kadonnut bloggaaja

Kommenttiboksissa oli jo hieman huolestuneita äänensävyjä, joten ajattelin tulla ilmoittautumaan, että täällä ollaan ja kaikki on hyvin. Tai siis on, jos väsymystä ja kiirettä ei lasketa. Reiluun viikkoon en ole saanut kameraan tallentumaan mitään julkaisukelpoista ja alkuviikon olin kokonaan pois koneen ääreltä, siinäpä pääasialliset syyt postausten vähyyteen.

Loppuviikko taitaa mennä samoissa merkeissä, mutta sitten näyttää vähän helpottavan! Kuullaan siis pian.

potilas

Viikonloppu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Pikkukaverin flunssana alkanut sairastelu äityi niin pahaksi, että päädyimme lääkäriin, päivystykseen ja lopulta lastenosastolle yöksi. Onneksi pääsimme jo tänään kotiin ja kaikki tuntuu nyt olevan hyvin univelkaa lukuunottamatta.

Voi harmi näitä toistuvia flunssia! Olemme olleet todella tyytyväisiä pojan päivähoitopaikkaan, mutta miinuspuoli on tämä jatkuva sairastelu. Ensimmäistä puolta vuotta sanotaan pahimmaksi, mutta meillä se alkaa olla jo takana - helpottaako tämä ikinä?

Sunnuntai-iltaisin minulla on monien muiden lailla tapana käydä läpi tulevan viikon aikataulut ja tehtävälistat. Se tuo jonkinlaista ryhtiä arkeen, vaikka elämästä puuttuukin nine-to-five-työn säännöllisyys. Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä pyörii huomisen asuntonäyttö. Onhan sellaisilla juostu jo hyvän aikaa, mutta tästä talosta minulla on hyvät fiilikset etukäteen. Kunpa sama fiilis jatkuisi huomenna paikan päällä! Riittävän monta pettymystä on nimittäin koettu paperilla hyvältä näyttäneissä kohteissa. Ai nää salaojien vedet on johdettu kellariin? Ai tästä tontin yli kulkeekin 110 kilovoltin voimalinja? Ai siis perustusten paalutukset ovat vinossa, mutta niiden pitäisi kestää? Meistä on - yllätys, yllätys - tullut aika niuhoja ostajia aiemman kokemuksen jälkeen, mutta on markkinoilla tarjolla melkoisia pommejakin.

Pitäkäähän siis peukkuja!

helppo seurata?

Sain ensikosketukseni internetiin vuonna 1996. Kirjaston tietokoneelle sai varata puolen tunnin ajan. Kun Netscape on puhkuen ja puhisten lähtenyt käyntiin, ongelmaksi muodostui, mihin internetissä oikein pitäisi mennä. Koneen vieressä oli puhelinluettelon paksuinen katalogi, johon oli listattu hakusanoja ja niihin liittyvien nettisivujen pitkän pitkiä osoiterivejä. Sellaisena muistan netin alun: kaikki olivat hieman eksyneitä. Hyviä sivustoja löysi vahingossa pitkien seikkailujen tuloksena.

Tässä mielessä netti on muuttunut helpommin jäsennettävään suuntaan. Sivustot haluavat näkyvyyttä, eivätkä piilottele pitkien hakemistonimien takana hakukoneiden ulottumattomissa. Koska pidän suotavana, että blogillani on lukijoita, olen yrittänyt tehdä lisbet e.:n mahdollisimman helposti löydettäväksi ja seurattavaksi. Siispä odotan innolla Indiedays Inspiration -konseptin avautumista. Jos haluat jo raottaa ovea, voit käydä pyytämässä kutsun testausvaiheessa olevalle sivustolle.

Inspiration on siis uusi tapa seurata blogiani kolmensadan muun mukaan kutsutun blogin joukossa. Ylläoleva kuvakaappaus esittää, millä tavalla omat postaukseni sivustolla näkyvät. Sivustolla on uudenlainen, blogien visuaalisuuteen keskittyvä ilme, mikä asettaa aivan uudenlaisia paineita kameran käyttäjälle täällä päässä!

Toivon tietysti, että Inspirationin myötä uudet lukijat löytäisivät tiensä blogiini. Te ihanat, jotka tätä jo luette, löydätte toivottavasti perille tuttuja reittejänne. Käytän kuitenkin tilaisuuden hyväksi ja vinkkaan tavoista, jolla voit seurata blogiani. Tilastoista näen nimittäin, että aika moni lukija hakeutuu blogiini hakukoneen kautta, toisin sanoen kirjoittaa esimerkiksi Googleen "lisbet e". Tämä on tietysti täysin ok, mutta oletteko harkinneet, että siirtyisitte lukemaan blogeja jonkin lukulistan kautta? Kirjautumalla esimerkiksi Blogilistalle tai Bloglovin':iin voi yhdellä silmäyksellä nähdä kaikkien suosikkiblogiensa tuoreimmat päivitykset. Itse luen blogeja juurikin Bloglovin':in kautta. Sitä kautta löytää helposti myös ulkomaalaiset blogisuosikit, kun taas Blogilista sisältää lähinnä kotimaisia blogeja. Useimpia blogeja on mahdollisuus seurata myös tykkäämällä niistä Facebookissa, jolloin niiden päivitykset ilmestyvät muiden kaveripäivitystesi joukkoon.

Jos olet kirjautunut Bloggeriin, blogien lukeminen käy helposti liittymällä sivuston lukijaksi. Pidän tätä kuitenkin hieman hankalana, sillä blogeilla on taipumusta muuttaa - esimerkiksi monet suosikeistani ovat saaneet kutsuja portaaleihin tai vaihtaneet osoitettaan muusta syystä. Uuden osoitteen päivittäminen Bloggerin lukulistalle on kyllä mahdollista mutta vaatii käsityötä.

Eli kertauksena, blogiani voit seurata helposti:

Blogilistalla

Bloglovin':issa

Facebookissa

Bloggerissa

...ja myös kohta avautuvassa Indiedays Inspirationissa.

putting on my serious pants

Olen alkanut odotella nykyisen kapealahkeisen ja ihoa nuolevan housumuodin laantumista. Tuntuuko teistäkin, että pillifarkut ovat pitäneet pintansa yllättävän pitkään? Tiedän kuulostavani järkyttävän keski-ikäiseltä päivitellessäni, miten kamala kyseinen muoti oli jo 80-luvulla, mutta toisaalta eivätpä ne 90-luvun hippihenkiset trumpettilahkeet olleet sen paremmat. Miksei seuraava muoti voisi olla ihan tavalliset housut?

Kaapistani löytyvät yhdet mustat, villakankaiset, normaalivyötäröiset ja polvesta alaspäin lievästi levenevät housut merkkiä Boss. Mittaa on riittävästi korkkareiden kanssa pidettäväksi. Tällainen tyyli on varsin lempeä vartalon rakenteelle ja huijaa jalat pitemmiksi. Ei siis ihme, että suorat mustat housut ovat yksi lisbetin 50 -listalle päässeistä välttämättömyyksistä.

Jostain syystä päässä soi Madonnan Express Yourself. Tehokasta torstaita sinne ruutujen taakse!

daily dose of pretty

Lokakuista keskiviikkopäivää! Minulla ei ole mitään sateisia ja harmaita päiviä vastaan, mutta useimmat bloggaajat tuntevat nahoissaan sen, että valo on katoamassa. Tästä hetkestä helmikuulle kuvausaikaa on päivässä vain joitain tunteja ja nekin tunnit kuluvat monella töiden ja opintojen parissa. Itse sinnittelen näillä opeilla:

1. Järkkäriin reilusti valotusaikaa ja aukkoon kokoa. Tosin yritän nykyään välttää suurempaa kuin f2.5:n aukkoa. Esim. f1.8 jättää jo aika ison osan kuvaa epäselväksi.
2. Jalusta: yksi edullisimmista hankinnoista, jolla kuvien laatua voi parantaa. Sisäkäyttöön ja kevyelle kameralle riittää heppoinenkin versio. Jalustan virittely tuntuu usein työläältä, mutta lopputulos palkitsee.
3. Toiseksi edullisin hankinta kuvien välittömäksi parantamiseksi on "blogiobjektiivi".
4. Jälkikäsittely: blogissani ei ole varmaan yhtään kuvaa, jota en olisi käsitellyt ennen julkaisua. Lisään lähes aina kuviini valotusta, parannan kontrastia ja terävyyttä. Rajaan kuvan uudelleen ja saatan retusoida kuvista pois jonkin häiritsevän virheen. Käsittelyn teen iPhotossa.
5. Otan kuvat aina päivänvalossa ja sammutan kaikki muut valonlähteet, sillä keinovalaistus saattaa tuoda kuviin ei-toivottuja kellertäviä sävyjä.

Opittavaa on toisaalta paljon. Hyvin valotettuja kuvia on vaikea ottaa niin, etteivät vaaleat pinnat pala puhki. Tarkennuksen kanssa huomaan jatkuvasti parantamisen varaa. Salamaa tai muuta lisävalaistusta en ole opetellut käyttämään lainkaan, mutta ajatuskin marraskuusta saa harkitsemaan vakavasti. Vinkkejä?

suosikkimekko hullareilla

Olin päättänyt, että tänä syksynä en kirjoita Hulluista Päivistä mitään. Mutta pakkohan minun on mainita, että erä suosikkimekkoani tulee myyntiin lauantaina, nimittäin Tara Jarmonin oranssinpunainen yksilö tuossa kuvan keskellä. Minulla on sama mustana, mutta harkitsin viime syksynä sen ostaessani vakavasti myös oranssin hankkimista. Tuolloin mekkoa oli myynnissä lisäksi valkoisena, mutta verkkokaupan mukaan sitä ei ole näköjään tarjolla, vaikka kuvastossa sanotaankin "useita värejä". Kuvastossa sanotaan myös, että kyse on jerseymekosta, mutta mekko on todellisuudessa täysin joustamatonta materiaalia.

Hullareiden kohdalla herää monesti kysymys, ovatko myynnissä olevat tuotteet niin edullisia, kuin kampanjoinnissa annetaan ymmärtää. Tämän mekon osalta muistelen, että myyntihinta viime syksynä oli 229 e, eli kohtuullisesta alennuksesta on kyse. Ajattelin lähestyä kaunokaista verkkokaupan kautta, sillä aamuryysikseen minusta ei ole menijäksi. Nyt vain ihmetellään, mitä verkossa myynnissä olevat koot 32-40 mahtavat tarkoittaa. Jarmonin oma ranskalainen mitoitus alkaa 36:sta, mikä on Suomessa yleensä merkitty 34:ksi. Paras veikkaukseni on, että verkkokaupan 32 = suomalaisten kauppojen 34 = Jarmonin oma koko 36.

Uskotteko, että verkkokauppa pysyy pystyssä huomenna, kun sirkusmenot alkavat?

taitoluistelutyyliin

Viikonloppuna olin seuraamassa vuosittain järjestettävää taitoluistelukilpailua Finlandia Trophya Espoossa. Tapahtuma tuo Suomeen lajin kansainvälisiä huippuja, vaikka Kiiraahan sinne varsinaisesti mennään katsomaan. Kisakatsomossa on oma pukukoodinsa. Luistelua harrastavilla on päällystakkina yleensä Luhdan fleece seurapainatuksin. Vannoutuneet seuraajat puolestaan tietävät sonnustautua lämpimästi, sillä jäähalli on tarkoituksella hieman viileä ja monen tunnin istuminen paikoillaan tekee tehtävänsä. Untuvatakki ei siis ole yhtään liioittelua. Nuoremman taitoluisteluväen keskuudessa pinnit, hiuspannat, ponnarit ja nutturat ovat niin ikään suosittuja. Lisää tyylipisteitä saa, jos pääkoriste mätsää muun asukokonaisuuden väriin. Näillä elementeillä lähdin minäkin liikenteeseen.

untuvatakki Zara

neuletakki Red Valentino

farkut Zara

saapikkaat Global

laukku Michael by Michael Kors

huivi Missoni

Kiitos kannustavista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Kaikki varmaan tietävät, millainen kynnys kasvokuvien postaamiseen saattaa olla. Ehkä vielä enemmän siksi, että naamaa on jo kulutettu muuallakin. Pidätän kyllä jatkossakin oikeuden rajata kasvot pois asukuvista, sillä voi luoja miten vaikeaa asiallisen ilmeen houkuttelu esiin voi olla!

chocolate

Keitin tänään syksyn ensimmäiset kaakaot. Otettiin 2-vuotiaan assistenttini kanssa kuvia todisteeksi. Kaveri osaa jo painaa kaukolaukaisimen nappia, kun sanon "ota kuva". Tosin hän myös nostaa laukaisimen silloin silmilleen ikään kuin ottaaksen kuvan sillä. Yhtenä päivänä pölynimurin harjasuutin sai toimia leikeissä kamerana. Hmm... Onkohan tässä perheessä heiluttu liian paljon kuvausvehkeiden kanssa?

Huomatkaa kaakaon kanssa mätsäävä kynsilakka, aika syksyinen sekin.

ne formen matot

Pari viikkoa sitten ostamani Formen Lumia-matot ovat taas paikoillaan suojauskäsittelyn jälkeen. Mattoja on kaksi ja ne ovat mitoiltaan 80 cm x 200 cm. Lähtökohta hankinnassa oli helppohoitoisuus ja mahdollisuus pestä matto kotioloissa. Pienen koon ansiosta laakapesu onnistuu niukemmissakin tiloissa ja puuvilla-paperinarumatolta on helppo imuroida roskat pois. Myyjä suositteli lisäksi käsittelyä kosteutta hylkivällä verhoilusuojalla, jolloin matoille läikkyvä neste jää pisaroiksi pinnalle eikä imeydy suoraan tekstiiliin.

Formella on paljon muitakin kivoja ja moniin kotimaisiin kilpailijoihinsa nähden kohtuuhintaisia mattoja. Useimmat mallit voi tilata haluamillaan mitoilla ja väreillä. Jonkin aikaa haikailin raitamattojen, esimerkiksi näiden mustavalkoisten Ainojen perään, mutta tähän tilaan liki yksivärinen oli turvallisempi ratkaisu. Muutenkin olen huomannut, että sisustuksessa makuni on siirtymässä graafisesta mustavalkoisuudesta valkoisen ja luonnonsävyjen kodikkaaseen yhdistelmään.

Toivon näille pitkää ikää! Tosin pupun- ja punaviinin kestävää mattoa ei ole taidettu vielä keksiäkään ja joo, muovimattoja ei lasketa.

lähiöäidin normiasu

Tässä vähän arkirealismia asupostauksen muodossa. En todellakaan kuljeskele suurinta osaa ajastani Tara Jarmonin kotelomekoissa, vaan ylläni on yleensä jotain rentoa, kuten t-paita ja farkut. Pojan kanssa yritetään ulkoilla paljon, sillä illat kerrostalokolmiossa ovat muuten aikamoista humppaa, ja ulos lähtiessä täytyy tietysti olla päällä jotain säänkestävää. Tämä normiasu oli yllä, kun lähdin tänään hakemaan lasta hoidosta.

Suosikkimerkkini ulkoiluvaatteissa on partioharrastuksen peruina Haglöfs. Ja miksei olisi, takit ovat teknisesti toimivia ja naisten mallit kauniisti leikattu. Tosin partiovuosina ei olisi tullut mieleenkään hankkia valkoista!

Hiihdän tuulipuvussani ihan tyytyväisenä pitkin ostareita, mistä tulee välillä kommenttia etenkin miehen suunnalta. Minulta uupuu sellainen siisti, yhtälailla ulkoiluun kuin kauppareissulle soveltuva takki, joka asettuisi tyylikkyysakselilla jonnekin trenssin ja kuoritakin välimaastoon. Blogimaailmasta olen oppinut, että sitä kutsutaan seututakiksi. Aika osuva nimitys, eikö?

Kivaa keskiviikkoiltaa sinne! Itselläni on loppuviikko vapaata ja aikaa keskittyä taas bloggailuunkin. Viikonloppuna pääsen myös seuraamaan suosikkiurheilulajiani Finlandia Trophyssä, jee!