adventtivalmisteluja

Aloitin jouluhengen loitsimisen kynttilä- ja glögiostoksilla sekä tietysti hankkimalla valkoisia hyasintteja. Viikonlopun tavoitteena on myös saada jouluvalot Claes Ohlsonin paperikassista olohuoneen kattoon.

Kai te olette jo kaikki kuulleet minun sanovan, että lempijuhlapyhäni on pääsiäinen? Se sisältää useimmat joulun hyvät puolet ilman ikäviä lieveilmiöitä. Niistä sain esimakua tämän lauantaipäivän markettireissulla. Ensin taisteltiin parkkipaikoista (keski-ikäinen rouvashenkilö kurvasi paikan edestäni) ja sitten jonotettiin pullonpalautusautomaatille (epäreilut jonotusjärjestelmät saavat sappeni aina kiehahtamaan). Kaupassa hamstrattiin adventtisuklaita kuin viimeistä päivää, ja kun huomasin kassajonossa unohtaneni maidot, mikään ei olisi saanut minua enää kääntymään takaisin taistelutantereelle.

On aivan mahdottoman hyvä idea, että vuoden pimeimpään aikaan sattuu juhla, johon liittyy kynttilöiden polttelua, perhettä, ystäviä, suklaata ja pörröisiä villapaitoja. Joka vuosi mietin, miten voisin sulkea joulun ikävät lieveilmiöt ulkopuolelle. En ole onnistunut siinä kertaakaan ja perheellistymisen myötä ralli tuntuu muuttuvan vuosi vuodelta hullummaksi. Huomaan huokaisevani helpotuksesta, kun ollaan tammikuun loppupuolella ja viimeinenkin alennettu led-valosarja on korjattu kauppojen hyllyistä pois.

Mutta lupaan, että tämä oli viimeinen nurinani tältä erää. Joulukuun puolella minäkin yritän rakentaa hyvää mieltä ja ottaa hieman rennommin kuin tämänpäiväisellä kauppareissulla. Ja ehkä tänä jouluna onnistun tekemään juhlasta enemmän itseni näköisen.

Illaksi on vielä tällainenkin projekti... joulukalenterihan se siinä. Huomenna saa avata ensimmäisen luukun!

alennusmyynti boutiquessa

Tänään on hyvä päivä toteuttaa mietinnän alla olleita hankintoja tai ostaa joululahjoja läheisille, sillä yhteistyökumppanini Zalando tarjoaa -20% koko valikoimastaan* koodilla NETTI2013. Alennuksen saa myös jo alennetuista tuotteista, mutta se on voimassa vain tämän perjantain 29.11.2013. Siten myös suurin osa nettiputiikkini valikoimasta on tänään alennuksessa. Tervetuloa ostoksille!

Järjestelin muutenkin boutiquen hyllyjä ja lisäsin muutaman uutuuden klassisen ja pitkäikäisen tyylin ystäville. Tervetuloa ihastelemaan tai ostoksille!

*) kaupallinen linkki

jouluvalojen ja adventtimarkkinoiden wien

Wienissä oli jo kovin jouluista: kaupoissa joulusomistukset, kaduilla jouluvalot ja monella torilla käynnissä adventtimarkkinat. Harmikseni keskustan varsinaisia, Swarovski-tyyppisillä kristalleilla koristeltuja jouluvaloja ei oleskeluviikonloppunamme vielä sytytetty, vaikka ne olivat jo paikoillaan. Nyt takana on vähän pitkä päivä, joten annan kuvien puhua puolestaan. Toivottavasti joku tuntee punssin tuoksun nenässään! Matka viritti minutkin joulutunnelmaan ja tällä viikolla olen kotona laittanut jo joitain joulujuttuja esille...

sacherilla

Wienin visiittiin kuuluu olennaisena osana herkuttelu. Mozartinkuulia ja Sissi-taalereita myydään vähän joka nurkalla, ja kahviloiden valikoimat vievät kielen mennessään. Kahviloista kuuluisin on Hotel Sacherin yhteydessä sijaitseva Café Sacher, jonka kaikki varmaan tunnistavat nimikkoleivonnaisestaan.

Turistiaikaan Sacherille joutuu joskus jonottamaan (kiireisemmät voivat silloin vaihtaa rakennuksen toisella puolella sijaitsevaan Café Mozartiin, josta löytyy olennaisesti samat valikoimat mutta hieman väljemmissä olosuhteissa), mutta näin marraskuussa pääsimme heti ikkunapaikalle istumaan.

Sacher-kakkua on saatavissa lähes kaikissa kahviloissa, mutta vain Hotel Sacherilla on oikeus myydä tuotettaan "alkuperäisenä Sacher-kakkuna". Sen tarkka resepti on kuulemma varjeltu salaisuus. Tumman suklaan ja aprikoosihillon yhdistelmä on kyllä niin täyttä tavaraa alusta loppuun, ettei yhtään tuota isompaa palasta pysty syömään edes tällainen suklaahirmu!

wien ja schönbrunnin puistot

Palasimme tänään pieneltä viikonloppureissulta. Kyseessä oli ensimmäinen ulkomaanmatkamme nelihenkisenä perheenä ja kohteena oli Wien, jonne lentää vain muutaman tunnin ja josta löytyy meille tuttu majapaikka. Vaikka lasten kanssa liikkuminen vaatiikin vähän erityisjärjestelyjä (ja välillä tuntuu, että loman jälkeen tarvitsee toisen mokoman toipumiseen), tekee niin hyvää lähteä hetkeksi pois tutuista ympyröistä ja päästää mieli aivan uusille raiteille. Mukana reissussa olivat myös vanhempani, jotka tarjosivat sekä hyvää seuraa ja että auttavat kätensä.

Tämän postauksen kuvat ovat kantakaupungin tuntumassa sijaitsevan Schönbrunnin linnan puutarhasta. Kuten kuvista käy ilmi, Wienissä oli aika samannäköistä kuin meillä Suomessa tällä hetkellä ja vain hitusen lämpimämpää. Lähtöpäivänä eli tänään tuli jo vähän luntakin.

Kuvassa taustalla näkyy linnan vastapäiselle mäelle rakennettu paviljonki, jossa olemme jollain kesäisemmällä Wienin reissulla käyneet kahvilla. Onkohan kahvila auki näin talvipuolella? Meillä oli työnnettävänä reilu 20 kiloa jälkeläisiä tuplarattaissa, joten emme lähteneet kokeilemaan. Tuo mäki on oikeasti aika jyrkkä ja korkea, vaikka kuvasta sitä ei välttämättä hahmotakaan.

Puistosta löytyy mitä upeimpia veistoksia ja monumentteja, istutuksia, yhtenään vaihtuvia lehtikujia ja salaisia sopukoita, oikea pensaslabyrintti ja eläintarha. Paikalliset puolestaan hyödyntävät puistoa lenkkeilypaikkanaan. Parhaimmillaan maisemat olisivat tietysti kesällä mutta näin marraskuussakin ihailtavaa on yllin kyllin.

Iltapäivä alkoi jo hämärtää, kun päädyimme puiston kulmalla olevaan ravintolaan syömään. Wienissä oli varsin jouluinen tunnelma, postailen lisää kuvia lähipäivinä!

annaleena leino copycat

Aurinkoista maanantaita! Palaan vielä aiempaan kodinhoitohuonepostaukseen ja erityisesti tähän kuvaan:

Kodinhoitohuoneessa on sellainen puute, että seinänaulakkojen lisäksi ripustustilaa ei ole lainkaan. Kuvassa näkyvä pöytätaso on pari metriä pitkä ja sen yläpuolinen tila tyhjä. Vaikka pyykit meillä kuivataankin enimmäkseen kuivausrummussa, jonkinlainen ripustusmahdollisuus esimerkiksi henkareille ja märille pyyhkeille olisi paikallaan.

Muistanette myös viime kesän asuntomessuilta Maja-talon kodinhoitohuoneen (kuva: Scandinavian Deko). Tilan katseenvangitsijana toimivat mustat vaatetangot ovat Annaleena Leinon käsialaa.

Tangot ovat jääneet muillekin mieleen, ainakin Kerttu on kirjoittanut aiheesta. Yhdessä on sitten yskitty tuotteiden hintalapuille. Periaatteeni on, että designista, jota ei ole tehty halpatuotantona, voi vähän maksaakin, mutta lähes kolmesataa euroa taivutetusta metallista taitaa olla minulle liikaa. Jos esimerkiksi Ikea valmistaisi näitä, hinta olisi varmaankin jotain 7,90 e - ja senhän tiedämme miksi.

Mies katseli kuvaa ja totesi, että siinähän on metallista vesijohtoa taivutettu kulmapuristimilla, hitsattu ja maalattu. "Annat mulle vaan mitat." Kovin helpolta kuulostaa, saapa nähdä... Mitä mieltä olette tällaisesta kopioinnista omaan käyttöön: säälittävää fuskaamista vai viisasta omatoimisuutta?

sillä välin tallinnassa

Eilinen vierähti tapaamisessa kymmenen vuoden takaisten opiskelukavereiden kanssa. Työ on ripotellut meidät eri puolille Suomea, joten oli jo korkea aika tavata muisteluiden merkeissä. Ironisena yhteensattumana kerrottakoon, että sitä pistettä, josta kaikki alkoi, ei ole enää olemassakaan. Edellisenä iltana kävimme nimittäin kurssikaverin kanssa todistamassa, kuinka kaivinkone jyräsi vanhaa koulurakennustamme matalaksi. Päivän aikana pyörähdimme Tallinnassa syömässä, ja pikainen asukuva on napattu lautalle palatessa. Olipa mukava päästä vähän tuulettumaan - kirjaimellisesti. Merenkäynti keikutti laivaa jonkin verran eilenkin, mutta onneksi reissu ei ollut tänään. Täällä kotona puuskat riepottelevat nyt hormeja ja ikkunoita ja sähkötkin ovat katkenneet pariin otteeseen.

Eilen illalla kokoontui myös blogiväki Helsingissä Inspiration Blog Awardsien merkeissä, mutta minulta tapahtuma jäi siis väliin. Suurkiitos blogiani äänestykseen ehdottaneille ja äänensä antaneille. Olisi ollut mukava päästä tapaamaan tuttuja blogikasvoja, mutta toisemman kerran sitten.

Terveiset myös kurssikavereille! Ei odoteta enää kymmentä vuotta, kunnes nähdään uudestaan.

viimeaikaisia ostoksia

Olen jatkanut pienen vaatevarastoni täydentämistä siitä, mihin ennen raskautta jäin: hitaasti, harkiten, säästäen. Vaikka mielelläni hypistelenkin kauniita asioita tai ihailen niitä verkkokaupoissa, ostamatta jättämisestä tulee joskus parempi mieli kuin ostamisesta.

Minkälainen ihminen ostaa sandaalit marraskuussa? Ehkä sellainen, joka suunnittelee matkaa lämpimään ilmastoon - tai jonka katse on jo seuraavassa kesässä. Ajattomat hankinnat eivät kysy sesonkia. Ancient Greek Sandals -merkin tuotteet eivät tosiaankaan ole viimeistä huutoa. Kreikassa käsityönä valmistetut jalkineet saavat nimittäin inspiraationsa parintuhannen vuoden takaa antiikin taiteesta ja mytologiasta. Tämä malli on Ariadne ratkaisun Minotauroksen labyrinttiin keksineen prinsessan mukaan. Vaalea nahka on värjätty kasviväreillä ja tummuu vielä kaytössä niin, että näistä tullee lopulta konjankinväriset.

Uudet farkut olivat olleet ostoslistalla jo pitkään. Näitä ostaessa ei nokka kauan tuhissut, sillä tiesin melko tarkkaan toivefarkkujeni mallin ja värin. Arvelin, että sellaiset löytyvät Filippa K:lta ja oikeassa olin. Tummat ja pesemättömät farkut menevät tarpeen tullen myös työvaatteena.

Ihanin ja ajankohtaisin ostos on kuitenkin By Malene Birgerin villahuivi. Se on satumaisen pehmeä ja kevyt mutta kuitenkin kokonsa ansiosta muhkea. Mustavalkoinen kuvio sopii monenlaisten asujen kaveriksi. Tästä on olemassa myös graafisemmin kuvioituja versioita ja lisäsinkin sellaisen putiikin puolelle. Sieltä löytyvät myös yhdet suosikkini Ancient Greek -sandaaleista.

kodinhoitohuone kuvina

Nyt kurkataankin paikkaan, joka ei ole aiemmin blogissa näkynyt, eli kodinhoitohuoneeseen. Tämä on yksi omakotiasumisen parhaita puolia: vaatehuollolle ja muille kodin askareille on varattu oma tila. Tosin meilläkin kodinhoitohuone näyttelee kaksoisroolia saunan pukuhuoneena. Ovesta on suora käynti takapihan paljulle, jota emme ole vielä kertaakaan saaneet aikaiseksi lämmittää.

Voisinpa sanoa, että kodinhoitohuoneessa näyttää aina tältä, mutta normaalisti tila on täynnä lajittelematonta ja silitystä odottavaa pyykkiä, työkaluja ja muuta tasoille unohtunutta tavaraa. Oikeastaan inspiraatio järjestelyyn ja kuvien ottamiseen lähti tällä kertaa siitä, että tänään siirsimme jänikset kanit ulkomajoituksesta sisätiloihin, eikä niiden häkille oikeastaan ole muuta hyvää paikkaa kuin tuossa takaoven edessä. Pitäisi joskus kuvailla pupulaisia tänne blogiin! Ne ovat vilahtaneet postauksessa vain kerran aiemmin.

Tulevina talvina puput voidaan toivottavasti majoittaa autotalliin, mutta se ei ole vielä lämmin vaikka hyvällä mallilla onkin. Kovasti odotan autotallin valmistumista senkin vuoksi, että saamme vihdoin kunnon varastotilan, ja esimerkiksi täältä kodinhoitohuoneen kaapeista voi siirtää rakennustarvikkeet ja työkalut niille sopivampaan paikkaan. Valkoisten kaapistojen seesteisen ulkomuodon sisällä piilee melkoinen ahtaus ja tavaranpaljous.

Minulla on tapana silittää liinavaatteet pesun jälkeen. Silittäminen on ihanan rentouttavaa touhua jos siihen vain on aikaa. Ajattelin aiemmin, että hankin mankelin heti kun tilaa on. Nyt on alkanut tuntua siltä, että se saattaisi sittenkin jäädä käyttämättä. Onko teillä kotona käytössä mankelia?

eroon prokrastinaatiosta?

Prokrastinaatio on hieno sana sille, ettei saa aikaiseksi. Se ei välttämättä tarkoita laiskuutta - saamattomuutta kyllä. Prokrastinoija tekee jotain muuta kuin sitä, mitä hänen pitäisi olla tekemässä. Kirjoittaa blogia muttei vastaa sähköposteihin. Käy pitkillä kävelylenkeillä muttei lue tenttiin. Blogin perusteella minusta saattaa saada aika pedantin kuvan, mutta se on vain osa totuutta. Olen myös paatunut vitkuttelija ja ajoittain ajattelen myös että parantumaton. 

Prokrastinaatio oli aika harmiton ongelma niin kauan, kun olin perheetön. Karanneet deadlinet saattoi kuroa kiinni aamuyön tunteina tai sitten vain kärsiä tekemättä jättämisen seuraamukset nahoissaan. Nyttemmin ajankäyttöä on ollut pakko tehostaa, ja olen ryhtynyt etsimään konkreettisia apuvälineitä prokrastinaation voittamiseksi tai ainakin vähentämiseksi. Kokeilussa on ollut Pomodoro-tekniikka, GTD, ZTD, NowDoThis ja Toodledo näin muutamia mainitakseni. Vaikken olekaan päässyt vitkuttelusta täysin eroon, olen oppinut tunnistamaan prokrastinaatiotilanteet ja ajoittain pystyn jopa palauttamaan huomioni oikeille raiteille.

Eilisessä blogipostissani mainitsin kolmesta projektista, joita haluaisin saada merkittävästi eteenpäin seuraavan 12 viikon aikana. Uusin apuvälineeni tähän on pieni ohjelma nimeltä Lift.do. Oliko teillä lapsena kotona, koulussa tai päiväkodissa tarrataulu, johon liimattiin tähtiä onnistuneiden suoritusten merkiksi? Tämä on vähän sama juttu mutta aikuisten teknologisesti uskottavaan maailmaan siirrettynä. Ideana on, että ohjelmaan listataan tavoitteita/projekteja/ihanteita ja että joka päivä tehdään jotain, vaikka vain ihan pientä, niiden eteen. Tarkoitus on luoda jokapäiväisiä tapoja (habits), samanlaisia kuin hampaiden pesu. Voit myös seurata muita samaa asiaa opettelevia sekä palveluun rekisteröityneitä tuttavia.

Olen käyttänyt Liftiä jo muutaman kuukauden ajan mutten ole päässyt kunnolla hyödyntämään ohjelman sosiaalista ulottuvuutta. Siispä päätin luoda itselleni uudet tunnukset bloginimelläni ja kysäistä, löytyykö sieltä ruutujen toiselta puolen muitakin vitkuttelijoita, jotka haluaisivat kokeilla Liftiä kanssani? Ohjelmaa voi käyttää joko nettiselaimella tai iPhone-sovelluksen kautta ja se on täysin ilmainen. Minut siis löytää palvelusta nimellä lisbet e. Omalla listallani on tällä hetkellä seitsemän tapaa, jotka minun pitäisi saada kuitattua päivittäin. En ole vielä kertaakaan onnistunut tekemään kaikkia, joten opeteltavaa riittää!

Onpa kello paljon! Naputtelin kuitenkin tämän postauksen, sillä sen julkaisun jälkeen voin käydä liimaamassa tarran ruksaamassa tämän päivän kohdalta kohdan "Blog" suoritetuksi.

maanantaisoturi

Tänään on ollut hyvä maanantai. Aurinko paistoi ja marketissa myytiin halvalla isänpäivältä yli jääneitä ruusuja. Olo on virkeä, latautunut. Vaikka on sääli, että perhe oli hajallaan viikonloppuna, muutama päivä "pelkän" vauvan kanssa tuntui ihan omalta lomalta. Arki pyörii liian helposti sen ympärillä, että siivoan muiden jälkiä, laitan muille ruokaa, hoidan juoksevia asioita ja sitten kun saan pienen oman hetken, en osaa tehdä muuta kuin tuijottaa tv:n tai läppärin ruutua.

Minun on tarkoitus palata töihin helmikuussa, jolloin mies jää puolestaan kotiin. Vanhempainvapaa on tällä kertaa sujunut varsin mukavissa merkeissä - toisin sanottuna olen saanut nukkua riittävästi. Vauva on nyt neljä ja puolikuinen ja parhaimmillaan nukkuu yöt läpeensä, vaikka tällä hetkellä flunssan vuoksi on ollut rikkonaisempaa. Hän on luonteeltaan melko rauhallinen ja viihtyy välillä myös itsekseen. Päiväuniakin nukutaan, melko lyhyissä pätkissä tosin. Isoveli on puolestaan osan viikkoa päivähoidossa, joten periaatteessa minulla olisi mahdollisuus tehdä muutakin kuin kokata makaroonilaatikkoa ja heilua imurin kanssa. Jotain itselleni.

Mielessä on vaikka mitä keskeneräisiä projekteja, mutta olen rajoittanut määrän vain kolmeen. Tämä blogi on luonnollisesti yksi. Niistä kahdesta muusta projektista, ja siitä miten lukijat ja muut bloggaajat voivat hypätä kelkkaan, kirjoittelen lisää huomenna.

nalkuttava seinätarra

Viime keväänä tilasin tämän House Rules -sisustustarraan nähtyäni sen norjalaisen Tonje Boganesin sisustusblogissa. Tarra jäi kuitenkin pakkaukseensa, sillä aloin epäröidä, sopisiko se kotimme tyyliin ja mihin sen oikeastaan haluaisin sijoittaa. Tänä viikonloppuna totesin, että kamoon, se on vain sisustustarra eikä verrattavissa esimerkiksi seinän kaatamiseen tai parkettivalintaan. Jos en pidä siitä, se on helppo poistaa. Asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että olemme olleet kotosalla ihan vain kahdestaan vauvan kanssa, kun mies on ollut työreissussa ja esikoinen isovanhemmilla. Olen siis saanut sisustella kaikessa rauhassa ilman kanssa-asujien häiritseviä mielipiteitä. (Kuten alkuviikosta vihjailin, meidän piti alunperin lähteä vauvan kanssa työreissulle mukaan, mutta toisin kävi.)

Nyt kun tarra on seinässä, olen oikein tyytyväinen. Se on juuri oikean kokoinen sijoituspaikkaansa ja hauska katseenvangitsija eteiskäytävällä. Tuohon kohtaan olisi voinut sijoittaa myös jonkin kehystetyn printin, mutta pidän siitä, miten sisustustarra sulautuu luonnolliseksi osaksi seinää. "Säännöt" ovat kaikki sellaisia, jotka voin allekirjoittaa. Erityisesti "Pick up after yourself" ja "No whining"!

Virhearvio tapahtui ainoastaan siinä, miten kauan kuvittelin asentamisen kestävän. Tarraa ei noin vain läntätä seinään nelikuisen katsellessa sitteristä. Kun sijoituspaikka oli huolellisesti mitattu ja merkitty maalarinteipein, kuva piti siirtää asennuskalvolle ja siitä seinään, ja koko ajan pienet kirjainosaset pyrkivät pois sijoiltaan. Kaiken kaikkiaan työ vei pari tuntia.

Yksi pieni juttu vain: minun tarrani, joka on tilattu seinätarrat.fi:stä (mutta ei ole enää valikoimissa), ei ole sama kuin Tonjen blogissa nähty. Tämä on pienempi ja siinä on - kirjoitusvirhe! Kuka löytää?

lisbet e. boutique

Kukapa meistä ei olisi joskus haaveillut omasta pikku putiikista? Ainakin minulla on ollut haave omasta kivijalkakaupasta. Mielikuvituspuotini on ollut milloin konditoria, vaatekauppa tai sisustusliike, milloin antikvariaatti tai hääpukuvuokraamo. 

No, nyt voit virtuaalisesti vierailla blogini vasta avatussa, kaupallisin linkein toteutetussa Boutiquessa - ei se ihan Chanel ole mutta sisältää kuitenkin pienen ja päivittyvän valikoiman huolella valikoituja pukineita - tervetuloa!

taas yksi villamattopettymys

Olen taas miettinyt mattoja. Kyllä, monikossa: eteisen mattoa, yläaulan mattoa, leikkimattoa ja nyt viimeisimpänä työhuoneen mattoa. Normaalioloissa työhuoneesta löytyy kaksi Formen luonnonvalkoista Lumiaa, jotka ovat tällä hetkellä pesulassa. Ne hankittiin edelliseen kotiin, mutta tässä nykyisessä pikkumatoille ei ole ollut sopivaa paikkaa. Sitä paitsi niiden lämmin sävy sopii huonosti yhteen vaaleanharmaan laminaatin kanssa. Vein Lumiat juuri pesulaan ja mietinkin, jospa luopuisin niistä kokonaan. Haluaisin työhuoneeseen yhden ison maton kahden pienemmän sijaan.

Hetken jo luulin Formen uuden Vilma-villamaton olevan täydellinen ehdokas työhuoneeseen, mutta kun tänään kävin tutustumassa siihen livenä, koin saman pettymyksen kuin usein villamattojen kohdalla. Graafisesti kuvioidut, mustavalkoiset villamatot näyttävät valokuvissa niin kauniilta, mutta paikan päällä matto tuntuu ohuelta, villa karhealta ja värit kellertävät. On kai vain tunnustettava, että minulla ja villamatoilla ei synkkaa yhtään. Sen sijaan suhteeni puuvilla- ja paperinarumattoihin kukoistaa. Vastaus työhuoneen matto-ongelmaan löytyneekin olohuoneen lattialta. Woodnotesin kitti- ja harmaasävyinen Avenue-matto sopisi kotona melkein mihin huoneeseen hyvänsä, mutta onhan Woodnotesilla muitakin kauniita malleja...

Mutta nyt kiirehdin ajoissa pehkuihin. Meillä on nukuttu viime viikkoina melko rauhattomasti. Kunpa ensi yö olisi vähän parempi. Hyvää yötä!

yleviä periaatteita

Mikään ei taida meistä bloggaajista olla niin mukavaa kuin lätistä harrastuksestamme. Tällä hetkellä blogeja kiertää Löytö-blogista lähtöisin oleva blogiperiaatteet-haaste ja minulle sen lähetti Modernisti kodikkaan Kerttu.

”Haluan aloittaa haasteen, jossa kerromme omia periaatteitamme bloggareina. Mikä on sinulle tärkeää? Mitkä asiat saavat sinut harmistumaan blogimaailmassa? Miten suhtaudut kuvien oikeuksiin? Miten hoidat yhteistyöpostaukset? Kerro asioista vapaamuotoisesti ja omalla tyylilläsi. Itse haluan tällä tavoin kertoa omat periaatteeni ja ajatukseni julkisesti, jotta lukijani saavat rehellisesti tietää mitä mieltä olen asioista.”

Haasteessa pyydettiin myös lisäämään postaukseen oma kuva, joten kas tässä allekirjoittanut:

Perusjutut

Aloitin blogin tammikuussa 2012 pysyteltyäni pari vuotta lukijapuolella. Vielä tänä päivänäkään blogin tarkka genre ei ole selvillä. Alkuaikoina kirjoitin enemmän lifestyleaiheista kuten muodista ja matkailusta kun taas tämän vuoden aikana sisustusjutut ovat vallanneet palstatilaa. Suunnitelmissa on kuitenkin kirjoittaa enemmän pukeutumiseen liittyviä juttuja nyt kun raskausmaha ei menoa haittaa.

Teksti ja ulkoasu

Joinain päivinä teksti kulkee, joinain taas ei. Ulkoasua olen vähän liiankin innokas muuttelemaan. Sisälläni asuu pieni HTML-koodaajanörtti. Toistaiseksi olen tyytynyt muokkaamaan Bloggerin valmista pohjaa, mutta haaveena olisi koodata blogiasu alusta alkaen itse.

Kuvat

Yleensä otan postausten kuvat itse, mutta joukossa on myös jonkin verran yritysten tuotekuvia. Itse ottamieni kuvien oikeuksien suhteen olen varsin höveli; kuviani saa pinnata ja lainata, kunhan lähde on selvästi nähtävissä.

Postaustahti

En ehdi päivittää joka päivä, lähellekään. Haaveena on hieman tiheämmin päivittyvä blogi, ehkä tämä marraskuu tuo sen tullessaan?

Yhteistyö ja mainonta

Blogissani esiintyy yhteistyöpostauksia ja tähdellä merkittyjä kaupallisia linkkejä. Bannerimainokset blogiini tulevat puolestaan Indiedays Inspiration -verkoston kautta. Blogissa näkyvästi esillä olevat Amforan astiat ja sisustustuotteet ovat appivanhempieni perheyrityksen valmistamia.

Työhöni liittyvät asiat

Ei ole mikään salaisuus, mitä teen työkseni. Jotkut lukijat sen hoksaavat, toiset eivät. Tänä syksynä on ilmestynyt myös pari pientä lehtijuttua, joissa ammattini ja blogini nimi ovat esiintyneet rinnakkain. Kirjoitan kuitenkin "anonyyminä", koska en halua nimelläni tehtyjen google-hakujen löytävän ensimmäisenä tänne. Toivon, ettei blogista tule työhöni liittyvän palautteen vastaanottopaikkaa. Jos mielesi tekee keskustella sääasioista, suosittelen Sään takaa -blogia, jossa minäkin olen yhtenä kirjoittajana (en tosin nyt äitiyslomalla).

Ikävät kommentit

Monet bloggaajat valittelevat ikävien kommenttien määrää, mutta omalle kohdalleni näitä on osunut kohdalleni vain kourallinen. Näen, että se voi johtua kahdesta syystä: 1) olen onnistunut kirjoittamaan sellaista blogia, joka ei ärsytä ketään (epätodennäköistä) tai 2) blogini on kävijämäärältään niin pieni, etteivät räyhähenget löydä tänne (todennäköistä). Kolmas vaihtoehto on, että olen päivätyöni ansiosta keskimääräistä kovanahkaisempi - olen sitä kautta saanut oman osani henkilöön menevästä arvostelusta ja keskustelupalstakirjoittelusta. Uskon myös tunnistavani sellaisen palautteen, joka on annettu vain ikävän olon tuottamiseksi ja näen, ettei se oikeastaan liity minuun vaan kirjoittajan henkilökohtaisiin ongelmiin.

SoMe-liitännäiset

Facebook, Instagram, Pinterest... onhan näitä. Blogini säännölliseen seuraamiseen suosittelen Bloglovin':ia tai Blogilistaa. Palvelut vaativat kirjautumisen, mutta vastineeksi pääset lukemaan kaikki suosikkiblogisi yhdestä paikasta eikä yksikään päivitys mene sinulta ohi, toisin kuin esimerkiksi Facebookissa, joka saattaa näyttää vain osan päivityksistä. Jos olet Blogger- tai Google+-käyttäjä, voit kirjautua blogini lukijaksi.

Vinkit bloggaamiseen

Useimmat bloggaajat neuvovat panostamaan kuviin ja postaustahtiin. Kuvista olen samaa mieltä, postaustahdista taas ajattelen, että liika on liikaa. Monilla on nykyään lukulistoillaan kymmenittäin blogeja, ja epäkiinnostavia linkkejä ei ajanpuutteen vuoksi edes klikata auki. Itse ajattelen, että blogitekstin lukemisen tulisi olla jollain tavoin palkitsevaa lukijalle, sillä tavoin varmistat, että hän lukee juttusi vielä ensi kerrallakin. Neuvoni on siis panostaa laatuun, ei määrään (ihanteellista tietysti on, jos pystyy julkaisemaan päivittäin kauniisti kuvitetun ja lukijoita kiinnostavan postauksen).

Jaan haasteen eteenpäin blogissani ahkerasti kommentoineille Iisalle ja Annalle, olkaa hyvä!

kattaus sesongin henkeen

Mallailin kattausta tähän sesonkiin, joka ei ole ihan vielä joulu muttei enää syksykään. Keskuskappaleen muodostavat takapihan ehtymättömästä risuarsenaalista noudetut peltosaunion oksat, joihin on ripustettu pieniä keraamisia tähtiä. Astiat ovat Amforasta, lasit Iittalasta, aterimet Villeroy & Bochilta ja Markiisi Espanjasta.

Odotan jo kovasti uutta viikkoa! Pääsen mahdollisesti karistamaan marraskuisen Suomen pölyt hetkeksi jaloistani...