havuja kyllä kiitos

Laskettu aika on tänään, odotellessa syntyy pieniä sisustustekoja. Kuten se, että tulee vihdoin poranneeksi taulut työhuoneen seinään. Fine Little Dayn Gran ja Barr -kuosiset tyynyt saapuivat eilisen postissa. Neulaset saavat tehdä istuintyynyn virkaa niinä harvoina hetkinä, kun oikeasti asetun työpöydän ääreen. Pelkkä DSW-tuoli on minulle nimittäin hiukan liian matala. Joku takarivistä älyää varmaan huikata, että olisi kannattanut ostaa tarkoitukseen soveltuva, korkeussäädettävä toimistotuoli DSW:n sijaan. No kyllähän sitä mietittiin...

Tapahtui viime talvena suuren helsinkiläisen tavaratalon huonekaluosastolla:

Katselemme kalusteita miehen kanssa ja olemme kaikesta eri mieltä. Ehdottamani String-hyllyköt on jo tyrmätty, samoin Hayn About a Chair. 
Mies: Nyt löytyi hyvä tuoli, tule katsomaan.
Hän ohjaa minut Vitran DSW:n luo.
Minä: *tanssin salaa riemutanssia* Joo, toi on hyvä.
Mies: Mutta hei, tuolla on vielä parempi. Täähän on mahtava.
Minä: (Oh dear Lord, no.)
Miehen sormet hyväilevät jo Calligariksen New York -työtuolin keinonahkaista selkää.
Minä: *nyrpeänä* Kromia ja nahkaa. Meillä on sitä aivan tarpeeksi.
Mies: Mutta tässä on säätömahdollisuus. Ja tämä pyörii. Tässä olisi niin mukava tehdä pientä kiertoliikettä lukiessa.
Minä: Hm. No onhan se tietysti työtuoli. Mutku.

Loppu onkin historiaa. DSW on oma pieni sisustusvoittoni ja istun siksi tyytyväisenä neulastyynylläni. Tiedättehän, että joskus - aika usein - sisustamisessa on kyse muustakin kuin käytännöllisyydestä.