aattoillan asu

Joulu on juhlittu. Saimme viettää rattoisat kolme päivää appivanhempieni hoivissa. Olemme viettäneet joka toisen joulun minun lapsuudenkodissani ja joka toisen vastaavasti miehen kotona. Nyt kun ikää ja jälkikasvua on kerääntynyt, voisi tietysti kuvitella jonain jouluna jäävänsä myös omiin kotimaisemiin. Etenkin sellaisena jouluna, jolloin jompi kumpi meistä joutuu töihin, tämä voisi tulla kysymykseen.

Tällä kertaa oli tietysti tavallistakin mukavampi ajatus lähteä sukuloimaan, kun oman kodin sisustuksena oli lähinnä ruskeaa pakkauspahvia ja piparit ja tortut olivat pakastetaikinamuodossaan kinkuista ja laatikoista puhumattakaan. Aattoillan ohjelma mieheni kotona noudattelee samaa, tuttua kaavaa kuin monessa muussakin perheessä: riisipuuroa, saunaan, joulurauhan julistus, jouluhartaus kirkossa ja kierros lähiseudun haudoille. Tämän hieman hengästyttävän alun jälkeen rauhoitutaan illan viettoon jouluaterian ja lahjojen antamisen merkeissä.

Aattoillan asuna minulla oli joulukuun aikana monessa muussakin tilanteessa palvellut valkoinen, väljä paitapusero. Se on Samu-Jussi Kosken mallistoa niiltä ajoilta, kun hän vielä suunnitteli Marimekolle ja erinomainen esimerkki vaattesta, joka on ollut ahkerassa käytössä jo monta vuotta. Hankin varta vasten jouluksi oikein punaista kynsilakkaa (Diorin sävy 999). Minulla ei ole ikinä ennen ollut punaisia kynsiä, mutta nyt olen tähän sävyyn aivan ihastunut. Riipus on Snö of Swedenin ja musta rusettipanta sopi aattoillan teemaan.

Aattoillan juhlavuuden vastapainoksi joulupäivä vietettiinkin ihan vain verkkareissa herkkuja syöden ja lahjoja ihmetellen. Sain itsekin muutaman aika kivan jutun, jotka varmaan tulevat vilahtamaan täällä blogissa.

Joulu oli siis ihana mutta kieltämättä enää muisto vain. Loppuvuoden maksamme miehen kanssa kolmen päivän yhteisestä jouluvapaastamme ahkeralla työnteolla ja esimerkiksi uusi vuosi on osaltani työn juhlaa. Jossain välissä pitäisi ehtiä suorittaa loppusiivous vanhassa kodissa. No, asia kerrallaan. En myöskään kuulu niihin ihmisiin, jotka lopettaisivat joulun vieton Tapaninpäivään. Kuusi saa seisoa sisällä loppiaiseen asti ja kynttilöitä poltellaan varmasti vielä maaliskuussakin. Ehkä sille jäiselle piparitaikinallekin pitäisi tehdä jotain...

jouluharmonia

Haaveilen aina siitä joulusta, jolloin ehtisin tehdä kaiken rauhassa ja hyvissä ajoin. Kirjoittaisin joulukortit ajatuksella ja tunteella glögilasin äärellä fiilistellen ja veisin ne postiin punaisessa joulukuoressa odottamaan jakelupäivää. Lahjat olisin ostanut jo marraskuussa ja käärinyt ne toinen toistaan kauniimpiin paketteihin. Ensimmäisestä adventista lähtien pukisin kotia vähitellen jouluasuun. Leipoisin pipareita ja torttuja varastoon ja kokkaisin joulunpyhinä moderneja versioita perinteisistä jouluherkuista naistenlehtien työläiden mutta ah, niin palkitsevien ohjeiden mukaan.

No, selvästi tämäkään ei ollut se joulu. Tunnelma on silti korkealla, sillä olemme saaneet muuton valmiiksi: kaaos sijaitsee enää yhdessä osoitteessa. Suuri osa kodista on pahvilaatikkojen vallassa, mutta oleskelutilojen puolella vallitsee jonkinlainen harmonia. Joulukukat ovat vihdoin pääseet ruukkuihinsa, valkoisia hyasintteja, rakastan niiden tuoksua! Tärkein on kuitenkin joulukuusi. Viimeiset viikot olen elänyt sen ajatuksen voimalla, että kun muutto- ja joulurumba on ohi, pystytämme olohuoneeseen mitä tuuheimman ja tuoksuvimman joulukuusen.

Koristelussa on suosittu tarkoituksella yksinkertaista linjaa. Pari vuotta sitten kävin läpi bling bling -vaiheen kuusenkoristeissa, mutta nyt jätin glitteriperhoset ja hilepallot suosiolla pahvirasiaansa. Kuusessa on valosarjojen lisäksi hopeapalloja, Iittalan Sarjaton-lasipalloja sekä pieniä keraamisia tähtiä, jotka anoppi toi pikkujoululahjaksi Ornamon joulumyyjäisistä. En valitettavasti tiedä niiden valmistajaa.

Joulua vietämme muissa maisemissa. Ehkä joskus saan vielä kokea jouluaaton myös näiden seinien sisällä. Rauhallista ja levollista juhlaa kaikille lukijoille!

eka aamu

Kuluneen viikon aikana olemme vähä vähältä siirtäneet omaisuuttamme pisteestä A pisteeseen B ja eilen oli viimein aika siirtää myös ihmiset eli nukuimme ensimmäisen yön uudessa kodissa. Vanhalla asunnolla on vielä paljon tavaraa ja uudessa kaikki hujan hajan mutta sellaistahan se on. Ainakin minun muutoissani. En oletakaan, että saisin kaikki laatikot purettua muutaman viikon sisällä. Sitä paitsi niistä aika monen sisältö kaipaa kriittistä tarkastelua. Päätavoitteeni tässä kodissa on, ettemme omistaisi mitään turhaa, että kaikelle olisi säilytyspaikka ja että tilat olisi helppo pitää siistinä ja järjestyksessä. Se on perusta, jolle voi lähteä rakentamaan viihtyisyyttä.

Ruokapöytä pystytettiin puolenyön jälkeen. Kotini on siellä missä ruokapöytäni on! Kovin paljon muita kalusteita olohuone-tupakeittiössä ei sitten olekaan. Tammikuussa aiomme hyödyntää alennusmyynnit ainakin sohvakauppojen merkeissä.

Takkaankin viritettiin tuli aamuteen kaveriksi. Ulkona on alkanut pyryttää. Ihanaa olla kotona.

nämä tyhjät nurkat

Tänään ryhdyimme uudella talolla tositoimiin. Päivä alkoi lumitöillä (oli mahtava tunne paiskoa lumitöitä oman talon pihassa, mutta epäilen vahvasti, säilyykö tunne maaliskuuhun). Sisällä minä jatkoin siivouspuuhissa ja mies seinien paikkamaalauksen kanssa. Muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta sisätilat ovat valmiit, eikä meillä ole tarkoitus tehdä niissä suuria muutoksia.

Otin talolta myös ensimmäiset kuvat päivänvalossa. Niissä näkyy kodin paraatipaikka: keittiö, ruokailutila ja olohuone, jossa on korkeat ikkunat ja katto auki yläkertaan. Tilan keskellä on kaakeloitu takka, jossa on luukut sekä ruokailutilan että olohuoneen puolelle.

Talon sisustus on moderni, skandinaavisen vaalea muutamin tummin tehostein - moni valinta on sellainen, jonka olisin voinut tehdä itsekin. Myönnetään kuitenkin, että kun aloimme katsella näitä uudempia valmiita remontoitavien sijaan, vaadittiin melkoinen asennemuutos. Remonttia suunnitellessa olin ehtinyt luoda varsin tarkan mielikuvan unelmieni kodin laattavalinnoista, parketin sävystä ja tilaratkaisuista aina ulkoseinän rappaukseen. Kohteisiin saattoi mennä tutustumaan kiinnittäen huomionsa vain talon sijaintiin, tonttiin, pohjan muunneltavuuteen sekä rakenteisiin ja niiden kuntoon - keittiön kaapeista ei tarvinnut olla huolissaan. Uudemmissa kohteissa tarjolla on puolestaan koko paketti. Sen verran säästäväinen ja ekologinen kuluttaja minussakin asuu, että alle kymmenen vuoden ikäisten kaapistojen tai parketin repiminen irti vain siitä syystä, että ne eivät miellytä silmää, tuntuu suurelta haaskaukselta.

Viikonloppuna jatketaan ja viedään varmaan ensimmäiset muuttolaatikotkin. Onpa jännää päästä jälleen näkemään kellarikomerossa puolitoista vuotta seisoneiden laatikoiden sisältö...

uusi koti

Moni varmaan arvasikin, että valoisammat näkymät liittyvät asumisasioihimme. Aloitimme kodinvaihtoprojektin jo puolitoista vuotta sitten toukokuussa myymällä itse remontoimamme, pieneksi jääneen asuntomme. Itku olisi saattanut päästä, jos olisin silloin tiennyt mitä kaikkea oli edessä. Mutta tämän postauksen ei ole tarkoitus muistella menneitä, vaan katsoa onnellisen odottavaisena tulevaan.

Eilen saimme joka tapauksessa avaimet uuteen kotiin. Kun loppukesästä aloimme katselemaan jälleen asuntoilmoituksia, jätimme suosiolla remontoitavat sikseen. Nyt ostettu koti onkin varsin tuore, itse asiassa vielä hieman keskeneräinen. Työmaata riittää mm. pihan ja autotallin laittamisessa. Onneksi lumi on armeliaasti peittänyt alleen tontin keskeneräisyydet, mietimme niitä sitten tarkemmin keväällä. Lähiviikkojen tavoite on tavaroiden siirto vuokra-asunnolta talolle, niin että joulupyhiä saisi jo viettää uudessa kodissa.

Yritin eilisillalla kuvata talolla hieman, mutta eipä siitä oikein mitään tullut. Muutenkin minuun iski yhtäkkinen ujous postata ottamiani kuvia tänne blogiin. Luulen, että se johtuu siitä, ettei taloa vielä tässä vaiheessa miellä omakseen, vaan tuntee kantavansa tavaroitaan edellisten omistajien kotiin. Mutta se tunne varmasti laantuu ja nurkkia tulee vähitellen raotettua...

Tulossa siis: sisustushaaveita, maalipönttöjä, kuvia muuttolaatikoiden reunoista ja erittäin kiireiset joulunalusviikot. Hyvää itsenäisyyspäivää!

valoisampi näkymä

Hei kaikki ja anteeksi blogihiljaisuuteni! En voi syytellä kiireitä, kaukomatkoja tai kriisejä. Elämä on ollut tavanomaisissa uomissaan. Marraskuu pimeydessään vain vei mehut, eikä puolihämärässä kuvaaminenkaan ole inspiroinut. Pientä blogimasennusta oli viime kuun puolella aistittavissa muuallakin, mutta toisaalta kauniisti kuvitettujen postausten lukeminen suosikkiblogeistani on ollut monen päiväni kohokohta - jep, niin jännittävää elämäni on ollut.

Onneksi joulukuu näyttää alkavan kerta kaikkiaan valoisemmissa merkeissä enkä tarkoita nyt ainoastaan tuota valkoista lumipeitettä! Valoisammat näkymät tietävät todennäköisesti blogiinkin uudenlaista täytettä, jatkossa ehkä nähdään kuvia muistakin kuin teekupeista ja raakasuklaasta...

Muuten, sen sijaan että valittaisin ainaisesta hämärästä, päätin tehdä asialle jotain ja hankin vihdoin kameraani ulkoisen salaman, joka lojuu kuvassakin teekupposen taustalla yhdessä nimpparilahjaksi saamani miniatyyrijalustan kanssa (joka on niin ikään aika kätevä kapistus). Kuvittelin, ettei salamalla pysty saamaan kuviin luonnonmukaista valoa, mutta Ronjan postaus aiheesta muutti mieleni. Viime viikot olen harjoitellut salamakuvausta joten lähiaikoina tänne blogiinkin varmaan ajautuu muutama esimerkki.

Kommentit olen nyt käynyt läpi ja toivottavasti kaikkiin on vastattu. Kiitos niistä ja mukavaa, että olette pysyneet linjoilla katoamistemppujeni ajan. Mitä sinne puolen ruutua kuuluu? Ottiko marraskuu muilla koville tänä vuonna?