eri paikoissa:

Helsinki City (Stockmann) 28,50 e

Helsinki Airport Tax Free 19,50 e

Paris City (Sephora) 21,50 e

Paris Airport Tax Free 18,50 e

Indeksistä voi vetää aika suoran johtopäätöksen, missä selektiivistä kosmetiikkaa kannattaa shoppailla...

makea ja kitkerä kaupunki

Tänään olen tehnyt pariisilaisia turistijuttuja. Pitkän aamiaisen jälkeen suuntasin Les Arts Décoratifs -museoon, jossa on paraikaa esillä upea läpileikkaus länsimaisen muodin historiasta 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Kuvaaminen oli valitettavasti kielletty, mutta näyttelyn verkkosivuilta löytyy muutamia lehdistökuvia.

Museovisiitin jälkeen kävelin läheiseen Angelinan teehuoneeseen. Jonoa ei ollut tänä helmikuisena iltapäivänä juuri ollenkaan, joten pääsin varsin nopeasti istumaan ja tilasin teen ja Mont Blanc -leivoksen. Oi, mikä herkku! Pari ensimmäistä suupalaa olivat taivaallisia. Leivoksessa on marenkipohja, kermavaahtotäyte ja paksu kuorrute, jonka koostumus jäi minulle mysteeriksi mutta joka muistuttaa etäisesti raakaa piparkakkutaikinaa. Itse asiassa Mont Blanc vei voiton Lisbetistä tällä erää, sillä loppuvaiheessa jouduin tunnustamaan sen olevan vähän liian imelää jopa minulle.

Teehuone oli tunnelmallinen, joskin melko meluisa, ja palvelu ystävällistä, joten kyllä tätä voi Pariisin-kävijälle suositella kahvilaelämyksenä. Ja alkuperäinen vinkki tuli siis Maijan upeasta In my ballerines -blogista, josta löytyy Pariisi-tunnisteella muitakin havaintoja kaupungista.

Jäin vielä pyörimään ja tekemään ikkunaostoksia Rue de Saint Honoren ja Rue Royalen kulmille. Tietysti kävin Laduréellakin ostamassa tuliaisia. Mont Blanc muistutti vielä tässä vaiheessa sen verran voimakkaasti olemassaolostaan, etten jaksanut kauheasti innostua makeasta, mutta silmiä hivelevän kauniin rasian vuoksi ostin itselleni iltapalaksi muutaman macaronin. Harmi vain, että Laduréen paperikassi toisessa ja kamera toisessa kädessä olet taskuvarkaille kuin kävelevä huutomerkki ja sormukset alkoivat välittömästi putoilla päästyäni liikkeestä ulos.

Komean kaupungin tai ainakin sen ensimmäisen kaupunginosan ovat ranskalaiset itselleen rakentaneet ja ympänneet sinne kaikenlaista kaunista ja tyylikästä. Harmikseni päivästä jäi kuitenkin vähän kitkerä maku suuhun, liekö johtunut lukuisista huijausyrityksistä vai mistä. En edes ole normaalisti neuroottinen omasta turvallisuudestani. Suurkaupungit saattavat kuitenkin olla epäystävällisiä paikkoja ja yksin matkustavana naisena tarkkailen pakostakin enemmän vastaantulijoiden aikeita. Oli joka tapauksessa helpotus päästä tänä iltana hotellille ja nostaa jalat seinää vasten. Huomenna onkin viimeinen päiväni täällä, mitenhän sen käyttäisi?