Aloitin jouluhengen loitsimisen kynttilä- ja glögiostoksilla sekä tietysti hankkimalla valkoisia hyasintteja. Viikonlopun tavoitteena on myös saada jouluvalot Claes Ohlsonin paperikassista olohuoneen kattoon.
Kai te olette jo kaikki kuulleet minun sanovan, että lempijuhlapyhäni on pääsiäinen? Se sisältää useimmat joulun hyvät puolet ilman ikäviä lieveilmiöitä. Niistä sain esimakua tämän lauantaipäivän markettireissulla. Ensin taisteltiin parkkipaikoista (keski-ikäinen rouvashenkilö kurvasi paikan edestäni) ja sitten jonotettiin pullonpalautusautomaatille (epäreilut jonotusjärjestelmät saavat sappeni aina kiehahtamaan). Kaupassa hamstrattiin adventtisuklaita kuin viimeistä päivää, ja kun huomasin kassajonossa unohtaneni maidot, mikään ei olisi saanut minua enää kääntymään takaisin taistelutantereelle.
On aivan mahdottoman hyvä idea, että vuoden pimeimpään aikaan sattuu juhla, johon liittyy kynttilöiden polttelua, perhettä, ystäviä, suklaata ja pörröisiä villapaitoja. Joka vuosi mietin, miten voisin sulkea joulun ikävät lieveilmiöt ulkopuolelle. En ole onnistunut siinä kertaakaan ja perheellistymisen myötä ralli tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta hullummaksi. Huomaan huokaisevani helpotuksesta, kun ollaan tammikuun loppupuolella ja viimeinenkin alennettu led-valosarja on korjattu kauppojen hyllyistä pois.
Mutta lupaan, että tämä oli viimeinen nurinani tältä erää. Joulukuun puolella minäkin yritän rakentaa hyvää mieltä ja ottaa hieman rennommin kuin tämänpäiväisellä kauppareissulla. Ja ehkä tänä jouluna onnistun tekemään juhlasta enemmän itseni näköisen.
Illaksi on vielä tällainenkin projekti... joulukalenterihan se siinä. Huomenna saa avata ensimmäisen luukun!
