makea ja kitkerä kaupunki

Tänään olen tehnyt pariisilaisia turistijuttuja. Pitkän aamiaisen jälkeen suuntasin Les Arts Décoratifs -museoon, jossa on paraikaa esillä upea läpileikkaus länsimaisen muodin historiasta 1700-luvulta 1900-luvun alkuun. Kuvaaminen oli valitettavasti kielletty, mutta näyttelyn verkkosivuilta löytyy muutamia lehdistökuvia.

Museovisiitin jälkeen kävelin läheiseen Angelinan teehuoneeseen. Jonoa ei ollut tänä helmikuisena iltapäivänä juuri ollenkaan, joten pääsin varsin nopeasti istumaan ja tilasin teen ja Mont Blanc -leivoksen. Oi, mikä herkku! Pari ensimmäistä suupalaa olivat taivaallisia. Leivoksessa on marenkipohja, kermavaahtotäyte ja paksu kuorrute, jonka koostumus jäi minulle mysteeriksi mutta joka muistuttaa etäisesti raakaa piparkakkutaikinaa. Itse asiassa Mont Blanc vei voiton Lisbetistä tällä erää, sillä loppuvaiheessa jouduin tunnustamaan sen olevan vähän liian imelää jopa minulle.

Teehuone oli tunnelmallinen, joskin melko meluisa, ja palvelu ystävällistä, joten kyllä tätä voi Pariisin-kävijälle suositella kahvilaelämyksenä. Ja alkuperäinen vinkki tuli siis Maijan upeasta In my ballerines -blogista, josta löytyy Pariisi-tunnisteella muitakin havaintoja kaupungista.

Jäin vielä pyörimään ja tekemään ikkunaostoksia Rue de Saint Honoren ja Rue Royalen kulmille. Tietysti kävin Laduréellakin ostamassa tuliaisia. Mont Blanc muistutti vielä tässä vaiheessa sen verran voimakkaasti olemassaolostaan, etten jaksanut kauheasti innostua makeasta, mutta silmiä hivelevän kauniin rasian vuoksi ostin itselleni iltapalaksi muutaman macaronin. Harmi vain, että Laduréen paperikassi toisessa ja kamera toisessa kädessä olet taskuvarkaille kuin kävelevä huutomerkki ja sormukset alkoivat välittömästi putoilla päästyäni liikkeestä ulos.

Komean kaupungin tai ainakin sen ensimmäisen kaupunginosan ovat ranskalaiset itselleen rakentaneet ja ympänneet sinne kaikenlaista kaunista ja tyylikästä. Harmikseni päivästä jäi kuitenkin vähän kitkerä maku suuhun, liekö johtunut lukuisista huijausyrityksistä vai mistä. En edes ole normaalisti neuroottinen omasta turvallisuudestani. Suurkaupungit saattavat kuitenkin olla epäystävällisiä paikkoja ja yksin matkustavana naisena tarkkailen pakostakin enemmän vastaantulijoiden aikeita. Oli joka tapauksessa helpotus päästä tänä iltana hotellille ja nostaa jalat seinää vasten. Huomenna onkin viimeinen päiväni täällä, mitenhän sen käyttäisi?